Tarkastelin tuossa tuota ijasja2:sen linkkiä ja se vaikutti varsin oikeudenmukaiselta kumpaakin osapuolta kohtaan. Lisäksi hinnan määritysperuste on varsin yksinkertainen ja sopii tilojen väliseen kauppaan. Ennen syksyä ei tarvitse sopia, kuin miten markkinahinta määritetään, eli onko se keskiarvo joistain hinnoista vai seuraako se jonkun tietyn sisäänostajan hintaa. Tietysti ostajan kannattaa olla tietoinen onko puolet kasvustosta rikkaruohoja... Maittavuus ongelmaa saattaa meinaan pukata.
Markkinahinnasta vielä sen verran, että onko joku myyjä tai ostaja sopinut etukäteen jonkun tietyn viikon markkinahinnan? Esimerkkinä tarkoitan tälläistä tilannetta. Jos on karjatilalla ilmatiivis viljasiilo ja se tarttis saada täyteen syksyllä. Karjatilalle tulot tulevat tasaisesti vuoden mittaan ja maksuvalmiuden ylläpitämiseksi sovittaisiin, että maksu tapahtuu helmikuun toisella viikolla sen viikon markkinahinnan mukaan. Tällöin viljatila hyötyisi mahdollisesti syksyn jälkeen nousseesta hinnasta (joka oli selviö viime syksyyn asti), sekä tulojen siirtämisestä seuraavan verovuoden puolelle. Karjatilan menot taas tasautuisivat, kuten ostaessa pienissä erissä pitkin vuottakin, mutta hyötyisivät pienentyneinä rahtikustannuksista ja mahdollisesti pienentyneistä korkomenoista. Miälipiteitä...?
Ensin rahahommat, sitten omille pelloille
