Yksityinen kansalainen laskee kokoon saamansa eurot ja sovittaa menonsa sen mukaan, valtio ja kunnat tekevät ensin "ei olla köyhiä eikä kipeitä"- päätökset menoistaan ja sitten vasta pohtivat, mistä tarvittavat eurot raavitaan kokoon....kansalaisten taskuista. 

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288547021841.html

Iiron aikana tehtiin kovia ratkaisuja, monelle kävi huonosti. Yleinen syy oli valuuttaluottojen otto, kun piti saada rahaa halvalla.

Kekkoslaisen diktaattorin Mauno Koiviston "vahvan  markan" politiikka koki haaksirikon.

Iiron aikana tehtiin kovia ratkaisuja, monelle kävi huonosti. Yleinen syy oli valuuttaluottojen otto, kun piti saada rahaa halvalla.

Kekkoslaisen diktaattorin Mauno Koiviston "vahvan  markan" politiikka koki haaksirikon.

Loppujen lopuksi Koivisto ei juurikaan osallistunut tuohon vahvan markan ylläpitoon jos asioista oikeasti perillä olevia on uskominen,  veeti taas vain yrittää silotella kokoomuksen töppäilyjä....


Koiviston politiikasta esitetään medioissa asiantuntemattomia tulkintoja. Esim. Koivisto ei ajanut vahvan markan, vaan vakaan markan politiikkaa

Oltuaan keskeinen toimija useassa devalvaatiossa Koivisto oli kokemuksesta oppinut niihin liittyviä haittoja. Hän oli vakuuttunut vakaan rahanarvon eduista. Hän joutui 1986 ristiriitaan Paavo Väyrysen kanssa, joka vaati idänkaupan vaikeuksien selvittämiseksi devalvaatiota. Koivisto ja Sorsa yhdessä torjuivat sen ja mielsivät Väyrysen puuhat henkilöpoliittisista lähtökohdista nouseviksi. Näin sekä Tannerin perintö että omat kokemukset veivät korostamaan vakaan rahanarvon tärkeyttä.

Viennin hiipuessa vuoden 1991 alussa ja vaihtotaseen vajeen kasvaessa nousi monelta taholta vaatimus devalvaatiosta. Kun muodostetussa uudessa nuoren pääministerin Esko Ahon johtamassa porvarillisessa hallituksessa ja Suomen Pankissa kiisteltiin siitä, millä kiinteällä kurssilla markka kytkettäisiin Euroopan talousyhteisön laskennalliseen yhteisvaluuttaan ecuun, niin Koivisto taustalla ei ollut tiukasti vanhan kurssin kannattaja. Ensi sijassa Suomen Pankin vaatimuksesta kuitenkin päädyttiin silloiseen kurssiin tehtyyn kytkentään. Kun syksyllä 1991 valuuttavarannon kutistuminen ajoi pakkodevalvaatioon, niin keväällä vallitsevaa kurssia kannattaneet pääjohtaja Rolf Kullberg, pankinjohtajat Markku Puntila ja Kalevi Sorsa sekä hallituksen valtiovarainministeri Iiro Viinanen tarjoutuivat eroamaan. Koivisto vetosi, että he jäisivät paikalleen. Näin tapahtui Puntilaa lukuun ottamatta. Presidentillä oli se käsitys, että vakaan kurssin puolustajia tarvittiin edelleen eikä paniikkia saanut syntyä, ja siksi johtavien henkilöiden oli pysyttävä paikallaan...


VAI OLIKO VEETI SAMOILLA LINJOILLA PAAVO VÄYRYSEN KANS

Veeti ei ole ollut koskaan Paten kanssa samoilla linjoilla, Pate tekee aina niinkuin on hänen oman etunsa mukaista, Isänmaan etu saa väistyä. Sen ovat myös äänestäjät lopultakin huomanneet.

Koivisto oli ylivahvan markan isä, tuolloin vielä presidentin sana oli laki Kekkosen jäljiltä.

