Tuo jokaisen kieroutunut unelma; sadan hehtaarin yksinäisyys. Pankin vai isännän suurempi riski?

Moniko tulee miettineeksi miten tilan käy tilanteessa jolloin tapahtuu jotain? Suomalainen perheviljelmätalous pohjautuu oletukseen mitäs mulle nyt voisi sattua. Entä jos sattuu? Täpinä on päällä vuodesta toiseen ja tilasokeuden vaivaamana jatketaan samalla linjalla sukupolvien ajan.

Siinä monelle miettimistä.

Täp täp.

Noh voi!
Jos on "pikkutilallinen" selviääkö elämästä hengissä? Aivan sama loppupeleissä.


Onko täp täp vastakohta voi voi?

Onko menneisyydenkaipuu jäänyt nimimerkin pauloihin? Tämän päivän maanviljelijällä on oltava suunnitelma nimeltään; ENTÄ JOS

Onko menneisyydenkaipuu jäänyt nimimerkin pauloihin? Tämän päivän maanviljelijällä on oltava suunnitelma nimeltään; ENTÄ JOS

Ja sitten museomallin varasuunnitelma on? Toisaalta eipä perikunnan asioista tarvitse siinä vaiheessa murehtia. Suunnitelma se on sekin.

Ei se mikään salaisuus ole; sen verran pitää olla aina myytävää että omilleen pääsee... tai jos haluaa jatkaa maataloutta, kumpikin puoliso pystyy tekemään kaikki tilan työt... jos tämä vaihtoehto käy liian rankaksi, ainahan sitä voi palkata rengin... Tämähän on pelkää etukäteissuunnittelua. Velkaisen yrittäjän täytyy huomioida riskit.

Tuo jokaisen kieroutunut unelma; sadan hehtaarin yksinäisyys. Pankin vai isännän suurempi riski?

Moniko tulee miettineeksi miten tilan käy tilanteessa jolloin tapahtuu jotain? Suomalainen perheviljelmätalous pohjautuu oletukseen mitäs mulle nyt voisi sattua. Entä jos sattuu? Täpinä on päällä vuodesta toiseen ja tilasokeuden vaivaamana jatketaan samalla linjalla sukupolvien ajan.

Siinä monelle miettimistä.

Täp täp.

no voi hellanduudelis mennennhaikailija se sieltä pankolta taas luukuttaa kannattavuusraja on 200ha

Täppäreillä ei ole varasuunnitelmia: kaikki tehdään itse tai isän kanssa, omilla koneilla. Työnjako muiden kanssa ei tule kysymykseen, koska siinä on toisen hyötymisen riski...

Lainaus käyttäjältä: Menneisyydenkaipuu - 01.07.08 - klo:16:13

Tuo jokaisen kieroutunut unelma; sadan hehtaarin yksinäisyys. Pankin vai isännän suurempi riski?

Moniko tulee miettineeksi miten tilan käy tilanteessa jolloin tapahtuu jotain? Suomalainen perheviljelmätalous pohjautuu oletukseen mitäs mulle nyt voisi sattua. Entä jos sattuu? Täpinä on päällä vuodesta toiseen ja tilasokeuden vaivaamana jatketaan samalla linjalla sukupolvien ajan.

Siinä monelle miettimistä.

Täp täp.

no voi hellanduudelis mennennhaikailija se sieltä pankolta taas luukuttaa kannattavuusraja on 200ha

Ja apilaskin ihan itte? 

Ei se mikään salaisuus ole; sen verran pitää olla aina myytävää että omilleen pääsee... tai jos haluaa jatkaa maataloutta, kumpikin puoliso pystyy tekemään kaikki tilan työt... jos tämä vaihtoehto käy liian rankaksi, ainahan sitä voi palkata rengin... Tämähän on pelkää etukäteissuunnittelua. Velkaisen yrittäjän täytyy huomioida riskit.

Etukäteissuunnitelmasi kattaa pelkästään vaihtoehdon että taskulaskimen käyttö on ollut puutteellista, amatöörimäistä. Eli pankki ottaa omansa pois.

Viljelijäväestön paha ongelma on että pidetään itseään haavoittumattomana. Jos esimerkiksi isäntä työtapaturman seurauksena vammautuu pysyvästi niin miten käy tilan ja perheen? Onko toinen puoliso riittävän vahva pystyäkseen kantamaan työtaakan joka tulee harteille?

Tämä on sitä perheviljelmien ihanuutta ja riskien huomioimista? Onhan se toki monelle isännälle itsetunnon kysymys kartoittaa riskejä omaa elämää laajemmin.

Etukäteissuunnitelmasi kattaa pelkästään vaihtoehdon että taskulaskimen käyttö on ollut puutteellista, amatöörimäistä. Eli pankki ottaa omansa pois.

Viljelijäväestön paha ongelma on että pidetään itseään haavoittumattomana. Jos esimerkiksi isäntä työtapaturman seurauksena vammautuu pysyvästi niin miten käy tilan ja perheen? Onko toinen puoliso riittävän vahva pystyäkseen kantamaan työtaakan joka tulee harteille?

Niin että isäntä makoilee nyt että jos emäntä sattuu kupsahtaa niin on sitten työvoimaa?

