Alla erään kokeneen suomalaisen vaikuttajan puheenvuoro. Lukekaapa teksti, ja miettikää analyysia. Kommentoikaa, ja tutkikaa kirjoittajan identiteetti vasta sen jälkeen alla olevasta linkistä.
Taloudessa ei ole paluuta entiseen
Suomessa ja Euroopassa pitää nyt uskaltaa tehdä päätöksiä, jotka eivät aina ole kansalaisten mieleen.Suomi elää keskellä vaikeaa talouskriisiä, joka on kestänyt jo yli neljä vuotta. Uskomme yhä, että piina on tilapäinen ja palaamme entiseen, kunhan eurooppalainen rahoitusjärjestelmä saadaan vakautetuksi ja muiden euromaiden velkaongelmat kuriin. Se on väärä ja vaarallinen oppi. Paluuta vanhaan ei ole.
Kehittyneen maailman talouskriisin juuret eivät ole pankkien holtittomassa riskinotossa, valtioiden huonossa taloudenpidossa tai kehnoissa suhdanteissa. Ongelmien ydin on läntisen hyvinvoinnin perustan jo pitkään jatkunut hiipuminen.
Rakenteelliset heikkoudet sekä globaalin kilpailukyvyn heikentyminen ovat peittyneet yksityisen ja julkisen velanoton luomaan kuplaan samaan tapaan kuin Suomessa 1980-luvun lopulla.
Nyt lysti on loppu – Atlantin molemmilla puolilla. Edessä on vain kaksi vaihtoehtoa: koko talouden perustan pitkäjänteinen remontti tai ajautuminen taloudellisesti, sosiaalisesti ja poliittisesti näännyttävään kierteeseen.
Vaikka amerikkalaiset ovat eläneet yli varojensa eurooppalaisia suruttomammin, maan järjestelmä on alkanut korjata itseään vanhaa mannerta ripeämmin. Rahoitusjärjestelmä on tervehtynyt, ja mikä tärkeintä tulevan kasvun kannalta, asuntokupla on puhjennut ja hinnat kääntyneet kasvuun. Toki Yhdysvaltain politiikkaa riivaava syvä kahtiajako ja yhteistyökyvyttömyys voivat vielä pilata orastavan elpymisen.
Yhdysvalloilla on Eurooppaan nähden kaksi valttia, jotka tekevät uuden nousun helpommaksi. Vaikka suurten ikäluokkien eläkkeelle jääminen koettelee sielläkin, väestö kasvaa yhä. Tällä vuosikymmenellä Yhdysvaltain asukasluvun ennustetaan kasvavan lähes 30 miljoonalla eli melkein kymmenellä prosentilla. Uudet asukkaat tarvitsevat asuntoja, infrastruktuuria ja palveluja.
Toinen erottava tekijä on energia. Liuskekaasun ja -öljyn ansiosta Yhdysvaltain energiaomavaraisuus kasvaa. Rohkeimpien ennusteiden mukaan maasta tulee vuoteen 2020 mennessä maailman suurin öljyntuottaja. Voi sanoa, että amerikkalaiset ovat ainakin aloittaneet etenemisen kohti uutta.
Euroopassa kaikki energia menee rahoituskriisin hoitoon. Pankkijärjestelmän tervehdyttäminen ja julkisen talouden menojen leikkaukset ovat elintärkeitä tulevaisuuden kannalta, mutta vielä tärkeämpää on luoda edellytyksiä Euroopan pitkän aikavälin kilpailukyvylle. Jos talouksia ei saada kasvuun, velkaongelmista ja julkisen talouden alijäämistä tulee kroonisia.
Asenteita ja toimintatapoja on muutettava radikaalisti. Perimmäinen ongelma ei ole instituutioissa ja konstituutioissa, niin kuin olemme viimeiset pari vuosikymmentä uskotelleet. Yhteinen valuutta ei ole pelastus, jos emme ymmärrä sen vaatimuksia ja osaa elää sen mukaisesti.
