Näissä ruokintakokeissa on tärkeä ja huomionarvoinen asia se, kuten eräs tutkija tunnustikin, kokeissa ryhmät on valittu randomisti.  Jalostukselliset tasoerot rotujen välillä ovat täysin vailla huomiota.

Vähintään vieroituspainot täytyisi olla lähellä toisiaan kun lähdetään ruokintakokeita tekemään ja vertailemaaan.

Näissä ruokintakokeissa on tärkeä ja huomionarvoinen asia se, kuten eräs tutkija tunnustikin, kokeissa ryhmät on valittu randomisti.  Jalostukselliset tasoerot rotujen välillä ovat täysin vailla huomiota.

Vähintään vieroituspainot täytyisi olla lähellä toisiaan kun lähdetään ruokintakokeita tekemään ja vertailemaaan.

Onhan tuokin osatotuus, eli eläinvalinta vaikuttaa lopputulemaan. Hyvä esimerkki eläinvalinnan vaikutuksista on leikkuuvasteen rotukohtaiset mittaukset, kahdessa 2012 nautatutkimuksessa.

                                                          Ab     Li      Hf        Ch    Si
InnoNauta, leikkuuvaste kg/cm²      13,2  12,1   10,0   11,9    Ei mitattu
InnoNauta, aistinvarainen mureus    5,5    5,6      6,1     5,2    Ei mitattu

Rotukarja, leikkuuvaste                    8,3    12,6   14,2   13,2   17,4
Rotukarja, aistinvarainen mureus     5,7     5,6       5,1     4,8   4,2

Leikkuuvasteessa pienempi luku on parempi ja aistinvaraisessa isompi parempi.

Marmoroituminen arvioitiin japanilaisella asteikolla:
O = ei marmoroitumista
1 = hyvin vähän marmoroitunut  2 = vähän marmoroitunut 3 = marmoroitunut
4 = paljon marmoroitunut 5 = erittäin paljon marmoroitunut

Rotukarja tulokset:

Hf    1,2
Ab   1,4
Si     0,8
Ch   0,6
Li     0,8

Siis kaikki alle 2 (vähän marmoroitunut)

Kun tavoitteena on ollut isot ruhopainot myös Hf ja Ab roduilla, onko pesuveden mukana mennyt jotakin joka olisi pitänyt säilyttää?

Lainaus käyttäjältä: Guarter - 04.01.13 - klo:13:06

Näissä ruokintakokeissa on tärkeä ja huomionarvoinen asia se, kuten eräs tutkija tunnustikin, kokeissa ryhmät on valittu randomisti.  Jalostukselliset tasoerot rotujen välillä ovat täysin vailla huomiota.

Vähintään vieroituspainot täytyisi olla lähellä toisiaan kun lähdetään ruokintakokeita tekemään ja vertailemaaan.

Onhan tuokin osatotuus, eli eläinvalinta vaikuttaa lopputulemaan. Hyvä esimerkki eläinvalinnan vaikutuksista on leikkuuvasteen rotukohtaiset mittaukset, kahdessa 2012 nautatutkimuksessa.

                                                          Ab     Li      Hf        Ch    Si
InnoNauta, leikkuuvaste kg/cm²      13,2  12,1   10,0   11,9    Ei mitattu
InnoNauta, aistinvarainen mureus    5,5    5,6      6,1     5,2    Ei mitattu

Rotukarja, leikkuuvaste                    8,3    12,6   14,2   13,2   17,4
Rotukarja, aistinvarainen mureus     5,7     5,6       5,1     4,8   4,2

Leikkuuvasteessa pienempi luku on parempi ja aistinvaraisessa isompi parempi.

Marmoroituminen arvioitiin japanilaisella asteikolla:
O = ei marmoroitumista
1 = hyvin vähän marmoroitunut  2 = vähän marmoroitunut 3 = marmoroitunut
4 = paljon marmoroitunut 5 = erittäin paljon marmoroitunut

Rotukarja tulokset:

Hf    1,2
Ab   1,4
Si     0,8
Ch   0,6
Li     0,8

Siis kaikki alle 2 (vähän marmoroitunut)

Kun tavoitteena on ollut isot ruhopainot myös Hf ja Ab roduilla, onko pesuveden mukana mennyt jotakin joka olisi pitänyt säilyttää?

Lihansyöntilaatu heikkenee jatkuvasti pohjoismaissa. Tuontiliha on jo paljon laadukkaampaa 

Lainaus käyttäjältä: Guarter - 04.01.13 - klo:13:06

Näissä ruokintakokeissa on tärkeä ja huomionarvoinen asia se, kuten eräs tutkija tunnustikin, kokeissa ryhmät on valittu randomisti.  Jalostukselliset tasoerot rotujen välillä ovat täysin vailla huomiota.

