Tähän kielikeskusteluun tahdon kommentoida omia kokemuksiani keskusteluistani naapurin kanssa vieraalla kielellä . Mies on suomalaissaksalainen, puhuu hoonosuomi. Vaimonsa on umpisaksalainen, mutta ymmärtää suomea ja nykyisin puhuukin, ovat kymmenkunta vuotta olleet Suomessa. Ekaluokkalainen tytär onkin sitten täysin suomenkielinen, vaikka puhunee vanhempiensa kanssa saksaa.
Miehen kanssa puhutaan yleensä fingelskaa, sanoja sekaisin suomeksi ja englanniksi. Vaimon kanssa ehkjä enemmän englantia. Oon itteni kanssa sopinu, että yritän puhua heidän kanssaan englantia, kun sitä ei muuten tarvitse. Aika rankkaa se vieraalla kielellä ajatteleminen vaan on! Viestitellään facessa ja yleensä vastaan hänelle englanniksi vaikka hän on aloittanut suomella.
Tosta ruotsin puhumisesta on jääny erikseen mieleen, kun olimme vuosia sitten jossain Mustasaaren tienoilla erään Vaasassa vaikuttavan kansainvälisen sähköfirman vieraana. Tarjoilijat puhuivat meidän kanssa suomea, mutta kun vetäytyivät tupakille takaterasille, vaihtoivat salakieleen ettei me pihalla möllötelleet vaan olisi heitä ymmärtäneet. No joku ymmärsi silti...
