- Ajoreittikysymys
- Eikö juolat pysy kurissa glyfolla?
- Miksi pelolla on puunpaloja?
- Jälkihara viimeisenä raapii mullan alas ja rakeisemman tavaran päälle.
- Rasvaa, rasvaa ja rasvaa.
Makuasia, sano apilas kun paskaa söi...........
Makuasioista ei kannata kiistellä :-)
Jossain se on käännettävä... ja juolat pysyy vielä paremmin kurissa kun niitä vähiäkään tulokkaita ei heti multaa..ei se glyfokaan ilmaista ole. Mitä harvemmin sitä tarvitsee sen parempi.
Puunpaloja on siksi kun vanhasta turvemaasta niitä nousee kyntäessä ikuisesti. Nousseet kerätään kaikki pois, mutta aina äes onnistuu löytämään viilujen seasta uuden jota ei ole vielä muutamaan sataan vuoteen päivänvalossa nähty :-) Maa on sellaista, jossa 20-30 cm turve- ja mutakerroksen alla on kokonainen metsänpohja, kantoineen, kaatuneine runkoineen kaikkineen. Joskus kaivettiin parina syksynä jokaikinen kanto ja puu ylös josta aurat lastun leikkasivat, mutta silti noita löytyy yhä... ilmeisesti paikalla ollut metsä on jostain syystä joku 300 vuotta sitten nopeasti soistunut ja kuollut, ja suo ja turvekerros on sitten kasvanut siihen päälle. Ja puut ovat säilyneet siellä suossa hyvin. Nyt se turve lahoaa ja hupenee ja noita sattumia löytyy yhä. Onneksi vähenemään päin.
Mulla on jossain kuva kun usean metrin pituinen 30 cm puunrunko osui sopivasti auraan ja nousi hassusti siipien päälle, kiilaantuen kuorimiin ja tyvi juuttui juurentynkineen ekaan leikkuriin ja sinne aurojen ja traktorin väliin. Oli pakko hakea moottorisaha ja rautakanki että sain sen auroista irti. Käsivoimin ei ollut mitään jakoa.
En minä ole varpajyrää kieltämässä, minun puolestani saa äestellä vaikka vanhalla Potilalla johon laittaa vielä pari varppista lisää... jokainen tietää omat tarpeensa, maansa ja tapansa.
Minun maalajeillani siitä ei vaan kertakaikkiaan ollut mitään hyötyä, ei savella eikä mullalla, pelkästään noita haittoja. Tajusin asian siinä vaiheessa kun testaamassani lainaäkeessä sitä nyt vaan ei sattunut olemaan. Syysviljamailla siitä olisi ehkä ollut hyötyä, mutta kylvökoneen lata tekee mulla nyt saman työn.