Nonni. Tulee mullekkin eteen tuo ongelma eli raiviolle pitäisi saada jotain kasvamaan. Eli ravinteita vähän ja ph: myös matala. Tarkoituksena on laiduntaa ensi ja sitä seuraava kesä ja sen jälkeen jos suotuisat kelit niin uittaa lannalla ja kyntää. Kalkitusta tehdään pikkuhiljaa ja sitten kynttötalvena vähän rajummin. Mutta mitä laitetaan seokseen että jotain syötävää kasvaa ensi ja sitä seuraavana vuonna. Pinta-alana joku 6 ha eli siitä pitäisi jotain hyötyä saada.

 Apila on pioneerikasvi, niitä noin kolmee sorttia ja jotain kortta tekevää heinää kaveriks. Maistuuko koiranheinä mitenkä laitumelta?

Apila ei happamesta tykkää, mutta jos sitä kalkitusta sinne saat niin mikäpä ettei. Ite laittaisin kauraa ja raiheinää ja timotein pohjalle sitte, olis syötävää jos ens kesänäkin. Ja miksei alsiketta ja valkoapilaakin vähän.

Riippuu vähän maalajistakin, mutta omasta kokemuksesta sanoisin että ilman kalkkia ei kasva oikein mikään laidunkasvi. Maurij antoi mielestäni hyvän reseptin, näissä tapauksissa kannattaa käyttää monipuolista seosta, niin joku laji sieltä onnistuu. Valkoapilan tapainen keltamaite on myös vaatimaton ja hyvä laidunkasvi. Siementä on saanut Naturcomilta. Palkokasvit kannattaa ympätä typpibakteerilla uudismaalle kylvettäessä. Heinistä timotei lienee viihtyvin.

italian raiheinä aika hyvin kasvaa raiviollakin..reilusti lietettä, kalkitus ja hivenlannoitus päälle niin kasvaa ihan ok.

Westerwoldin raiheinä 25kg + ruisvirna ympättynä 25kg/ha. Tai sitten jotain edullista yksivuotista alsikeapilaa.

Raju kalkitus heti alkuun on A ja O. Kyntövuotta on turha odottaa, koska ilman ph:n nostoa on kyntö heti edessä. Ja raivion kyntö on tuskaisaa hommaa maasta nousevien juurakoiden takia. Monivuotista alle ja yksivuotista omien halujen mukaan päälle. Ja kyntöä kannattaa siirtää mahdollisimman pitkälle täydennyskylvön avulla. Tai jos pakko uusia niin ennemmin lautasäkeellä muokkaus kuin kyntämällä.

http://www.nettikone.com/kuhn/el122-300-cultitiller/1125309

Kaikilla soiden ja raivioiden viljelijöiden pakollinen laite. Ilman en enää pärjäisi, tarkoitus lisätä vaan kyseisellä laitteella ajoa joten tarkoitus ostaa isompi.

Raju kalkitus heti alkuun on A ja O. Kyntövuotta on turha odottaa, koska ilman ph:n nostoa on kyntö heti edessä. Ja raivion kyntö on tuskaisaa hommaa maasta nousevien juurakoiden takia. Monivuotista alle ja yksivuotista omien halujen mukaan päälle. Ja kyntöä kannattaa siirtää mahdollisimman pitkälle täydennyskylvön avulla. Tai jos pakko uusia niin ennemmin lautasäkeellä muokkaus kuin kyntämällä.

Heti ekansadon jälkeen kyntö,vaikka se oliski hiukan työlästä.Muokkaamalla ja pöyhimällä nopeiten pelto kunnon kasvukuntoon.
Kolmannen kynnön jälkeen,ei juurakoita enää ole

Jyrsin, ei kyntöaurat. Täysin hölömöä yrittää nostaa kaikki pois kun jyrsimellä 20cm syvyyteen muokkaamalla saa vuosittain pilkottua kantoja.

