Kun ei uni tuu, niin mietin syitä miksi
Eipä tuota kannata tuumailla. Hukkis tulee kun tulee, ennemmin tai myöhemmin. Sen kanssa on vain opittava elämään. Tuossa on sitä seuraillut vuosikymmeniä. 70-luvun alussa se oli oikein turisti-nähtävyys. Isännät kävi autolla katsomassa amerikan ihmettä.
Tilan ensimmäinen sukupolvi, joka sen kanssa elää, kieltää sen kuin aidsin. Kaikki siitä puhuu, mutta kukaan ei myönnä. Seuraava sukupolvi sen kanssa osaa jo elää.
Tämä suomalainen tekopyhä suhtautuminen tähän kasviin on kanssa eräs hyvä esimerkki tästä suomettumisesta. Vuosikymmeniä on lainsäädännöllinen tavoite ollut hävittää kasvi suomesta. Hirveitä ukaaseja ja pelottelua, mutta taitaa tämänkin vuotinen riistaseossotkukin kuivua kokoon. Todetaan vain, että voi voi.
Kyllä sen (hukkiksen) kanssa voi elää. Siementäkin tuotetaan ja on tuotettu vuosikymmeniä lohkoilla, joilla on tai on ollut hukkista. Koeaseman havaintoruudulla sitä on. Isännille borealin porukka kertoo, kuinka erinomaista aslakki on ja kymmenen metrin päässä laihon yllä heiluu oikein hieno röyhy.
Kyllä tuo kasvi alkaa jo kuulua paikkakunnalla harjoitettavaan viljelykäytäntöön. Ojaa kun kaivat ja ojamaat levität, niin kas jo seuraavana kesänä röyhy heiluu.
Hukkiksen "torjuntaa" ja näiden vieraskasvien vastustamista kun vertailee, niin ei voi kuin hymyillä. Herranjumala mikä määrä rahaa ja työtä pistetään lupiinien sun muiden torjuntaan. Lopputuloksen tietää jo etukäteen.
Eli kyllä tämänkin suhteen (eli hukkauran) voitaisiin jo siirtyä samaan rintamaan muun euroopan kanssa. Hukkis on normaali rikkakasvi ja kuuluu tavanomaiseen viljelykäytäntöön.
Kymmenen vuotta sitten Israelin ystävät oli toivioretkellä siellä. Ja palattuaan eräs mummo totesi. Kyllä täytyy uskoa nyt, että se on pyhää maata. Niin karussa ja kuivassa maassa ja vielä metsässäkin Herra vain kasvattaa heille kauraa.