Sitä vaan luontoa tuhotaan, toista se on kelkkailu, kaikki nuo pelastuu. 
Monenko auton päästön verran yks kelkka lykkää kilometriä kohden,,
Aika monen kun jotain tuhat kertaisesta puhutaan. Lainattu lausunto sll.fi:stä
"Pääsivu → Lausunnot → 13.3.2010 Lausunto: Moottorikelkkailureittisuunnitelma Pelkosenniemi- Pyhä
13.3.2010 Lausunto: Moottorikelkkailureittisuunnitelma Pelkosenniemi- Pyhä
Lapin luonnonsuojelupiiri LAUSUNTO
Valtakatu 22
96200 Rovaniemi
p. 040 823 2443
lappi@sll.fi 13.03.2010
Pelkosenniemen kunta
Tekninen toimisto
Sodankyläntie 1 98500 Pelkosenniemi
kari.harju@pelkosenniemi.fi
Moottorikelkkailureittisuunnitelma Pelkosenniemi- Pyhä
Yleisesti
Moottorikelkkailu on ympäristövaikutuksiltaan yksi kaikkein haitallisimmista harrastusmuodoista Suomessa. Kaksitahtimoottorin polttoaineen kulutus, melu ja päästöt ovat hyvin suuria: yksi tällainen kelkka saastuttaa saman verran kuin 500 - 1500 autoa. Yksi kaksitahtikelkka päästää sataa kilometriä kohti 5 – 7 litraa öljyistä kaksitahtibensiiniä, jota menee moottorin läpi palamattomana.
VTT on tehnyt laskentamallin työkoneiden ympäristövaikutuksista (TYKO). Laskentamallin mukaan moottorikelkkojen vuosipäästöksi vuonna 2003 saadaan 2 400 tonnia hiilivetyjä. Kun VTT:n käyttämä päästökerroin 42g/kWh korjataan valmistajienkin hyväksymään oikeaan arvoon 150g/kWh ja otetaan huomioon kasvanut kelkkakanta, saadaan moottorikelkkojen vuosipäästöksi 9 500 tonnia hiilivetyjä vuonna 2005. Nämä HC-päästöt ovat käytännössä palamatonta polttoainetta. Litroiksi muunnettuna kelkkaväylien varsille joutuu huikeat 12 miljoonaa litraa moottoribensiiniä joka vuosi.
Uusienkin kelkkojen hiilimonoksidipäästöt ovat hyvin korkeita. Eri moottorityypeille on safarimaisessa ajossa mitattu 15 – 47 grammaa kilometrille. (Tekniikan maailma 3/06, s. 66-67.) Pahimmillaan yhden kelkan häkä- ja hiilivetypäästöt ovat jopa tuhat kertaa suuremmat kuin uudenaikaisen katalysaattorilla varustetun auton. Nelitahtimoottorilla liikkuvia vähäpäästöisiä kelkkoja oli vuoden 2006 lopussa vain 3 prosenttia Suomen kelkkakannasta (
http://www.sll.fi/luontojaymparisto/energiajailmastonmuutos/liikenne/moottorikelkkailu/kelkkamaarat/index_html).
MTBE eli metyyli-tert-butyylieetteri on bensiinin lisäaine, jota käytetään bensiinin oktaaniluvun kohottamiseen ja edistämään bensiinin palamista moottorissa. Lumeen sitoutuneet hiilivedyt ja MTBE joutuvat aikanaan vesiin ja maaperään. MTBE on vesiliukoinen ja tunkeutuu hanakasti pohjavesiin. Sitä kelkat päästävät ympäristöön yli miljoona litraa vuosittain. Väyliä kulkee myös pohjavesialueilla ja jäälläajo on vapaata. Likikään kaikkien bensiinin lisäaineiden vaikutuksia ympäristöön ei edes tiedetä. Kaksitahtisia kelkkoja myydään yhä monta kertaa enemmän kuin nelitahtisia. Kokonaispäästöt kasvavat siis jatkuvasti.
Moottorikelkan melu koostuu pakoputken, moottorin ja telan synnyttämistä äänistä. Kelkkojen aiheuttamaan meluun ja sen leviämiseen vaikuttavat monet seikat: kelkan ominaisuudet, ajotapa, ajonopeus ja liikenteen määrä, maaston muodot ja avoimuus sekä sää. Maastoajoneuvoille on asetettu rajoituksia liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella (1251/2002, 49 §). Kelkan melu ei saisi ylittää 78 dbA. Rajoitus koskee kuitenkin vain asetuksen voimaantulon 1.7.2003 jälkeen käyttöönotettuja moottorikelkkoja, joita oli vuoden 2009 lopussa vajaa kolmannes kelkkakannasta. Kaksitahtimoottorilla käyvissä kelkoissa 90-100 dbA:n melu on tavanomainen.
Yleisesti ottaen moottorikelkkailusta aiheutuvia ympäristövaikutuksia ovat muun muassa maan pinnan, puuston ja kasvillisuuden tuhoutuminen väylää raivattaessa ja kuluminen tai tuhoutuminen väylää käytettäessä sekä häiriöt eläimille ja linnuille. Linnuista etenkin metson ja teeren soidinpaikat sekä suurten petolintujen, erityisesti kotkien pesimäympäristöt ovat helposti vaarantuvia. Varottavia ovat myös varhaisten muuttolintujen, kuten laulujoutsenen ja muiden vesilintujen kokoontumis- ja levähdyspaikat. Eläimille ja linnuille aiheutuvien häiriöiden minimoiminen edellyttää, ettei laajoja ja yhtenäisiä luontoalueita pirstota tai rakenneta suojeltavan lajin esiintymän alueelle.
Muita ympäristövaikutuksia ovat muun muassa polttoaineen vaikutukset pohjavesiin ja maaperään sekä pintavesiin. Maahan ja pohjaveteen joutuessaan moottorikelkkojen bensiini, kaksitahtibensiinin sisältämä voiteluöljy ja erityisesti bensiinissä käytetty lisäaine MTBE aiheuttavat merkittävän riskin pohjavesien ja maaperän pilaantumiselle. Moottorikelkkaväyliä ei saa sijoittaa pohjavesialueille (luokat I-III), vedenottamoalueille eikä lähdealueiden ja kaivojen läheisyyteen. Niitä ei myöskään saa sijoittaa erityisen herkille ja karuille järville bensiinin ja lisäaineiden aiheuttaman pintaveden pilaantumisriskin vuoksi."