Vähintään vieroituspainot täytyisi olla lähellä toisiaan kun lähdetään ruokintakokeita tekemään ja vertailemaaan.

Onhan tuokin osatotuus, eli eläinvalinta vaikuttaa lopputulemaan. Hyvä esimerkki eläinvalinnan vaikutuksista on leikkuuvasteen rotukohtaiset mittaukset, kahdessa 2012 nautatutkimuksessa.

                                                          Ab     Li      Hf        Ch    Si
InnoNauta, leikkuuvaste kg/cm²      13,2  12,1   10,0   11,9    Ei mitattu
InnoNauta, aistinvarainen mureus    5,5    5,6      6,1     5,2    Ei mitattu

Rotukarja, leikkuuvaste                    8,3    12,6   14,2   13,2   17,4
Rotukarja, aistinvarainen mureus     5,7     5,6       5,1     4,8   4,2

Leikkuuvasteessa pienempi luku on parempi ja aistinvaraisessa isompi parempi.

Marmoroituminen arvioitiin japanilaisella asteikolla:
O = ei marmoroitumista
1 = hyvin vähän marmoroitunut  2 = vähän marmoroitunut 3 = marmoroitunut
4 = paljon marmoroitunut 5 = erittäin paljon marmoroitunut

Rotukarja tulokset:

Hf    1,2
Ab   1,4
Si     0,8
Ch   0,6
Li     0,8

Siis kaikki alle 2 (vähän marmoroitunut)

Kun tavoitteena on ollut isot ruhopainot myös Hf ja Ab roduilla, onko pesuveden mukana mennyt jotakin joka olisi pitänyt säilyttää?

Eikös toi marmaroituminen saa vauhtia vasta, kun eläin on yli kaksi vuotias, useimmat rodut on sellaisia että sonnit teurastetaan 16-18 kuukauden iässä, joten eiköhän sekin ole yksi syy siihen että sitä ei esiinny ton enempää.

Eikös toi marmaroituminen saa vauhtia vasta, kun eläin on yli kaksi vuotias, useimmat rodut on sellaisia että sonnit teurastetaan 16-18 kuukauden iässä, joten eiköhän sekin ole yksi syy siihen että sitä ei esiinny ton enempää.

Kerrankin kommentti joka sai aikaiseksi kuukelointia. Tuo esittämäsi oletus lienee vanhakantainen, se tuli varsin monissa uusissa tutkimuksissa esille. Marmoroituminen alkaa jo varsin nuorella iällä ja siihen voidaan vaikuttaa erilaisilla valinnoilla. Tässä hyvä linkki jossa kanadalaiset kertovat mitä voidaan tehdä

http://www.nutrecocanada.com/docs/shur-gain---beef/managing-and-feeding-for-marbling-and-carcass-quality-in-beef-cattle.pdf

Jutussa tuli esille muutama seikka joka saattaa olla syynä Rotukarja-tutkimuksen tuloksiin:
* vierotusikä ja ruokinta vierotuksen jälkeen vaikuttavat marmoroitumiseen
* eläimen sairastelu laskee dramaattisesti marmoroitumista (koeryhmien eläimillä ripulia joka romahdutti päiväkasvut kokeen akuvaiheessa)
* kovapäinen luonne (rodun sisällä verrattuna) laskee marmoroitumista, hereford-ryhmän muita korkeamman pH:n yksi syy oli kovapäiset yksilöt osana hereford-ryhmää (LTKn tutkija oli jotakin tälläistä kommenttia antanut käsitellessään pH:ta)
* ruokinta maissilla on marmoroitumiselle parempi kuin ruokinta viljalla (korsirehuvaltainen ruokinta voipi olla marmoroitumiselle myrkkyä sanoi toinen tutkimus, marmoroituuko niittyliha)

Lainaus käyttäjältä: emo-heikki - 10.01.13 - klo:21:52

Eikös toi marmaroituminen saa vauhtia vasta, kun eläin on yli kaksi vuotias, useimmat rodut on sellaisia että sonnit teurastetaan 16-18 kuukauden iässä, joten eiköhän sekin ole yksi syy siihen että sitä ei esiinny ton enempää.