Palkokasveista... yksivuotisista ruisvirnalla paras happamuudensieto. Ja ehkä tunteettomin myös vaihteleville (=alhaisille) ravinnetasoille. Monivuotisista alsikeapila kestää happamuutta parhaiten, mutta jossain tietty sillekin raja tulee vastaan. Lauhkeammissa oloissa isomaite (Lotus uliginosus) olisi jotain, mutta siementä ei saa meillä mistään ja talvenkestävyyskin tuntematon. Ja neitseellisellä maalla se ymppäys tarvitaan, jos halutaan heti päästä vauhtiin.

Petri

Nonni. Tulee mullekkin eteen tuo ongelma eli raiviolle pitäisi saada jotain kasvamaan. Eli ravinteita vähän ja ph: myös matala. Tarkoituksena on laiduntaa ensi ja sitä seuraava kesä ja sen jälkeen jos suotuisat kelit niin uittaa lannalla ja kyntää. Kalkitusta tehdään pikkuhiljaa ja sitten kynttötalvena vähän rajummin. Mutta mitä laitetaan seokseen että jotain syötävää kasvaa ensi ja sitä seuraavana vuonna. Pinta-alana joku 6 ha eli siitä pitäisi jotain hyötyä saada.

Käytätkö "teknisistä päisteistä" nimitystä raivio???

Jyrsin, ei kyntöaurat. Täysin hölömöä yrittää nostaa kaikki pois kun jyrsimellä 20cm syvyyteen muokkaamalla saa vuosittain pilkottua kantoja.

Siis kyntämällä kannot ja juurakot loppuu kolmesvuodes,pilipalijyrsimellä ei koskaan
Ja tarkoitus ei ole vuodestatoiseen jyrsiskellä.

Lainaus käyttäjältä: vms1 - 31.01.13 - klo:09:29

Nonni. Tulee mullekkin eteen tuo ongelma eli raiviolle pitäisi saada jotain kasvamaan. Eli ravinteita vähän ja ph: myös matala. Tarkoituksena on laiduntaa ensi ja sitä seuraava kesä ja sen jälkeen jos suotuisat kelit niin uittaa lannalla ja kyntää. Kalkitusta tehdään pikkuhiljaa ja sitten kynttötalvena vähän rajummin. Mutta mitä laitetaan seokseen että jotain syötävää kasvaa ensi ja sitä seuraavana vuonna. Pinta-alana joku 6 ha eli siitä pitäisi jotain hyötyä saada.

Käytätkö "teknisistä päisteistä" nimitystä raivio???

Ei mutta ihan skn:än mieliksi rakennan nämä päistetiet osalle aalaa mihin ne muodostuu lähes itsestään. On sitten tulevina vuosina mukava kelkkoa lanta kun ei tartte pellonpoikki ajella kuormalla vaaan pääsee tietä pitkin lähes levityksen aloituskohdalle.

Lainaus käyttäjältä: realisti - 01.02.13 - klo:19:59

Jyrsin, ei kyntöaurat. Täysin hölömöä yrittää nostaa kaikki pois kun jyrsimellä 20cm syvyyteen muokkaamalla saa vuosittain pilkottua kantoja.

Siis kyntämällä kannot ja juurakot loppuu kolmesvuodes,pilipalijyrsimellä ei koskaan
Ja tarkoitus ei ole vuodestatoiseen jyrsiskellä.

millä ne nevat sitten sun mielestä on paras muokata?? en ainakaan itte ole keksinyt vielä parempaa kampetta nevalle kun toi suorateräinen jyrsin, keväällä sitten vaan s-piikillä muokkaa syksyllä jyrsityn kertaalleen niin alkaa lämpenemään joutuin kylvökuntoon. kuhnilla kun pääsee jyrsimään juolatonta kauran sänkeä nevalla, voi pitää vauhtia 6-7km/h ja kyllä tulee joutuin valmista tasaista jyrsittyä peltoa. tuon 3m koneen jos joskus saa myydyksi niin ostan vastaavan 4m koneen homman nopeuttamiseksi.