Niimpä, mutta sehän onkin juristi ....
Varatuomari Sauli Niinistö harhautti perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan ominaisuudessa suomalaisia äänestäjiä ja Suomen eduskuntaa ennen EU-jäsenyyspäätöksiä vuonna 1994. Hän kertoi, että markasta ei vielä näillä päätöksillä luovuta, eikä näillä päätöksillä vielä eurojäsenyyttä päätetä - vaan siitä päätetään myöhemmin ja siitä tehdään erikseen oma lakialoite.
Nämä Niinistön tekemät harhautukset kirjattiin ja liitettiin virallisiin eduskunnan asiakirjoihin (PeVL 14/1994, UaVM 9/1994, HE 135/ 1994) sekä myös äänestäjille lähetettyyn tiedotteeseen. Osa eduskuntaa ja useimmat suomalaiset äänestäjät uskoivat tämän väitteen.
Kun kansa ja sen jälkeen eduskunta oli harhautettuna äänestänyt EU-jäsenyyden hyväksymisen puolesta, niin näiden äänestyksien jälkeen Sauli Niinistö – tällä kertaa oikeusministerin ominaisuudessa – sanoikin, että eurosta päätettiin jo EU-jäsenyysäänestyksessä, eikä siitä tarvitse tehdä erikseen lakialoitetta.
Niinistö oli Mauno Koiviston juoksupoika perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana.
Suomen perustuslaki eli Suomen Hallitusmuodon 72 § (Suomen markka) ja Valtiopäiväjärjesyksen 67 § (Perustuslain vaikeutettu säätäminen) olivat Mauno Koivistolle ongelma.
Siksi Koivisto määräsi EU-ministeriryhmän tekaisemaan EMU-varauman, jolla EU-eliitti sai pelata kaksilla korteilla:
1. - kertoa EU:lle toisin
ja
2. -valehdella eduskunnalle ja kansalle
Salaisen EMU-varaumapöytäkirjan asianosaiset löytyvät tästä:
http://koti.mbnet.fi/jorjaa/historia.phpEduskunnan pöytäkirja 13.6.1994 kertoo EMU-varauman luonteisen asian, kun pääministeri Esko Aho vastasi hallituksensa nimissä Vasemmistoliiton (Claes Andersonin) EU-välikysymykseen.
Pääministeri Aho nimittäin ilmoitti eduskunnalle mm:
"
Kansalliset päätökset Suomen osallistumisesta EMU:n kolmanteen vaiheeseen tehdään aikanaan eduskunnassa ja hallituksessa. Tämän olemme neuvotteluissa Euroopan unionille ilmoittaneet.”
Puheellaan Aho antoi kansanedustajille mielikuvan, että Suomi oli neuvotellut varauman päättää markasta luopumisesta liittymissopimuksen jälkeenkin.
Missä neuvotteluissa ja milloin EMU-varauma oli ollut esillä?
Tämä asia kiinnosti minua...
Löysin vinkin Suomen EMU-varaumasta Reijo Kemppisen kirjasta
Suomi Euroopan unionissa ja tiedon pöytäkirjasta 20.12.1993 sain Eduskunnan tietopalvelusta marraskuun viimeisellä viikolla 1999.
Sain pöytäkirjasta otteen 1.12.1999.
Pöytäkirjan 6§:ään on kirjoitettu:
"Todettiin, että talous- ja rahaliiton osalta Suomi ilmoittaa ko. neuvotteluluvun olevan suljettavissa. Siinä yhteydessä muistutetaan, että
kansalliset päätökset, joita Suomen osallistuminen EMU:n kolmanteen vaiheeseen edellyttää, tehdään aikanaan eduskunnassa ja hallituksessa." Em. sanat Esko Aho kertoi eduskunnalle 13.6.1994 ja virkamiespääneuvottelija Veli Sundbäckin kanssa syksyllä 1994 perustuslakivaliokunnalle, jonka pj oli Sauli Niinistö.