Koivisto myös torppasi v. 1987 "kassakaappisopimuksen", kok+kepu hallituksen muodostamisen, mikä on ollut pahin demokratian loukkaus Kekkos-kauden jälkeen. Nykyäänhän tuommoinen parlamentarismin syrjäyttäminen ei onnistuisi.  Manun "oikea käsi" talouspolitiikassa oli Erkki Liikanen.

http://www.taloussanomat.fi/uutiset/2008/05/22/koivisto-painosti-oikeuslaitosta/200813935/12

Aivan käsittämätöntä tämäkin.

Veeti ei ole ollut koskaan Paten kanssa samoilla linjoilla, Pate tekee aina niinkuin on hänen oman etunsa mukaista, Isänmaan etu saa väistyä. Sen ovat myös äänestäjät lopultakin huomanneet.

Koivisto oli ylivahvan markan isä, tuolloin vielä presidentin sana oli laki Kekkosen jäljiltä.

Koivisto myös torppasi v. 1987 "kassakaappisopimuksen", kok+kepu hallituksen muodostamisen, mikä on ollut pahin demokratian loukkaus Kekkos-kauden jälkeen. Nykyäänhän tuommoinen parlamentarismin syrjäyttäminen ei onnistuisi.  Manun "oikea käsi" talouspolitiikassa oli Erkki Liikanen.

tottakai se kokoomuslaista kirpas ku enää ei markat valuneet automaattisesti taskuun....

Suomen harjoittama politiikka oli VAKAAN markan politiikkaa. Siinä yritetään välttää devalvaatioita, koska ne syövät palkankorotukset ja siirtävät varallisuutta rikkaille vähävaraisilta.

VAKAA markka ei sopinut vientiteollisuudelle jolla oli valuuttatuloja. Vientiteollisuuden tulos parani markoissa kun saatiin devalvaation jälkeen enemmän markkoja. Sama juttu pankeilla, valuuttakeinottelu oli tuottoisaa puhaa ja on sitä vielä tänäkin päivänä.

kyllä se on aina ollut kakolais vetoinen hallitus mikä suomea tuhoaa 


"Professori Pentti Kouri kirjoittaa kirjassaan ”Suomen omistaja ja elämäni muut roolit”, että ”Markku Puntilasta, Mauno Koivistosta, Rolf Kullbergista, Harri Holkerista ja Erkki Liikasesta olen varma. He tuhosivat Suomen talouden 1980-luvun lopulla. Pankkien rauniot, työttömien joukkohaudat, hirressä roikkuvat yrittäjät, Suomen Bosnia. Sotarikolliset ovat täälläkin vapaalla jalalla."

http://pankkikriisi.blogspot.fi/2008/11/he-tuhosivat-suomen-talouden.html


"Ja kansa maksoi laskun. Koivisto, Holkeri ja Kullberg olivat vieneet maan tuhon partaalle. Esko Ahon hallitus sai mahdottoman tehtävän."


miksi kakolaisten jäljiltä ei ole kuin tuhoa ja hävitystä 

kyllä se on aina ollut kakolais vetoinen hallitus mikä suomea tuhoaa 


"Professori Pentti Kouri kirjoittaa kirjassaan ”Suomen omistaja ja elämäni muut roolit”, että ”Markku Puntilasta, Mauno Koivistosta, Rolf Kullbergista, Harri Holkerista ja Erkki Liikasesta olen varma. He tuhosivat Suomen talouden 1980-luvun lopulla. Pankkien rauniot, työttömien joukkohaudat, hirressä roikkuvat yrittäjät, Suomen Bosnia. Sotarikolliset ovat täälläkin vapaalla jalalla."

http://pankkikriisi.blogspot.fi/2008/11/he-tuhosivat-suomen-talouden.html


"Ja kansa maksoi laskun. Koivisto, Holkeri ja Kullberg olivat vieneet maan tuhon partaalle. Esko Ahon hallitus sai mahdottoman tehtävän."


miksi kakolaisten jäljiltä ei ole kuin tuhoa ja hävitystä 

Kepulainen Väykyn kaveri Pentti Kouri oli itse nurkanvaltaajia, he pilkkoivat maamme yritykset ja ajoi omalta osaltaan maatamme lamaan.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Taito_Tuunanen

