Sähköpostin tuomaa:


"Eräs suonenjokinen poikamies seurusteli useita vuosia
kuopiolaisen kaunottaren kanssa. Eräänä kauniina kesäiltana
aikoi kaveri juuri kosia, kun neito ilmoitti, että hän on rakastunut
toiseen mieheen, jonka hän oli tavannut vapaaehtoistyössään
pakolaiskeskuksessa. Kyllä, tuo mies on ihana samettisilmäinen
viidakon *******.


( Juuri noita sanoja neito käytti; Savoon ei ole tullut vielä
sitä sivistystä, jossa rotumääritelmille keksitään vastineita, jotka
tarkoittavat samaa kuin alkuperäinen sana, mutta ovat kuitenkin
antropologisesti siveitä, ikäänkuin puhdistautuneita ihmiskunnan
ikiaikaisista kategoriointeihin perustuvista käsite-rasitteista.)


Poikamies masentui tavattomasti, joutui jopa sairauslomalle
masennuksen takia. Hän kaipasi lemmittyään tavattomasti.


Aikansa kuluksi hän lähetteli tekstiviestejä rakkaalleen, mutta
tuolla kaunottarella oli uuden mussukkansa kanssa niin kiireitä, että
hän ei viesteihin vastannut. Pikemminkin hän oli viesteistä oudon
kiusaantunut, tunsihan hän aina viestin saadessaan ikävän piston
rinnassaan, sen kauniin rehevästi muodostuneen vasemman alla.


Tuo suonenjokinen riutui rakkaudessaan, ja päätti sairaslomallaan
tehdä jotain konkreettista asian hyväksi: hän opetteli kuorimaan
varpaillaan banaanin, ja lähetti tuosta osaamisestaan video-clipin
entiselle tyttöystävälleen multimediaviestinä.


Tytön sydän heltyi... ******* sai mennä... takaisin viidakkoon
koska tuon suonenjokisen poikamiehen sydän oli
sittenkin mitä puhtainta 24-karaatin kultaa".