Muuvvan akronetin amalija
heitti mulle yli olan
että jospa ootin voesin tehä
myöski elämästä paskakolan
joka vettää sonnat looriin
siivovaapi muutki sotkut
ja palakaksi saa työstäsä
vaen kantturoijjen potkut
Oe paskakola rautaenen
tahi taijjonäyte muovin
sinnuun tarrautuupi kiinni
ihiminen tuo lantaa luovin
sä kun sonnat siirrät looriin
pittää työntää välliin vettää
ja jos joskus väsyt varreltas
se huoleta ei kettää
Oe paskakola tärkejä
oot navetassa kyllä
sinä ylyväänä seinään nojjaat
vaekka oesi paskavaeppa yllä
sinä parren pijät puhtaana
siirrät sonnat lehemän takkaa
ja kun muotos kulununna
ne sinut roskikseen vaen nakkaa
Oe paskakola rautaenen,
tahi taijjonnäyte muovin
sinnuun tarrautuupi kiinni
ihiminen tuo lantaa luovin
sinä paekat pijät puhtaana
passaa lehemäen sitten maata
sua lantakola tosijaan
tarpeeksi, ylistää en saata
Elämä on parasta kometiijjaa