Toi tuubivideo missä Lettumatti kääntää sen Scanian pinon vieressä, menee aivan käteen. Tuommoisessa tilassa se pitäis onnistua sillai, että ensimmäisen peruutuksen jälkeen lähdetään vekslaamatta poispäin. En osaa lähes aina itsekään. Joskus tuurilla onnistuu. Se toisen videon kaveri onkin apulantakuski. Muuten ne on ihan ku pöllikuskit, mutta kun ne ei osaa käyttää nosturia ku seisaaltaan...
Tiet ei kestä 76 tonnin vehkeitä. Ei päätiet, ei sivutiet eikä metsätiet. Ei kestä nykyisillä painoillakaan.
Länsi-Suomessa näkyy olevan vähän pienemmillä koneilla tuota kalustoa; täällä kaakonkulmalla on tietty muutama 13-litranen 500+ kone, mutta kyllä suuri osa on15-16 litran koneita. 620 Scaniaa on aika paljon (määrätynlaista masokismia...) ja Volvoja 600-700 heppaa. Joku kohmo yrittää Mersullakin mutta vaikeeta on... Maastot on paikkapaikoin sellasia, että noilla nallipyssyillä ei saa kuin pahan mielen ja mahahaavan. Mulla on työkalu tollane 700 Volvo, ilmajouset ja rastilistalta muutakin kivaa. Ja niistä kärreistä joku mainitteli, niin kyllä täälläpäin noita jatkokärrejä on varmaan 40%. Jäykkä kärri on ahtaassa paikassa (ei kääntölenkkiä, joku pisto tms.) veemäinen käännettävä tuohon haitariin verrattuna. Jatkokärrin huonoin puoli on ajettavuus puolella kuormalla, pitää olla kesälläkin varovainen, sen saa pelkällä takanipulla tosi helposti nurin.
Tiestön ohella tuommoinen kahdella kärrillä tai muulla junaratkaisulla pelaaminen vaatisi aika monen paikkaan välivaraston/terminaalin, mihin tuota puuta kerättäisiin ja missä noiden kärrien kanssa voisi leikkiä. Mistä nämä alueet tulisi? Kenen maalle? Kuka maksaisi rakentamisen (sorat, ojat, muu maansiirto)? Niinkuin totesin, lyhyillä (alle 150 km) matkoilla aikaa palais ihan liikaa saavutettuun hyötyyn nähden. B-linkki eikä mikään muukaan puoliperäratkaisu ole riittävän maastokelpoinen. Sopii terminaalien väliseen liikenteeseen päätieverkolla, mutta ei suomalaiselle 4,5 metriä leveälle soratielle, missä on 90 asteen mutkia 15 metrin kaarresäteillä, 700 metriä pitkiä 11-14% nousuja (loppuu nykyvehkeistäkin jerkku ja pito, ainakin talvella) jne.
Ajankäyttö on muuttunut melkoisesti jo sen 25 vuoden aikana, mitä itse olen pihkarallia ajanut. Ennen lähdettiin aamusella metsään, vietiin aamupäivällä kuorma ja jos meni hyvin niin iltapäivällä toinen. Nykyään pitää saada vuorokaudessa (huom ei päivässä) menemään 4-5 kuormaa tehtaalle 80-100 km matkalta. Kaikkine keräämisineen lemppaamisineen ketjuttamisineen yms. Käytännössä taksat on sitä luokkaa, että jos kuorma jää 2 tonnia vajaaksi, niin niitä puita ei kannata lähteä kauempaa kuin 2 km reitin varrelta hakemaan. Aikaa menee liikaa saatuun hyötyyn nähden.
Jos noita painoja pitää väenvängällä nostaa, niin ainoa jotenkuten järjellinen ratkaisu on häntäohjaava 4-akselinen vetäjä ja nykyisenlainen 4-akselinen kärry, ja maksimi yhdistelmämassan nosto 68 tonniin. Se puumäärä mahtuisi nykyisten tolppien sisään. Tosin jos metsäteollisuus haluaa pudottaa taksoja vielä nykyisestä luokkaa 15%, niin ei kellään ole varaa investoida noihin kaluihin.
Jauhetaan myöhemmin lisää jos jotakuta kiinnostaa, nyt pitää mennä saunaan!