On tullut pyhien aikana luettua taas noita lähetyssaarnaajien muistiinpanoja.Kirjan nimi on"Palavan keihään maa".Kirjoittanut Unto Kunnas.
Kirja kertoo hyvin mielenkiintoisella tavalla afrikkalaisista heimokulttuureista,noidista,heidän peloistaan yms.
Jos joku uskoo,että heidän pitäisi saada pitää omat tapansa ja uskomuksensa,niin kirja kumoaa ne täysin.
Kirja kertoo pakanavaimosta,joka toi kuolemaisillaan olevan lapsensa lähetysasemalle ja miten työntekijät ponnistelivat kovasti,yrittäessään pelastaa lapsen hengen.Viimeisenä konstinaan noidat olivat käyttäneet viiltelyä,lapsi oli täynnä märkiviä viiltohaavoja.
Kun lapsi sitten parani,äiti oli kiitollinen ja ymmärsi itsekkin,että pakanuus oli pahasta ja hylkäsi sen.Hänestä tuli onnellinen kristitty.
Myös jotkut noidat hylkäävät omat menonsa ja taikakalunsa ja kokevat elämässään suuren muutoksen.Usein tästä seuraa myös se,että he haluavat tämän kääntymyksen jälkeen parantaa toimeentuloaan,ja alkavat.esim.opiskella ja hankkivat itselleen ammatin.
Afrikka on täynnä tällaisia ihmeellisiä kertomuksia.
Myös heimot jotka ovat perinteisesti tappaneet vihollisiaan ja myös heidän lapsiaan,hylkäävät pahat tekonsa ja alkavat elää sovussa,rakentavat kirkkoja ja parantavat toimeentuloaan ja auttavat toisiaan.
Kunnioitan suuresti suomalaisia,jotka on kutsuttu tähän suureen tehtävään,joka ei kuitenkaan ole helppoa. Olosuhteet ovat vaikeat elintasomaasta lähteneelle.Mutta moni tekee kutsumustyötään eläkeikään asti ja jotkut senkin jälkeen..Ilman näitä voiton päiviä kukaan heistä ei jaksaisi.Voiton päiviä ovat ne kun näkee,että,Jumala todella muuttaa ihmisen elämän.
