Paras kouluruoka oli alaluokilla kun kävin pientä kyläkoulua jossa oli yhdistetyt luokat ja keittiö samassa rakennuksessa. Oppilaspari huolehti aina ruoan hakemisesta keittiöstä "jumppasaliin" , esillelaitosta ja myöskin astioiden korjaamisesta takaisin keittiölle. Opettaja istui pöydän päässä ja hän sitten myös luki ruokarukouksen ja jakoi ruoan rivissä odottaville koululaisille. Aina ruoka oli hyvää ja maukasta ja sitä sai myös halutessaan lisää. Puolukoita noukittiin syksyisin keittiölle ja jouluksi saatiin leipoa keittäjän tekemästä taikinasta pipareita. Keittäjä oli mukava ja aina avulias vaikka joskus jollekin vahinkoja sattui en muista että olisi koskaan niistä suuttunut.
Ylä-asteella kaikki muuttui... pitkä koulumatka ensin kuljettavana ja päivällä huutava nälkä ... mutta - ruoka tuotiin soppakannuissa luokkiin - syötiin pulpeteilla samassa tunkkaisessa tilassa missä tunti juuri pidetty - ruoka seisonutta -välillä kylmää- perunat... no kun oli kotona hyviin tottunut niin niitä kumipalloja pitkin hampain jyrsi..ja usein jäi kokonaan syömättä.. onneksi oli kauppa aika lähellä koulua ja sieltä sitten juostiin hakemaan jotain "syötäväksi"kelpaavaa... joskus otin eväitä kotoa myös että päivän jaksoi. Keittopäivinä sentään ruoka oli jotenkin syötävän oloista.
Muissa opin-ahjoissa sitten on ollutkin seisovapöytä-eli tiskilta saanut itse ottaa ja hakea -eli ihan normaalia laitosruokaa joka kyllä kelpasi hyvinkin ja sillä hyvin pärjäsi päivän.
Eli paras kouluruoka oli kaikki mitä ala-koulun keittäjä teki- lämmöllä muistelee niitä aikoja
