Olenhan tunnetusti kätevä emäntä, hyvä vaimo, yhteisöni arvostettu jäsen ja muutenkin pers… perhekeskeinen ihminen. Koti on tiptop puhdas, kun Jonnumies saapuu vainiolta höyryävälle à la carte -tasoiselle aterialle. Lapset ovat perheenpään saapuessa tupaan tietenkin hipihiljaa ja tekevät pyhäkoululäksyjään. Toki olen itsekin huolitellut ulkonäköni, ettei rähjäinen olemus pilaa ihanaa perheidylliä. Hymyillen kuuntelen, kun Jonnumies kertoilee murahdellen päivästään ja mahdollisiin vastoinkäymisiin suhtaudun kannustavasti, jos olen saanut luvan puhua… Kyllä perhe-elämä on ihanaa !!!
Tältä pohjalta ryhdyinkin miettimään, että mikähän juhlapyhä tai muu päivä olisi kenties minulle se kaikista tärkein ja merkityksekkäin kalenterivuoden aikana? Olisiko se Joulu? Pääsiäinen? Äitienpäivä? Tai kenties mieheni syntymäpäivä? Ehkä jopa ihana ja muistorikas hääpäivämme? Eieiei, kyllä vuoden paras päivä on Päivä Paloasemalla –päivä…
Jo ala-asteella herätin hämmennystä ja jankkaamisellani jopa kiukkua opettajassani, kun keväisin tuli puhe mahdollisesta luokkaretkestä. Muut lapset tahtoivat Linnanmäelle, minä tahdoin paloasemalle tutustumaan. Myöhemmin opiskellessa tämä suuntautumiseni vaikutti jopa ystävyyssuhteisiin, bestiksekseni valikoitui neitokainen, jonka isä työskenteli tuossa jalossa ammatissa. Ja aika yllättäen, meillä olikin aika paljon niihin aikoihin asiaa hänen isälleen ja vatsamme huusivat
Apuva! silkasta kahvimyrkytyksestä, kun kävimme päiväkahvilla palomiesten suosimassa kahvilassa tai vedettiin sitä sumppia siellä laitoksella.
Päivä Paloasemalla –päivässä on oikeastaan huonoa vain se, että se on hiukan sillai ikävästi lapsille suunnattu eli sun on ihan pakko ottaa sinne joka räkäinen lapsi mukaan rekvisiitaksi. Lapsi ei ymmärrä tilanteen hartautta vaan klähmästää keksinmuruja ja mehukatti-mehua niitten ihanan porahtavan punaisina kiiltelevien paloautojen kylkiin. Samalla kun itse koetat keskustella älykkäitä jonkun ihanan letkumestarin kanssa (ja samalla pitää suupielestä valuvan kuolan salaisuutena), kuten:
”Täytyy varmaan olla kamalan vahva, että jaksaa kantaa jonkun avuttoman ja tajuttoman naisen ulos palavasta talosta?” Samalla voit ehkä hipaista varovasti käsivartta...oooooh
Tai
”Onko näitä letkuja eri kokoisia?”
Tai
”Onko näitä letkuja kamalan vaikea liittää?”
Tai
”Seisooko tuo… kello?”
Tai
"Oih, olet niin iso ja vahva!"
Sekin on hiukan miinusta, että nämä 112-päivät ovat monesti talvella, kun on lähes pakko käyttää pipoa ja toppavaatteita. Mielumin käyttäisi jotain Marilyn-henkistä hulmuavaa, valkoista mekkoa ja nojailisi kutsuvasti ja hiukan eteerinen ilme silmissä ja huulia nuoleskellen liukutankoon… Lisäksi toivoisin, että esim. 100km säteellä ko. päivää juhlistettaisiin eri päivinä. Tulee nyt liian suureksi taakka kiertää yhden päivän aikana kenties kymmeniä pan… paloasemia !!!
Lisäksi mielestäni selkeästi aikuisille suunnatulle koulutustilaisuudelle olisi selvä tilaus olemassa. Esim.rasvapalon sammuttaminen on taito, joka jokaisen perheenemännän pitäisi osata vaikka unissaan. Mä voin olla se vapaaehtoinen, joka hieroo sitä öljyä niihin timmeihin rintalihaksiin...ja on ihan liekeissä!
Vaan nyt fantasiat sikseen ja Jonnumiehen purkukypsän tynnyrisaunan kulmalle raapimaan tulitikkuja ja sitten vaan odottelemaan, että miten pian tulee…
...palokunta paikalle!