Suomen ja Ruotsin vertailu antaa hyvän käytännön esimerkin. Kun Suomi liittyi euroalueeseen, monet olivat valmiit ennustamaan länsinaapurille vaikeita aikoja. Toisin on käynyt. Ruotsi on yksi Euroopan vahvimmista talouksista.
Selitys tähän on hyvin yksinkertainen. Ruotsalaiset ovat muita – myös suomalaisia – paremmin ymmärtäneet avoimen globaalin talouden vaatimukset. Kustannukset ja palkkakehitys on mitoitettu vientisektorin suorituskyvyn mukaan. Sekä eläkejärjestelmän että julkisen talouden kestävyyden suhteen länsinaapuri on elänyt muuta Eurooppaa kaukonäköisemmin. Ruotsi ei ole vain diskuteerannut vaan myös pannut toimeksi.
Suomen ja Euroopan kohtalot ovat kytkyssä toisiinsa. Molemmat tarvitsevat samoja lääkkeitä, ja lääkitys on aloitettava nopeasti. Eurooppalaisen hyvinvoinnin tulevaisuus riippuu onnistumisesta kolmessa asiassa. Ensimmäinen niistä on teollisen perustan kestävyys.
Amerikkalaiset löivät perusteellisesti laimin teollisen kilpailukykynsä ja uskoivat palveluvetoiseen talouteen. Siellä käänne on jo alkanut ja energiaomavaraisuuden nopea vahvistuminen ruokkii uusteollistumista.
Eurooppa tarvitsee nopeasti selvän teollisen strategian. Siihen kuuluu vastuu ympäristöstä, ihmisoikeuksista ja sosiaalisesta hyvinvoinnista, mutta se pitää kantaa niin, ettemme ammu itseämme jalkaan.
Euroopalla ja etenkin Suomella on mahdollisuus nousta maailman kärkeen tekniikan soveltajana. Seuraava suuri tekninen murros syntyy siitä, että fyysinen ja digitaalinen yhdistyvät.
Informaatiotekniikka tarjoaa huikeita mahdollisuuksia, mutta niiden hyödyntäminen vaatii olemassa olevien järjestelmien perusteellista uudistamista ja luovia ratkaisuja liikenteessä ja logistiikassa, koulutuksessa, turvallisuudessa sekä etenkin terveydenhuollossa.
Kolmas kohtalonkysymys on julkisen sektorin tehokkuus ja luotettavuus. Euroopan on luovuttava uskomuksesta, että tehokkuus palvelujen tuottamisessa on uhka sosiaalisuudelle ja inhimillisyydelle. Asiahan on täsmälleen päinvastoin. Verovarojen tehoton käyttö on suurin uhka niille, jotka ovat julkisista palveluista eniten riippuvaisia.
Tähän liittyy toinen syvään juurtunut eurooppalainen harha: yksityinen voiton tavoittelu ei sovi yhteen julkisten tehtävien kanssa. Tämä oppi voi hyvin myös Suomessa, niin kuin kunnallisvaalien alla näimme. Jos julkisen sektorin toimijat eivät saa käyttää hyväkseen parasta yksityisen sektorin osaamista, julkisen talouden tervehdyttäminen jää tyhjäksi puheeksi.
Tie uuteen vaatii johtajuutta – sekä yksityisellä että julkisella puolella. Pitää uskaltaa tehdä asioita, joihin yleinen mielipide suhtautuu epäilevästi, jopa vihamielisesti.
Päättäjien on hyvä muistaa, miten pitää toimia, jos aikoo johtaa orkesteria. Täytyy kääntää selkä yleisöön. Nykyisten haasteiden keskellä Soinin pelko tai yleisen mielipiteen mielistely ei ole viisauden alku – ei hallituksessa eikä oppositiossa.
Tekijät esiin. Eikä tekemiseksi lueta sitä, että kirjoitetaan papereita tai torjutaan toisten tekemiä ehdotuksia.
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Vieraskyn%C3%A4+Taloudessa+ei+ole+paluuta+entiseen/a1305631881708
