Viime syyskuussa Joutsenon kirkon rukousillassa Pirkko Jalovaara tuli luokseni opetuspuheensa aikana, siis jo ennen varsinaisen rukouspalvelun alkamista. Istuin pyörätuolissa kirkon keskivaiheilla. Pyysin Pirkkoa ensin rukoilemaan ”helpomman” vaivani puolesta. Vasen käteni oli murtunut ja kovin kipeä. Rukoiltuaan hän kehotti: ”Nosta kätesi ylös!” Nostin. En enää tuntenut kipua. Itsekin hyvin hämmästyneenä ja kädet koholla kiitin Jumalaa saamastani pika-avusta!” Juoksin ja hyppelin pitkin kirkon käytävää. Olin ollut kaksi vuotta pyörätuolipotilaana jalkojeni halvaantumisen vuoksi. Nyt rohkenin pyytää esirukousta myös jalkojeni parantumisen puolesta. Pirkko pyysi minua nousemaan pyörätuolistani lattialle seisomaan. Horjuen kohottauduin jalkeille... ”Kävelehän nyt!” Pirkko rohkaisi. Aluksi olin nöksähtää nenälleni, mutta sitten jalkani alkoivat kantaa. Pirkkokin riemastui ja jo kyseli: ”Kuinkahan juoksu sujuisi?” Nostelin jalkojani yhä korkeammalle ja korkeammalle. Lisäsin vauhtia, juoksin ja hyppelin pitkin kirkon käytävää. Salissa kuului kohahdus. Koko kirkkokansa alkoi taputtaa kiitokseksi Jumalan tekemästä ihmeestä. Kathryn Kuhlmanin kokoukseen! En ollut vielä uskossakaan, kun ensimmäisen kerran koin ihmeellisen paranemisen. Vuonna 1975 Israelin matkalla osallistuin erityisesti suomalaisille järjestettyyn rukouskokoukseen, jossa Kathryn Kuhlman palveli. Sinne jäivät niskani okahaarakkeen murtuma, kallovamma ja kovat säryt! Vaimoni halusi kuitenkin testata, olinko todella parantunut? Kokouksenjälkeen hän pyysi minua puristamaan aiemmin hervottomalla kädelläni omaa kättään. Hänkin tunsi, miten puristusvoima oli palannut ja kipu poistunut. Samoin kuin Jeesuksen aikana. Myös vaimoni Mirja on omien sairauksiensa keskellä saanut apua ja lohtua Jeesukselta. Hänellä oli veritulppa ja kuolio molemmissa lonkissa. Ennen leikkausta ankarien kiputilojen kourissa omassa makuuhuoneessamme Mirja koki, kuinka Jeesus näyttäytyi hänelle kuin sumuverhon takana. Mirja kuuli Vapahtajan sanovan: ”Samalla tavalla paranee ihmisiä tänään kuin aikoinaan eläessäni Israelissa!” Vaimolleni tuli valtava ilo ja rauha sydämeen. Tuli palaa, lämpö hehkuu. Sammonlahden kirkossa marraskuisessa rukousillassa 2012 sain jälleen uutta voimaa jäseniini ja vahvistusta uskolleni. En ole ennen kokenut niin valtavaa Pyhän Hengen kosketusta! Vieressäni ollut vaimoni kertoi, että minusta huokui käsin kosketeltavaa lämpöä. Se leijui ympärilläni vielä kotiin palattuani. Pari iltaa myöhemmin katselin TV7:n ohjelmaa. Siinä kehotettiin rukoilemaan juuri sillä hetkellä akuuttien vaivojen puolesta. Minulla oli vielä polvituki, joka esti nostamasta jalkaa toisen päälle. Rukoilin, että pääsisin eroon tuesta. Aamulla herättyäni huomasin, että kykenin kivutta nostamaan jalan toisen päälle! Kuntoutuksessakin olen tehnyt jalkaprässiharjoituksia ilman tukea ja kipua. Olen tiedustellut lääkäreiltäni, onko kokemani paranemisen ja kuntoutumisen kaltaista tapahtunut aiemmin. ”Ei ole tietääksemme ainakaan näillä seuduilla”, sanoivat lääkärit. Polvistun rukoukseen ja ehtoollispöytään. Tämä on Jumalan lahjaa ja siitä polvillani Häntä kiitän! Suurin iloni on kuitenkin se, että vuosien jälkeen saatan taas polvistua kirkon alttarille ehtoollista vastaanottamaan. Voin sydämestäni yhtyä ehtoollisvirren sanomaan: ”Hän luonamme on armollaan, lämmittää meidät paisteellaan, ja taivasta jo päällä maan, on hetki Hänen seurassaan” (Virsi 229:3)
Kaarina Pesonen: Olen lääkäri, mutta tarvitsen paljon rukousta