Mutta Brysselissä 21.12.1993 luettu englanninkielinen teksti kuuluu:
”The national decisions necessery for Finland’s participation in the third phase
in accordance with the provisions of the Treaty shall be taken
in due time by the parlament and the Governement.”
Tarkemmin sanoja tarkasteltaessa englanninkielinen muistutusvirke ei ollutkaan sisällöltään sama kuin edellisenä päivänä kirjoitettu suomenkielinen teksti.
Nimittäin Brysselissä luetun muistutusvirkkeen englanninkieliseen tekstiin olikin lisätty sanat:
"...in accordance with the provisions of the Treaty... " eivät olleetkaan Suomen EMU-varauma, vaan suomennettuna Suomen antama lupaus yhteiseen rahaan siirtymisestä.
”perustamissopimuksen mukaisesti".
Sanat
”in due time” tarkoittavat suomeksi
”määräaikana” eli eräpäivänä, liittymissopimuksen hyväksymisen yhteydessä, viimeistään 31.12.1994.
Esko Aho suomensi
"in due time" -merkityksen sanalla
"aikanaan" eli mielikuvalla, että sitten vasta, kun euro tulee ajankohtaiseksi.
Jos pöytäkirjan 6 §:n muistutusvirkkeessä olisi ollut kaksi sanaa - ”perustamissopimuksen mukaisesti” - ei neuvoteltaessa todetun EMU-varauman luonteista merkitystä olisi syntynyt.
Nämä kaksi sanaa ovat niin merkittävät, että ne antavat neuvottelujen päättämisilmoituksessa annetulle sisällölle aivan toisen - suomalaiskansallista harhautustarkoitusta palvelevan - merkityksen.
”Perustamissopimuksen mukaisesti” tarkoittaa Maastrichtin sopimuksen mukaisesti.
EMU-pöytäkirjan paljastuminen 1.12.1999 Huittisten Risto Ryti-salissa oli Aholle kova paikka, sillä perustuslakivaliokunta perusti EU-liittymislakia koskevan lausuntonsa (PeVL 14/1994 vp:n)
Esko Ahon ja Veli Sundbäckin antamiin EMU-varauman luonteisiin lausumiin.PERUSTUSLAKIVALIOKUNTA
PeVL 14/1994 vp:n teksti kuluu:
"Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Suomen puolelta on jäsenyydestä neuvoteltaessa todettu, että talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen siirtyminen edellyttää valtiosäännön mukaan eduskunnan myötävaikutusta.
Tähän viitaten perustuslakivaliokunta katsoo, että liittymissopimus ei vielä voi merkitä sitoutumista osallistua talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen."Perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana tosiaan toimi kansanedustaja Sauli Niinistö.
Tekaistun EMU-varauman asianosaisia ovat kaikki perustuslakivaliokunnan jäsenet, nimittäin yllä siteeratun lausunnon toisen virkkeen teksti
(... perustuslakivaliokunta katsoo, että liittymissopimus ei vielä voi merkitä sitoutumista osallistua talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen.")
oli Ahon hallitukselle niin merkittävä, että jos sitä ei olisi ollut olemassa, olisi hallituksen pitänyt EU-liittymislain yhteydessä antaa eduskunnalle lakiesitys markan hävittämiseksi Hallitusmuodon 72 §:stä.
ERIÄVÄ MIELIPIDE
Edellä olevaan perustuslakivaliokunnan lausuntoon on liitetty kansanedustaja Ensio Laineen eriävä mielipide, joka koski valiokunnassa asiantuntijoina olleiden pääministeri Esko Ahon ja virkamiespääneuvottelija Veli Sundbäck'in EMU-varaumanluontoisia lausumia:
"Käsitykseni mukaan valiokunnan kuulemat asiantuntijat eivät esittäneet asiaa näin, vaan valiokunnan enemmistö tulkitsi asian tällä tavoin."
