Konsulttien armeija.
Tuo sanapari jonka Eero Heinäluoma toi tunnetuksi. Asiassa tiesi kyllä mistä puhui.
Mutta missä on neuvontajärjestöjen tulosvastuu? Kuinka pitkään kalliita koneistoja pystytään pyörittämään ilman että henkilöstön jokaisen toimenkuvaa kyseenalaistettaisiin?
Provärilasien kautta maailmaa katsovat perustelevat monesti miten normaalien yritysten konsulttipalvelut maksavat moninkertaisesti. Vastaavasti yritysten palveluista saama hyöty vastaa myös hintatasoa. Onko asia näin tuottajien kohdalla?
Koneistossa yksi käsi vaatii laskelmia ja toinen käsi tekee. Jos vaatimukset eivät kohtaa saatuja tuloksia, muutetaan laskelmia siten että molemmat kädet ovat tyytyväisiä. Tuottajien ympärillä on järjestöjen yhteyksissä havaittavissa lievää sisäsiittoisuutta ja monopolia. Tuottajien asemaksi jää tehtävä toimia lypsylehmänä.
Aito tulosvastuullisuus peliin ja pakkomaksut kuriin. Samalla organisaatioita kevyemmiksi. Ei jokaista neuvottavaa asiaa kohti tarvitse uutta työtöntä agrologia palkata.
Älä mies hyvä hulluja puhu, eihän virkamiehellä ole vastuuta ...
Yrität muuttaa ikiaikaista maantapaa, se on tuhoontuomittu yritys.
Virkamiehen vastuuvapaus ja erottamisen mahdottomuus, on pelastanut meidät mm neuvostokomennolta, joka toteutui 40-50 lukujen vaihteessa kaikkialla muualla itä-euroopassa, eli voidaan todeta, että se on demokratiamme kulmakivi.