Sydäntäni hoidettiin. Pari vuotta sitten katsellessani TV7:n rukousohjelmaa Pirkko pyysi panemaan käden kipeän tai oireilevan paikan päälle. Tein niin, käteni oli sydämen päällä. Minulla oli ollut puolisen vuotta inhottavia rytmihäiriöitä iltaisin. Nyt rukoillessamme yhdessä TV:n äärellä tunsin kädessäni lämpöä. Se oli minulle uutta! Huomasin sanovani puoliääneen: ”Nyt minua hoidetaan.” Kyllä. Hoito tehosi! Sen jälkeen rytmihäiriöt eivät ole minua vaivanneet. Alan ammattilaisena en näe lääketieteellistä syytä siihen, miksi näin tapahtui, koska mitään lääkitystä ei ollut kuvioissa mukana. Hengellisen syyn ymmärrän ja otan vastaan: Jumala paransi minut rukouksen avulla Pyhän Hengen kautta. Kotisohvalla! Ihminen on kokonaisuus. Ajattelen ihmistä ruumiin, sielun ja hengen kokonaisuutena. Minuakin uuvutti henkinen stressi, joka vaikutti fyysiseen jaksamiseeni ja sydämen toimintaani. Siihen sain avun hengellistä tietä, kun jätin huoleni rukouksessa Jumalan käsiin. Pyhä Henki se oli, joka sisimmässäni sanoi: ”Minä hoidan sinua!” Olen iloinen siitä, että nyt voin halutessani panna käteni sydämen päälle ja tuntea Jeesuksen sanovan: ”Minä hoidan sinua. Ei sinun nimesi enää ole Hylätty, vaan sinun nimesi on oleva Rakastettuni” (Jes.62:4). Jalkani parani. Viime syksynä kompastuin ja kaaduin. Illalla en pystynyt varaamaan jalkaani ja otin kepin kävelyn avuksi. Yöllä vasen jalkateräni oli ”älyttömän” kipeä – oikein hirvittävän kipeä, vaikka olin tehnyt kolmen K:n hoidon: kylmä, kohoasento, kipulääke. En saanut unta ja aloin rukoilla: ”Kipu pois, Jeesuksen nimessä!” Kipu alkoi hellittää, ja toistin saman pariin kertaan. Sitten nukahdin rauhassa. Aamulla arvelin, että kyseessä on varmaankin murtuma ja menin röntgenkuvaukseen. Ei ollut murtumaa ja lääkäri sanoi, ettei tässä ole turvotustakaan, ja päästi minut kotiin. Profetia toteutuu. Edellä kerrottuna kompastumispäivänä minulla oli ollut muutamia muitakin läheltä piti -kaatumisia, vaikka olin liikkeellähyvillä kengillä hiekkatiellä. Mitähän tämä tarkoittaa, ajattelin. Olin tulossa Healing Rooms -tilaisuudesta, jossa joku oli profetoinut yleisölle: ”Nyt paranee globulus”. ”Minulla on sellainen”, uiskasin vierustoverilleni. Kilpirauhasessani oli nesteontelo, ja leikkausta oli suunniteltu. Ajattelen, että kokouksessa kyseessä oli henkien taistelu. Vihollinen oli raivoissaan ja halusi kostaa parantujalle. Se sai minut kaatumaan ja loukkaamaan jalkani. Kun menin seuraavan kerran ultraäänikokeeseen, globulus oli pienentynyt eikä leikkausta tar*****. Taaskaan en löydä lääketieteellistä syytä, miksi se oli kasvanut ja miksi se lähti itsestään kutistumaan ilman lääkkeiden vaikutusta. Pyhä Henki oli saanut parantumisen aikaan ja voittanut vihollisen vaikutuksen! Ajattelen, että meistä taistellaan kaiken aikaa, ja näinä aikoina taistelu kiihtyy. Siksi meidän tulee luottaa ja turvata Jeesukseen yhä lujemmin. Hän on Voittaja, jolla on kaikki valta ja voima. Hänelle yksin kunnia! Lihasreumani oireet hävisivät. Eräässä hengellisessä tilaisuudessa Pyhän Hengen täyttämä saarnaaja kertoi Jeesuksen parantamistyöstä. ”Hän on tänään sama kuin silloin, rukoillaan”, pyysin. Minulla oli lihasreuma, jota vuoden verran oli hoidettu kortisonilla, mutta annoksen pienentyessä oireet aina palasivat. Rukouksen jälkeen oireet hävisivät, eivätkä ne ole kuuteen vuoteen palanneet. Eräs mieluinen raamatunlause minulle on 1 Kor 4:7: ”Mitä sinulla on, mitä et ole lahjaksi saanut?” Se poistaa kilpailun ja vertailun ihmisten väliltä. Voimme kiitollisina Jumalan lapsina ottaa häneltä vastaan, mitä hän on varallemme suunnitellut. Hän on kanssamme ja hoitaa meitä joka tasolla. ”Minä olen Herra, sinun parantajasi”, hän sanoo jokaiselle meistä ja Hän tarkoittaa kokonaisvaltaista paranemista!