Lainaus käyttäjältä: ENTER - 11.03.13 - klo:11:23

kyllä se on aina ollut kakolais vetoinen hallitus mikä suomea tuhoaa 


"Professori Pentti Kouri kirjoittaa kirjassaan ”Suomen omistaja ja elämäni muut roolit”, että ”Markku Puntilasta, Mauno Koivistosta, Rolf Kullbergista, Harri Holkerista ja Erkki Liikasesta olen varma. He tuhosivat Suomen talouden 1980-luvun lopulla. Pankkien rauniot, työttömien joukkohaudat, hirressä roikkuvat yrittäjät, Suomen Bosnia. Sotarikolliset ovat täälläkin vapaalla jalalla."

http://pankkikriisi.blogspot.fi/2008/11/he-tuhosivat-suomen-talouden.html


"Ja kansa maksoi laskun. Koivisto, Holkeri ja Kullberg olivat vieneet maan tuhon partaalle. Esko Ahon hallitus sai mahdottoman tehtävän."


miksi kakolaisten jäljiltä ei ole kuin tuhoa ja hävitystä 

Kepulainen Väykyn kaveri Pentti Kouri oli itse nurkanvaltaajia, he pilkkoivat maamme yritykset ja ajoi omalta osaltaan maatamme lamaan.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Taito_Tuunanen

Olosuhteet olivat tietysti erilaiset. Yhteistä oli vaarallinen maksutasekriisi, talouden joutuminen taantumaan ja työttömyyden nousu. Muuten tilanne oli erilainen. 1930-luvun talouskriisin aikaan maailmantalous syöksyi jyrkkään deflaatioon, jossa raaka-aineiden hinnat ja tavaroiden hinnat laajemminkin alenivat jyrkästi. Vaikka korot alenivat, se ei estänyt velkaongelmien kärjistymistä niin Suomessa kuin muissakin maissa. Kriisiin reagoitiin maailmalla kaikkia vahingoittavalla protektionismilla, eikä kansainvälistä talouspoliittista yhteistyötä saatu toimimaan. Seuraukset diktatuurien ja militarismin nousuna muistetaan hyvin.
 
1970-luvun taloudellinen taantuma puolestaan syntyi kiihtyvän inflaation ja jyrkästi kohoavien kansainvälisten korkojen olosuhteissa. Kansainvälinen talouspoliittinen yhteistyö pystyi estämään protektionismin kasvun ja Suomikin lähti toteuttamaan EEC:n kanssa solmimaansa vapaakauppasopimusta.
 
Koiviston ja Tannerin toiminnassa näiden kriisien aikana on yhteistä se, että he eivät esittäneet helppoja ratkaisuja tai kaunistelleet tosiasioita. Silti heidän julkinen luottamuksensa ei siitä kärsinyt.
 
Koiviston parlamentarismia korostava linja piti myös hänen presidenttikaudellaan 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa. Toisin kuin joskus kuulee väitettävän, hän pysytteli talouspoliittisissa kysymyksissä taustalla ja katsoi tehtäväkseen tukea kulloistakin eduskunnan luottamusta nauttivaa hallitusta.
 
Urho Kekkonen oli aikoinaan, 1970-luvun talouskriisin aikaan varoittanut, että jos hallitus ja Suomen Pankki joutuisivat ”napit vastakkain”, hallitus vetäisi pitemmän korren. Melkein historian ironiana voi pitää sitä, että juuri Koivisto joutui tätä periaatetta toteuttamaan Rolf Kullbergin eroon johtaneen tapahtumasarjan aikana.  Suomen Pankin viime vuonna ilmestynyt historiateos ei näe Koivistoa keskeisenä rahapoliittisena toimijana presidenttikaudellaan. Tämä kuva vastaa myös omaa käsitystäni.


Kyllä tämä nyt haiskahtaa pahasti siltä että suuruuenhullujen pankkiherrojen ja yritysjohtajien, jopa pienyrittäjien vauhtisokeus ja kansainväliset  bisnesmiesleikit yritetään väkisten laittaa presidentin syyksi