Tämä on sitä perheviljelmien ihanuutta ja riskien huomioimista? Onhan se toki monelle isännälle itsetunnon kysymys kartoittaa riskejä omaa elämää laajemmin.

Pitäiskö tänään myydä pellot jos huomenna sattuu kupsahtaa vai vasta ensvuonna?

Liiketoiminta perustuu aina yrittäjäriskiin.

Lainaus käyttäjältä: Museomalli - 01.07.08 - klo:20:07

Ei se mikään salaisuus ole; sen verran pitää olla aina myytävää että omilleen pääsee... tai jos haluaa jatkaa maataloutta, kumpikin puoliso pystyy tekemään kaikki tilan työt... jos tämä vaihtoehto käy liian rankaksi, ainahan sitä voi palkata rengin... Tämähän on pelkää etukäteissuunnittelua. Velkaisen yrittäjän täytyy huomioida riskit.

Etukäteissuunnitelmasi kattaa pelkästään vaihtoehdon että taskulaskimen käyttö on ollut puutteellista, amatöörimäistä. Eli pankki ottaa omansa pois.

Viljelijäväestön paha ongelma on että pidetään itseään haavoittumattomana. Jos esimerkiksi isäntä työtapaturman seurauksena vammautuu pysyvästi niin miten käy tilan ja perheen? Onko toinen puoliso riittävän vahva pystyäkseen kantamaan työtaakan joka tulee harteille?

Tämä on sitä perheviljelmien ihanuutta ja riskien huomioimista? Onhan se toki monelle isännälle itsetunnon kysymys kartoittaa riskejä omaa elämää laajemmin.

Voi menneisyydenvanki...
jos minä osaan laskea sillä taskulaskimella, että tila pysyy pystyssä perintöverojen jälkeen, rengin palkkojen jälkeen ym jälkeen, olen kai osannut laskea jo sitä ennen, että pankki saa omansa ja että minulle jää omani. Sehän oli kirjoitettu jo siihen alkuun. Enhän minä nyt niin hölmö ole, että olisin investoinut jos kaikki menisi sen huonon päivän tullen . Liiketalouden lait ne jyllää maataloudessakin. Sinulle varmaan tuottaa jotain "sairasta" huvia heittää "katkeria" kommennetteja tänne palstalle mutta jos nämä sinun jutut ovat oikeasti sitä mitä sinä ajattelet, palaa jo tähän päivään. Tämä oli ilmainen neuvo. Tämä minun osaltani tästä asiasta.

http://keskustelukanava.agronet.fi/agronet/index.php?topic=4019.0

Tulipahan selvyys tähänkin tilitykseen. Naapurilla on taas ollut enemmän rahaa.

jos joku pärjää teki vaikka 2ha juolavehnää niin turha on sinne mennä sanomaan että et sä pärjää. kannattaisi ehkä huolehtia omista eikä toisten asioista.

Lainaus käyttäjältä: Menneisyydenkaipuu - 01.07.08 - klo:23:42

Lainaus käyttäjältä: Museomalli - 01.07.08 - klo:20:07

Ei se mikään salaisuus ole; sen verran pitää olla aina myytävää että omilleen pääsee... tai jos haluaa jatkaa maataloutta, kumpikin puoliso pystyy tekemään kaikki tilan työt... jos tämä vaihtoehto käy liian rankaksi, ainahan sitä voi palkata rengin... Tämähän on pelkää etukäteissuunnittelua. Velkaisen yrittäjän täytyy huomioida riskit.

Etukäteissuunnitelmasi kattaa pelkästään vaihtoehdon että taskulaskimen käyttö on ollut puutteellista, amatöörimäistä. Eli pankki ottaa omansa pois.

Viljelijäväestön paha ongelma on että pidetään itseään haavoittumattomana. Jos esimerkiksi isäntä työtapaturman seurauksena vammautuu pysyvästi niin miten käy tilan ja perheen? Onko toinen puoliso riittävän vahva pystyäkseen kantamaan työtaakan joka tulee harteille?

Tämä on sitä perheviljelmien ihanuutta ja riskien huomioimista? Onhan se toki monelle isännälle itsetunnon kysymys kartoittaa riskejä omaa elämää laajemmin.

Tämä oli ilmainen neuvo.

Ilmaiset neuvot ovat hintansa väärtejä!

Tuo jokaisen kieroutunut unelma; sadan hehtaarin yksinäisyys. Pankin vai isännän suurempi riski?

Moniko tulee miettineeksi miten tilan käy tilanteessa jolloin tapahtuu jotain? Suomalainen perheviljelmätalous pohjautuu oletukseen mitäs mulle nyt voisi sattua. Entä jos sattuu? Täpinä on päällä vuodesta toiseen ja tilasokeuden vaivaamana jatketaan samalla linjalla sukupolvien ajan.

Siinä monelle miettimistä.

Täp täp.

Niin, kai se on vähän niinkin, että mitä oikein sitten sattuu ...

Kuoleman tapauksessa, tulee uusi isäntä, perheen sisältä tai tila ehkä myydään.
Joskus tuotanto voidaan vaan yksinkertaisesti lopettaa, myydä eläimet ja koneet ja maksaa velat ja laskut pois, siinä voi mennä kyllä mahdolliset metsätkin.

Voihan se emäntä jatkaa yksinkin, ehkä katella itelle uuden isännän ...