Viljelijäväestön ja metsänomistajien teollisuusyritykset ovat menestyneet huonosti. Kurssikehitys on ollut jo pitkän aikaa aleneva.
Olisi jo aika pohtia, että mistä tämä johtuu. Onko niin, että firmojen hallinnossa on sellaisia henkilöitä, jotka eivät tiedä bisneksen teosta juuri mitään.
Vanhan Hankkijan konkurssi johtui juuri siitä. Silloin oli johdolla vain se tarkoitus, että kyllä maakunta maksaa. Tämä on täysin väärä asenne. Se tuntuu olevan yhä maaseutuläheisten firmojen ohjenuora.
Tavallinen ihminen tajuaa, että jos paperia tehdään jatkuvasti tappiolla, niin pää siinä tulee vetävän käteen. Tilannetta ei pelasteta osakepääomien korotuksilla ja lainanotolla.
Ei siinä tarvita kuin ruutupaperia ja kynä. Jokainen voi laskea tuotannon tappiot, kun kustannukset karkaa käsistä, eikä tuottoa ole.
Ei auta, vaikka yhtymän johtaja olisi vuorineuvos, jos ei uskalleta lopettaa tappiollista tuotantoa.
Metsäteollisuudessa on lähdetty siitä, että muut kulut voivat nousta, mutta kantohinta ei. Jos kantohinta pysyy vaikka nykyisellään, niin silloin tulee kannattavuutta karsia tollisuuden puolelta. Sieltä löytyy varmaan paljon sellaisia kohteita, joista voi tulla kustannussäästöjä.
Ei kannata ajaa samoissa raiteissa, jos muitakin mahdollisuuksia on.
Paperiliiton pitäisi myös tajuta nykytilanne. Se on osasyyllinen nykytilaan. Tuntuu siltä, että syytökset tulevat vain metsänomistajien niskaan.
Hoitamattomista metsistä lähtee kyllä puuta. Kaupunkimetsänomistajat pitäisi saada tiedostamaan se, että kirves on ollut aina metsän paras ystävä. Nykyään sen isoveli moto laittaa harvennettavan metsän hyvään kuntoon. Metsänhoitoyhdistyksillä on tässä iso urakka.
Valtion, kuntien ja seurakuntien pitäisi myydä puuta. Turha sitä on joka metsäpalstaa suojella.
