Täydensin eilen kotisivulleni Mauno Koiviston CV:n.
Siinä on nyt jo riittävästi tietoa.
http://koti.mbnet.fi/jorjaa/Koiviston_cv.php
Tiedon levittämiseksi loin Uuteen Suomeen blogin
http://jormaajaakkola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/110982-suomen-europetos-a-nelosella
Tuosta CV:stä puuttuu kaksi tärkeää asiaa. http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_presidentinvaali_1982
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_presidentinvaali_1988
Oliko petoksellisesti suoritettu.
Kehut Kekkosta, mutta Koivisto ei sentään yltänyt läheskään tähän.
Tammikuussa 1973 säädettiin poikkeuslaki, jolla Kekkosen presidenttikautta jatkettiin neljällä vuodella.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Poikkeuslaki
http://fi.wikipedia.org/wiki/Urho_Kekkonen#1968.E2.80.931978:_Kolmas_kausi
Poikkeuslakia ei ollut helppo viedä läpi, sillä se voitiin säätää vain 5/6:n eduskuntaenemmistöllä. Jotta enemmistö saataisiin lain taakse, sen tueksi luotiin poliittinen paketti, jossa oli kolme osaa: poikkeuslaki, vapaakauppasopimus Euroopan talousyhteisön EEC:n kanssa ja valtion taloudellista säätelyvaltaa lisäävät suojalait, joita vasemmisto kannatti. Paketista huolimatta Kalevi Sorsan hallitus ei saanut tarvittavaa määräenemmistöä kokoon, joten Kekkonen uhkasi joulukuussa, ettei olisikaan käytettävissä presidentiksi. Julkisesti hän väitti syyksi lokakuussa julkisuuteen vuotanutta niin sanottua Zavidovo-muistiota, joka koski hänen ja neuvostojohdon keskusteluja. Poikkeuslaki hyväksyttiin tammikuussa 1973 äänin 170–28 ja Kekkosen toimikautta jatkettiin neljällä vuodella vuoteen 1978.
Wikipediassa lukee myös:
Poikkeuslain taustasta on historiantutkimuksessa erilaisia käsityksiä. Martti Häikiön tulkinnan mukaan Kekkonen pakotti ensin Ahti Karjalaisen ehdottamaan jatkoaikaa tammikuussa 1972. Tämän jälkeen hän nimitti helmikuussa Rafael Paasion vähemmistöhallituksen ja vaati poikkeuslakia huhtikuussa, ennen kuin suurimmat puolueet, sosiaalidemokraatit ja keskustapuolue, asettaisivat omat ehdokkaansa kesän puoluekokouksissa. Tästä kärsivät etenkin Ahti Karjalainen, jota oli pidetty Kekkosen manttelinperijänä, ja Johannes Virolainen, joka oli kentällä suosittu ja keskustan puheenjohtaja.
Väität siis, että Mauno Koivisto oikeasti johti Suomea silloin jo kohti unionia. Minä väitän ,että sinne johti meitä diktaattori Urho Kaleva Kekkonen. 
En minä mitään väitä, vaan perustan tekstini pääasiassa Koiviston demariveljien kertomiin tietoihin ja dokumentteihin.
Et taida olla Sepedeus vielä lukenut kokoamaani Koiviston CV:tä?
Wikipediaan ei ole luottamista samalla tavalla kuin tietosanakirjoihin.
Mutta... poikkeuslaista Kekkosen valitsemiseksi ilman vaaleja on siis
wikipediankin mukaan erilaisia käsityksiä.
Heikki Urmas kertoo kirjassaan
Raadolliset toverit ja vallan väärinkäyttäjät erilaisen käsityksen Kekkosen vallanhimon syistä, sellaisen, jota ei ole aikaisemmin julkisesti missään muualla kerrottu.
Urmaksen kirjan tiedonlähteenä ovat Koiviston toimintaa hyväksymättömät demarit sekä Päiviö Hetemäki.
Koivisto toimi taustalla koko ajan. Siitä saakka, kun Rafael Paasio pyysi Koivistoa Sosialisti-lehteen kirjoittajaksi. Lehden nimeä googlatessani löytyi tämä teksti, josta sitaatti
>>Yhteistyökumppani ja kilpailija Kalevi Sorsa on luonnehtinut Koivistoa viitaten sotakokemukseen ja sieltä saatuun toimintamalliin: "Kaukopartiomiehenä minä häntä ennen kaikkea pidän; hän tähtää kauas, ei paljon hiisku tavoitteistaan, iskee rajusti, häipyy ja peittää jälkensä."
Koivisto on tähdännyt hyvin määrätietoisesti tavoitteisiinsa, mitä ei ole ollut helppo oivaltaa. Hänellä on ollut monien sodasta palanneiden kokemus: "Kun henki oli tallella, niin kaikki mahdollisuudet olivat avoinna."
Sodan jälkeen Koivisto kiinnostui toden teolla politiikasta ja poliittisesta vaikuttamisesta. Liittyminen Suomen Sosialidemokraattiseen Puolueeseen (SDP) 1947 tapahtui tilanteessa, joka vaati kannanottoa ja uskallusta. Koivisto käytti Turussa puuseppien lakkokokouksessa lakkoon liittyviä menettelytapoja arvostelevan puheenvuoron, ja turkulaiset sosiaalidemokraatit kiinnittivät esittäjään huomionsa. Tämän jälkeen Koivisto ja Sosialistin päätoimittaja Rafael Paasio tapasivat ensi kerran. Tästä tapaamisesta lähti käyntiin Koiviston kymmenen vuotta kestänyt kirjoittelu lehteen nimimerkillä Puumies.
Koivisto tuli sosiaalidemokraattiseen liikkeeseen taistelemaan kommunisteja vastaan.<<
Edellä oleva ja lisää tekstiä löytyy tästä:
http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/633/
