Tuntuu oudolta, että maatilan koko voisi kuulua slowfood-ajattelun kulmakiviin.
Saksalaiselta slowfood-sivulta: Juoksevatko verovaramme edelleen maatalousteollisuudelle vai edistetäänkö eu-tuilla vihdoin kestävää talonpoikaista ja globaalisti vastuullista maataloutta  ?
tai: Rahoittavatko verovaramme suurimuotoista eläintenpitoa (massentierhaltung), maissi-monokulttuuria ja torjunta-aineita ?
Liikkeen perustaja Carlo Petrini sanoo, että uuden gastronomian peruskäsitteet ovat: Hyvää, puhdasta ja reilua. Jos yksi elementti puuttuu, kyseessä ei ole Slow Food.
Mein-Italien.info-sivustolla selitetään, että liikkeen kantava ajatus on tuoda nautinto, ymmärrys ja hitaus uudelleen etualalle. Asiaa ei pidä sekoittaa luomuun. Olennaista on ravintoaineiden monipuolisuus ja ruokakulttuurit. Tärkeää on mahdollisimman alkuperäinen nautinto, joka voi tulla luomutuotteista, muttei välttämättä niistä. Luomuviini, joka ei maistu, ei täytä Slow Foodin vaatimuksia.

Kovin on mm. saksalainen sivusto politiikkapainotteinen.
 
http://www.yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/slow_food_-_hidasta_nautiskelua_48815.html#media=48826
http://www.slowfoodhelsinki.fi/
http://slowfood.com/
http://www.slowfood.de/
http://www.mein-italien.info/essen-und-trinken/slow-food.htm

Kun itse jaan aika feministisen politiikkakäsityksen (poliittinen on yksityistä ja yksityinen on poliittista), niin kyllä syömisellä on monien muiden ulottuvuuksien lisäksi myös erittäin vahva poliittinen ulottuvuus: olet sitä mitä syöt. Ei tekisi suomalaisellekaan ruokaketjulle yhtään pahaa pohtia valintojaan myös tästä ulottuvuudesta - aika moni kuluttaja kuitenkin tekee niin.

Petri

Ruoka on osa kulttuuria, kyse ei ole pelkästään syömisestä, kulttuuriin kuuluu paikallisten olosuhteiden, tuotteiden ja talouden yhteen nivoutuminen, paikallinen ruoka eli lähiruoka on kultuurin kivijalka.

Hernekeitto taitaa olla fastfood. Tulee kertapierasulla. 

Paikallista tarjontaa edistäisi se, että olisi myyntipisteitä. Kun liki kaikki kulkee Keskon tai Inex-partnersin kautta, jotain uupuu. Suomessa liike näyttää toimivan herrasväen ravintolailtamina - hyvä alku sekin.

Paikallista tarjontaa edistäisi se, että olisi myyntipisteitä. Kun liki kaikki kulkee Keskon tai Inex-partnersin kautta, jotain uupuu. Suomessa liike näyttää toimivan herrasväen ravintolailtamina - hyvä alku sekin.

Kyllä ajatuksen kannalta surkeaa on, että noille kahdelle ei löydy vakavaa vaihtoehtoa kuin Lidl, joka painaa noita kahta suurtakin vielä samaan suuntaan. Voisi kuvitella, että JOS joku Tuko olisi vielä hengissä, niin siinä olisi voinut olla potentiaalia pyrkiä erottautumaan noista kahdesta suuresta "eri suuntaan" mitä Lidl on nyt niitä painostanut. Ruuan logistiikka on vaikea laji: olemme itse koettaneet nyt miettiä järkevää logistiikkaa pieneen naapurikaupungissa (no täällä pohjoisessa 120 km) sijaitsevaan myyntipisteeseen ja ei ole helppoa, ei. Tuo postin uusi termo taitaa olla "viimeinen oljenkorsi", mitä emme ole vielä tutkineet tarpeeksi.

Petri

Lähiruoka ja SlowFood-ajattelutavat vaatii väestöä ja onnistuessaan myös vähentää keskittymistä. Suomalaisena mentaliteettina on tarkoitukseton ja tuottamaton keskittäminen ja ruuantuotannon siirtäminen pois ihmiskeskittymistä. Toisaalta väestöä on Suomessa kaikenkaikkiaan liian vähän tollaseen hifistelyyn ja se tosiasia tekeekin meistä potentiaalisia ruuantuottajia yhdessä vesiresurssien kanssa.

Löysin Italian 2007 kahden kohteen Itävalta-reissulla, kun ajoimme Meranin kautta takaisin Saksaan. Sittemmin sinne on tullut 6 reissua. Ventimigliassa näin metsässä SlowFood-kyltin. Juttu ei avautunut heti, koska tunsin erikoisuuksista vain luomun ja jotain uskonnollisia juttuja.

Väestöpohjan laajuus auttaa varmasti putiikkien pidossa. Toisaalta etelätirolissa on Traminin kokoisissa kylissä (about Orimattila) ketjuliikkeiden lisäksi puoli tusinaa yksityistä lihakauppaa. Tuo postin uusi kylmäkuljetus (minimi 10 kg) on varmasti kova sana lihan suoramyynnissä.