Dear Comrade FortyTwo: olivatko puna-armeijan sankarpoijat ja komissaarit "kunnon ihmisiä"?
Ei ollut. Mutta teillä on silmiinpistävän yhteneväinen tarve osoitella juuri kommunisteja joka asiassa. Muistaakseni jollain viiksekkäällä johtajalla oli aikoinaan samoja ongelmia.....
Johtuisikohan kenties siitä, että kommunisteissa ja kommunismissa on suht. paljon osoiteltavaa (siinä kuin osoiteltavaa toki on riittämiin lännessäkin).
Kommunistit ennen sotia, toimi kyllä hyvin avoimesti N-liiton hyväksi ja suoraan Suomea vastaan, ei olleet mitenkään sovinnonhakuista väkeä.
Vasta talvisodan jälkeen tajusivat, että ei Suomen kansa mitään vallankumousta kaipaa 
Tuohan se suuri paradoksi onkin. Toimivat valtion puolesta, joka piti heitä "oikean aatteen" miehiä ja naisia suurimpina mahdollisina pettureina, vihollisina ja tuholaisina.
Vallankumoustahan Suomi olisi kyllä kaivannut, mutta ei todellakaan kommunistista.
***** Kovastihan se Kosolan Vikin poppoo yritti. Perisuomalaiseen tapaan, homma meni kuitenkin ryypiskelyksi. 
Eikä suomalaisten enemmistö onneksi ole koskaan innostunut ääriliikkeistä. Täällä Hitlerin kaltainen kaveri ei olisi päässyt kyläpoliitikkoa pidemmälle..
Olisihan tuo voinut onnistuakin, mutta Ukko-Pekka veti maton jalkojen alta. IKL:ssä taas olisi pitänyt paljon näkyvämmin, konkreettisemmin ja aikaisemmin heittää oikeisto-vasemmisto -akseli romukoppaan. IKL:n tunnettujakin jäseniähän löytyi sotien jälkeen vasemmistopuolueista keskustan kautta oikealle. Ns. kansankapitalismia toteutettiin uusissa olosuhteissa menestyksellisesti.
Katsohan Euroopan valtioita 1920-luvulta aina 30-luvun lopulle: Pohjoismaat, Tšekkoslovakia ja Ranska sekä UK poislukien lähestulkoon kaikkialla muualla oli vallassa fasistinen tai kansallissosialistinen järjestelmä.
Suomalaisesta järjestelmästä voisi todeta kaksi asiaa sen eduksi, että se kesti erittäin hyvin äärioikeiston vallankaappausyritykset 20-30 luvulla ja yhtä hyvin äärivasemmiston vallankaappausyritykset 45-70 lukujen välillä, päinvastoin kuin Itä-eurooppa ja pääosa etelä-euroopasta.
Äärioikeisto oli johtajiensa ja ohjelmansa suhteen liian oikealla ja elitistinen (sekä myös merkittävästi ruotsinkielinen) saadakseen riittävää kannatusta kansan parissa ja kommunismin taas patosi SDP. Sotien jälkeen Suomen suunnan taas ratkaisi suurelta osin se, että Suomeen tuli vain valvontakomissio eikä miehittävää puna-armeijaa "ulkoparlamentaariseksi voimaksi" vallankaappaukselle.
Suomessa yritettiin vasemmiston vallakaappausta samalla menetelmällä, jolla se tehtiin muissakin itä-euroopan maissa, eli ensin otettiin sisäminsiterin salkku haltuun, senjälkeen kommunisteilla miehitettiin poliisi ja tuvallisuupoliisi, sekä muut tärkeät virastot ja lopulta kommunistit teki sitten muodollisen hallitusmuodon vaihtamisen parlamentissa.
Sisäministeriö saatiinkin haltuun, valpo miehitettiin kommunisteilla, mutta muuten homma alkoi tökkiä, taisi olla Kekkonen joka lopulta hajotti koko valpon ja perusti ihan uudet yksiköt
Kekkonen alkoi hoitaa suhteita Moskovaan suoraan, ohi kommunistisen puolueen ja neuvostoliiton suurlähettilään, KGB:n kautta, näin Suomen omat kommunistit jäi kokonaan syrjään ja Stalinhan niihin oli jo alunperin kyllästynytkin, pettivät aina kun piti toimia
