mulla on tästä katkeraa kokemusta. Asia lähtee täysin managementista jossa ykkös asiana on navetta. Siellä pitää aina ja kokoajan olla osaavaa väkeä. Jos sen lisäksi työvoima riittää tekemään urakointia niin siitävaan. Tämän kesän managementtivirhe oli viikon liian aikaisessa oleva karjanhoitajan kesäloma joka osu ekan sadon rehunteon lopetukseen. Navetan tuotoksen tippuminen 20 prossaa vaatii melko kannattavaa urakointia. No virheistään oppii ja ehkä jatkossa osaa managementoida paremmin. Paperilla se 300000 rehuvehkeiden kierrättäminen vähän muillakin pelloilla osittain vaihtotyön avulla ei näytä ollenkaan pahalta.
niin ja viellä yksi asia. Managementti ei saa tarkoittaa sitä että emäntä on navetassa ja isäntä juoksee koneilla pitkin kylää. Se on kovin yleistä mutta mielestäni en ole siihen itse sortunut.
Mulla ei ole vielä työntekijöitä ollut, joten ei välttämättä pitäis mennä neuvomaan: Kannattaisko työsopimukseen lisätä jonkinlainen "rehuntekoklausuuli" tms., jolla turvattaisiin kriitisten työvaiheiden onnistuminen. Eli työntekijä joustais hieman lomistaan rehunteonaikaan, työnantaja vois sitten puolestaan korvata tämän jouston esim. ylimääräisillä vapailla, tai ihan rahallisena korvauksena.
Mitä alkuperäiseen kysymykseen tulee, niin kyllä uuden parsinavetan saa unohtaa. Pihatossa tuotannon muutokset on huomattavasti helpompia, esim. lypsyjärjestelmän tai eläinmäärän suhteen. Parsinavetassa joku 40 lehmää vielä menettelee, mutta mitä sitten jos haluaa vaikka tuplata eläinmäärän? 80 lehmää parsinavetassa on tekonivelkauppiaan unelma.
