Kyllähän maatalouden tuet ovat monelle selvää sosiaalitukea. Viljelyä minimipanostuksella, hommat ei kehity millään tasolla. Ollaan tässä ja nyt. Odotetaan ehkä jotain taivaasta tulevaa ihmettä. Että pienelläkin taas pärjää, kustannukset laskevat ja tuotteiden hinnat nousevat taivaisiin. Me ollaan oltu kohta 20-vuotta EU:ssa. Nyt arvioiden maataloudella on mennyt vastoin kaikkia odotuksia erittäin hyvin. Kun maakuntaa kiertelee, niin näkee kuin torpista on tehty kartanoita investointitukien avulla. Se joka on pistänyt kaikki peliin ja yrittänyt, on usein pärjännyt. Siihen rinnalle on kuitenkin jäänyt iso joukko passiivisia jäähdyttelijöitä. On ollut perusteltua, että on ollut siirtymäaikoja jne. Mutta jokaisen pitäisi käsittää, että ei niiden varaan voi iänkaiken laskea. Pitäisi tehdä itselleen selväksi, onko tällä hommalla omalta kohdalta tulevaisuutta ja miettiä kuinka sillä pärjää tulevaisuudessa. Meillä on rakennekehitys edelleen pahasti kesken.
Maaseudussa oli järjestön ympäristöihmisen puolustus ympäristötukien yleisen jaon puolesta. -Niillä tuetaan luonnon monimuotoisuutta ja taistellaan ilmaston muutosta vastaan. Tämä oli taitava perustelu, mutta käytännössä LHP:t, viherryttämisalat yms. ovat rakennekehitystä vastustavia tekijöitä. Välineitä joilla maksimoidaan EU:lta saatavat tukien maksatusoikeudet. Rahaa pyritään jakamaan tasaisesti ympäri maaseudun, sinällään perusteltua, mutta maatalous elinkeinona ei mene tällä konstilla eteenpäin. Joskus maailmassa, kun poliittisilla päätöksillä tämä rahanjakaminen loppuu, niin seurauksena on se, että jäädään tyhjänpäälle. Systeemi ei ole kannustanut kehittämistä vaan on pyrkinyt varmistamaan jonkinlaisen toimeentulon, joka tuntuu siis lähinnä sosiaalituelta. Tämän jäljiltä jää lähinnä katkeruutta. Tuntuu jopa siltä, että tätä turhautumista ei ole osattu tunnistaa ja keksiä sille hoitomuotoja. On tarkoitettu hyvää, mutta se on kääntynyt itseään vastaan. Ehkä kannattaisi alkaa selvittää sitä, pitääkö ihmisille järjestää jopa jonkinlaista terapiaa, jotta maailman muuttuminen ja eteenpäin menemisen mahdollisuudet selkenisivät. Selvittämistä tässä ainakin on, sillä niin paljon on turhaa valitusta koko ajan ympärillä, joka ei johda minnekkään.
