Mun mielestä lehmien/sikojen/lampaiden/hehtaarien/kilojen määrä ei kuvaa manakementti-isäntää, vaan se mennäänkö hommassa perimätiedolla, perämettillä ja tupailloilla vai mittaamalla, suunnittelemalla, oppimalla ja strategialla 
Ehkä liiankin pitkälle suunnittelemalla ja laskemalla. Joskus tuntuu että laskee asioita liiankin pitkään ja sitten nukkuu oman onnensa ohi. Pari kertaa tupiloinu jo korkeammat investointituet miettimällä liian pitkään. Seuraavalle ohjelmakaudelle jos tuet nousee oon molemmat navettainvestoinnit tehny matalimpien tukien aikaan. Nyt toki auttaa kun kiintiöitten hinnat on alhaalla. Mutta investointi on petattu etukäteen niin eläinaineksen, peltojen, koneiden kuin vakuuksien riittävyydenkin suhteen.
Talous on se mikä ratkaisee. Jos on varaa maksaa laskut ja jaksat/ehdit joka päivä itte hoitaa työt niin toi toimii hyvin. Sitten kun pitää rakentaa uutta niin niitä paikkoja tarvitaan aika paljon maksamaan niitä uusia paikkoja ja tili omaan pussiin tulee samasta elukkamäärästä kuin ennenkin...
Ite ei oo kaikkia töitä tehty vuosiin ja se on suuntana tulevaisuudessakin. Maatalousyrittäjälle kuuluu ne samat vapaapäivät kuin normaaleillekkin ihmisille, vaikkei niitä juuri näin investoinnin keskellä ole ehtinyt pitämään.
Eikös sen pitäis olla tavaraa tilatessa jo selvillä että sen pystyy maksamaan?
No jos pikkasen kuiten liikevoitto lisääntyis ja omat työ-olot ja eläinten olosuhteet paranis niin oon tyytyväinen. Oma näkemykseni on että maatila muuttuu kunnolla kannattavaksi siinä vaiheessa kun se lopettaa laajentamasta!
Jokohan sitä ens vuojen puhelinluetteloon vaihtais sitten ammatiksi manakementtitäppäri
