Yksi ratkaisu olisi luomumaidontuotannon kulurakenteen pienentäminen, jota kautta suomalainen luomumaito voidaan markkinoida kilpailukykyiseen hintaan. Esimerkiksi on järjetöntä pitää kahta päällekkäistä keräilyketjua pelkän luomun takia, eikä monikaan usko, kuinka monta lisäkilometriä syntyy pelkästään keräilyn takia.
Otin asiaan kantaa vuosi sitten. Esitystäni ei kannatettu, mutta eipä juuri vastustettukaan:
Agronet 03.10.2011:
"Voithan ostaa sähköäkin tuotettuna vesivoimalla tai ns. vihreää sähköä tuulituotannolla, eikä sellaista suodatinta todennäköisesti ole olemassakaan, joka mittaritaulullasi erottelisi sähköt toisistaan. Käyttäisit todenäköisesti ydinsähköä tietämättäsi, kuitenkin hyvillä mielin luullesi käyttäväsi egologista sähköä ja maksamalla siitä lisähintaa.
Luomutuotetta ja ei-luomua ei voi erottaa ainakaan maidosta ja kananmunista. Todennäköisesti lihassakaan ei ole eroa, mutta viljalla on: luomuviljan maun antavat siinä olevat rikkaruohonsiemenet ja hiirenpaskat.
Miksi tapaa tuottaa ja myydä egologista sähköä ei sovelleta luomuun? Lisäksi esimerkiksi erillinen luomumaidon keräily aiheuttaa arvaamattomat hiilidioksidipäästöt, kasvaneen hiilijalanjäljen.
Luotaisiin siis järjestelmä tuottaa luomua, joka muistuttaa sähkönmyyntijärjestelmää: ostamalla luomua maksat luomutuen sen tuottajalle koronneena kuluttajahinnalla, jolloin tuottajan kannattaa tuottaa luomua. Luomumaitoa saisi myydä luomuna sen verran, kuin kuluttajat olisivat siitä valmiita maksamaan ja dokumentointi olisi niin helppoa, että kaupassa purkin kylkeen lyödään luomua osoittavat tarrat, tietenkin lisähintaan ja mikä parasta, veronmaksjien rahoilla ei tuettaisi humpuukia."