Kerrankin kommentti joka sai aikaiseksi kuukelointia. Tuo esittämäsi oletus lienee vanhakantainen, se tuli varsin monissa uusissa tutkimuksissa esille. Marmoroituminen alkaa jo varsin nuorella iällä ja siihen voidaan vaikuttaa erilaisilla valinnoilla. Tässä hyvä linkki jossa kanadalaiset kertovat mitä voidaan tehdä

http://www.nutrecocanada.com/docs/shur-gain---beef/managing-and-feeding-for-marbling-and-carcass-quality-in-beef-cattle.pdf

Jutussa tuli esille muutama seikka joka saattaa olla syynä Rotukarja-tutkimuksen tuloksiin:
* vierotusikä ja ruokinta vierotuksen jälkeen vaikuttavat marmoroitumiseen
* eläimen sairastelu laskee dramaattisesti marmoroitumista (koeryhmien eläimillä ripulia joka romahdutti päiväkasvut kokeen akuvaiheessa)
* kovapäinen luonne (rodun sisällä verrattuna) laskee marmoroitumista, hereford-ryhmän muita korkeamman pH:n yksi syy oli kovapäiset yksilöt osana hereford-ryhmää (LTKn tutkija oli jotakin tälläistä kommenttia antanut käsitellessään pH:ta)
* ruokinta maissilla on marmoroitumiselle parempi kuin ruokinta viljalla (korsirehuvaltainen ruokinta voipi olla marmoroitumiselle myrkkyä sanoi toinen tutkimus, marmoroituuko niittyliha)

En osaa sanoa tosta niittylihasta, mutta rasvoittuu ne laitumella olevatkin, kun vaan vanhemmaksi elää 
Herliini totesi jossaki seminaarissa, että sonnilla pitää olla kunnon pussi kaulan alla, ennenkuin se marmaroituu kunnolla 
Sillä on niitä Herefordeja.

Lainaus käyttäjältä: emo-heikki - 10.01.13 - klo:21:52

Eikös toi marmaroituminen saa vauhtia vasta, kun eläin on yli kaksi vuotias, useimmat rodut on sellaisia että sonnit teurastetaan 16-18 kuukauden iässä, joten eiköhän sekin ole yksi syy siihen että sitä ei esiinny ton enempää.

Kerrankin kommentti joka sai aikaiseksi kuukelointia. Tuo esittämäsi oletus lienee vanhakantainen, se tuli varsin monissa uusissa tutkimuksissa esille. Marmoroituminen alkaa jo varsin nuorella iällä ja siihen voidaan vaikuttaa erilaisilla valinnoilla. Tässä hyvä linkki jossa kanadalaiset kertovat mitä voidaan tehdä

http://www.nutrecocanada.com/docs/shur-gain---beef/managing-and-feeding-for-marbling-and-carcass-quality-in-beef-cattle.pdf

Jutussa tuli esille muutama seikka joka saattaa olla syynä Rotukarja-tutkimuksen tuloksiin:
* vierotusikä ja ruokinta vierotuksen jälkeen vaikuttavat marmoroitumiseen
* eläimen sairastelu laskee dramaattisesti marmoroitumista (koeryhmien eläimillä ripulia joka romahdutti päiväkasvut kokeen akuvaiheessa)
* kovapäinen luonne (rodun sisällä verrattuna) laskee marmoroitumista, hereford-ryhmän muita korkeamman pH:n yksi syy oli kovapäiset yksilöt osana hereford-ryhmää (LTKn tutkija oli jotakin tälläistä kommenttia antanut käsitellessään pH:ta)
* ruokinta maissilla on marmoroitumiselle parempi kuin ruokinta viljalla (korsirehuvaltainen ruokinta voipi olla marmoroitumiselle myrkkyä sanoi toinen tutkimus, marmoroituuko niittyliha)

En viitsinyt linkkiä aukaista. Miten vieroitusikä vaikuttaa marmoroitumiseen? Luonnekysymyskin aika mielenkiintoinen. Mitenkähän residuaalisen syönnin ja marmoroitumisen välinen yhteys, vois kuvitella, että veltot ja raukeet eläimet marmoroituu paremmin  , sekään ei kyllä ole jalostuksellisesti järkevä tavoite, rajansa kaikella. Entä kun just tämä sisäinen rasva on ihmisellä sitä haitallista, miten lie eläimillä  eipä sillä taida haitat keretä vaivaamaan? Voihan se olla, että korsirehuruokinta on marmoroitumiselle myrkkyä  Hui kauheeta, onko marmoroitunut liha eettistä, nyt en puhu mitään menee jo liian vaikeaksi ja mutkaiseksi...

Marmoroituminen on jo hifistelyä, kunhan kuluttajat oppisivat ensin erottamaan pihvieläimen lihan holstikasta.

 

http://yle.fi/uutiset/lypsylehma_muuttuu_haraksi_ravintolalautasellasi/6438193

Härkä on kuohittu sonni, semmosia ei Suomessa ole, kuin jollakin ihan vaan koemielessä jossakin joku kappale

http://www.youtube.com/watch?v=GFPnl9DUePk
Ei suomalaisia, härkiä

Härällä ei palleja.

Teurastuksessa lähtee sonnilta, lehmällä ei ollutkaan.

-> ravintolassa tarjoillaan härkää.

Hankkeen sivut avattu

http://rotukarjahanke.fi/