Jos mennään pelkällä aperuokinnalla, silloin pitää paneutua joko siihen "rupusakkiin" tai sitten sinne "GT"-puolelle. Molemmat ei mahdu samaan talliin. Vaativat omat polttoainekset. Muutoin voi mennä kehumaan rotufoorumeille joko lihapullageenisiä ayshireitä tai jalattomiksi riutuvia holsteineita.
***Höpö höpö. Oikeaoppisella seossuunnittelulla optimoidaan seoksen energia/valkuais-suhde optimaaliseksi, turvataan seokseen riittävästi kuitua sekä kivennäiskoostumus sopivaksi. Sitten, kun hyvin suunniteltu seos vielä valmistetaan teknisesti oikein, lypsävät lehmät sillä sitten kykynsä mukaan rodusta riippumatta. Asioista ei saa tehdä liian monimutkaisia ja pitää pystyä luottamaan lehmien kykyyn säännöstellä syömistään sekä kykyyn sopeutua olosuhteisiin.
*tykkää
Meillä on oikein leveä haitari eläinaineksessa. Kaikenlaista mahtuu mukaan ja tuotantotaso vaihtelee 5-16 tonnia vuodessa. Ainahan säätämistä riittää, mutta toistaseks lihomisesta tai energianpuutteesta ei ole ongelmia.
Hieno havainto
Tuo kertoo että ruokinnassasi on "paukkuja" 16 000 litran vuosituotokseen. Keskituotoksen nousua yms. ei siis rajoita ruokinta vaan eläinten hajonta
Tämä kun menisi yleiseen jakeluun, niin maailma voisi vielä pelastua
Sitten kun vielä huomattaisiin että tuo hajonta voi johtua joko genetiikasta tai eläimen elämänkaaresta niin koko universumi pelastuisi