Mitä poliittista tuossa nyt on jos riskeistä puhutaan onko se jotenkin tabu.[/color]??
No ei tuo taivastelu nyt mitään lisäarvoa tuo minnekään. Säät ovat vaihtelevat, normaalisateilla on kasvukausi mennyt monin paikoin Länsi-Uudenmaan, Lounais-Suomen ja Päijät-Hämeen alueilla. Joillakin alueilla vettä on ollut tulviksi asti, siinä taas jälkiviisaus on turhaa.
Puimattomien viljojen tarinat ovat erilaisia, normaalisateisilla alueilla niitä juuri onkin, joissakin tapauksissa on saatettu tehdä parhaaseen puintiaikaan 50 ha:n raivion salaojituksia ja muuta työvoimavaltaista. Toisissa tapauksissa on kuivurin valmistuminen viivästynyt eikä ole alettu tilapäisratkaisuihin.
Kolmansissa tapauksissa on ollut sairautta tai henkilökohtaista tragediaa.
Agribisneshenkiset nuoret ja kohta keski-ikäistyvät isännät ovat eläneet kohta kymmenen-kahdenkymmenen vuoden ajan "ameriikan meininkiä", pelloilla on ollut saappaanmentäviä kuivuusrailoja ja peltoa on voinut kerätä vaikka viisinkertaisen määrän, kuivuri kyllä 14% kosteaa läpäisee mennen tullen.
Nyt sitten kun avaruushytistä semmoinen pullakätinen pyylevä isäntä katsoo lokakuista tummanharmaata ränsistynyttä ohraa veden roiskuessa mammuttirenkaista, ja ihmettelee, että nappaskenkä kovin epämiellyttävästi kastuu mutaan, kun mennään vetämään taas sitä hinausvaijeria puimurin perään, se on kokemus, joka jää tälle isännälle muistoon, ja voi sitten sille omalle sukupolvea vaihtavalle parikymppiselle täpinäjullille viisikymppisenä kertoilla riskeistä ja vaikeuksista , joita "...papalla silloin 2012 oli, vettä oli ihan mahottomasti, eikä kuivuriinkaan saanut kolmea satsia vuorokaudessa kuivaksi"
-SS-