Lainaus käyttäjältä: Heluna - 19.05.12 - klo:14:12

Lainaus käyttäjältä: vms1 - 19.05.12 - klo:13:45

Lainaus käyttäjältä: Heluna - 19.05.12 - klo:13:22

Mulla on 6-v holstein-siitossonni lehmien sairas-/poikimaosastolla. Lauhkea kuin mikä, ei tartte olla huolissaan, että pahuutta tekisi. Jos tarve vaatii, pistää päänsä ruokintapöydän lukkoaitaan, että saan siitä sitten kiinni. Työnsä hoitaa mallikkaasti ja tuloksekkaasti, joten en ole nähnyt syytä vaihtaakkaan.  Iso koko (säkäkorkeus 180cm) vaan tahtoo joitakuita hieman pelottaa, mutta ovat sitten huomanneet, että kilttihän se navetan isäntä onkin!

Edellinen atustapa on niin vaarallinen että oikein hirvittää. Sonni on aina ja ihan jokakerta vaarallinen. Se että se ei ikinä mitään tee ei tarkoita sitä että sonni voi pimahtaa jos esimerkiksi kännykkä soi taskussa tai rehuauto saapuu pihaan tai hävittäjä lentää yli tai ihan mitä vaan. Silloin pitää aina olla valmmiina ajatus miten pääsee pois karsinasta ja mihin menee jos sonni pistää esimerkiksi niskapuomin kappaleiksi ja tulee perässä.

Jep jep... Onneks ei oo vielä tuota "ihan mitä vaan" sattunu, vaikka eipä tuo meidän poju olis siitäkään moksiskaan... Ihan puhetta uskoo, kun sanoo, et siirry! Eikä vielä oo tullu tilannetta että se olis mun nenille alkanu hyppimään, vaikka olisinkin "hoidon" vieny työn alta pois...

Toki oon tuuraajille/harjureille ohjeistanu, että eivät käännä selkäänsä sonnille, sillä mistä sen varmuudella tietää miten se vieraisiin suhtautuu. Mut näkyy tyttöjä tottelevan siinä kun minuakin.

^Yhden sonnin kokemus?


Kokeilepa sellaista, että laitat ruokintahäkkiin paalin, ryhmässä jossa on sonni tai useampikin ja irroitat verkon ja sanot et "siirry" samaa voi kokeilla kuivikepaalinkin kanssa 

No nyt ei ole kuin 2 lypsyrotuista siitossonnia, parhaimillaan oli 4 yhtäaikaa töissä, eri laumoissa. Emoilla on myös ollu sonnit, anguksia ja nekin oli semmosia, et lapsetkin uskalti laitumella käydä niitä taputtelemassa... Ennemmin perääntyivät kuin olisivat yrittäneetkään päälle tms.

Kaikki nää sonnit on kyllä ollut ääniohjattavia, ei noitten kanssa ole ollut ongelmia. Enpä semmosta, jota pitää pelätä, siitossonnina käyttäskään... 

Toissa talven ruokin hieholaumaa ulos, joukossa reilu vuosikas holskusonni. Sai siinä ottaa paaleista rauhassa muovit ja verkotkin pois, ei ollu pojasta harmia.

Kouluttaahhan ne pojat pitää, jotta tietävät, kuka talossa määrää. Ei sopis mulle, että navetassa olis sonni, jota sais karsinassa juosta karkuun. Jos johtajuusasemasta tulee joskus epäselvyyttä, ja pojan se täytyy kyseenalaistaa, Sallisen auto on hyvin nopeasti pihassa, jos asia ei mene hälle ymmärrykseen.

Yhden siitossonnin kanssa eläminen on hieman toista kuin jos loppukasvatetaan sellaista määrää, että siitä saa elannon (onkohan edes niin suuria numeroita?). Pöhköin murrosikä on siinä 0,5 - 1 vuotta. Loppukasvattaja ei voi vaikuttaa siihen millaiseen elämään vasikat ovat tottuneet. ELäimiä käsitellään laumana. On pelkästään hankalaa jos joukossa on niitä jotka tuovat ottansa kovin lähelle kun ovat tottuneet rapsutuksiin. Ihminen kun tulee karsinaan kepi kädessä, pitää eläinten lähteä pois päin.

Aloittelijan on helppo ymmärtää väärin tuo vaarallisuus. Siis ei kaikki sonnit joka hetki ole tulossa ihmisen päälle. Tyypillisesti sadan sonnin tokassa on yksi vaarallinen otus, mutta aina sitä ei ennakolta tunnista, usein kyllä tunnistaakin. Koko ajan pitää elää sen mukaan että ovat vaarallisia: keppi mukana, mieluiten porukalla, aina kun mahdolllista aita välissä, sonnia ei pidä päästää liian lähelle, silti ei saisi näyttää pelkoa.

Niin paljon kuin emolehmän vierihoito vasikkaa rauhoittaakin, absoluuttisesti kahjoimmat nautani ovat olleet n. 8 kk ikäisiä Limousin-risteytyshiehoja, angusta vähän seassa. Sellaisen kun erotat laumasta yksikseen ja alat jahdata niin...

Meillä on 20 vuoden aikana saanut sonnin kimppuunsa itse pari kertaa ja muut kolmesti sairaalareissun verran. Onko sen arvoista?

Onneksi sonneja ei ole pakko pitää.

Kouluttaahhan ne pojat pitää, jotta tietävät, kuka talossa määrää. Ei sopis mulle, että navetassa olis sonni, jota sais karsinassa juosta karkuun. Jos johtajuusasemasta tulee joskus epäselvyyttä, ja pojan se täytyy kyseenalaistaa, Sallisen auto on hyvin nopeasti pihassa, jos asia ei mene hälle ymmärrykseen.

Entäs tila johon tulee ja menee 1000 sonnia/vuosi? Navettavuorossa yksi ihminen kerrallaan.

Rakennussuunnittelussa pitää ottaa lähtökohdaksi se, että sekaan ei tarvitse mennä puhdistelemaan kuppeja tai kääntelemään lantakäytävän aitoja.

Mulla on 6-v holstein-siitossonni lehmien sairas-/poikimaosastolla. Lauhkea kuin mikä, ei tartte olla huolissaan, että pahuutta tekisi. Jos tarve vaatii, pistää päänsä ruokintapöydän lukkoaitaan, että saan siitä sitten kiinni. Työnsä hoitaa mallikkaasti ja tuloksekkaasti, joten en ole nähnyt syytä vaihtaakkaan.  Iso koko (säkäkorkeus 180cm) vaan tahtoo joitakuita hieman pelottaa, mutta ovat sitten huomanneet, että kilttihän se navetan isäntä onkin!

Tuon sorkka mahtuu just pesuvatiin, on ISO otus 

Lainaus käyttäjältä: Heluna - 19.05.12 - klo:13:22

Mulla on 6-v holstein-siitossonni lehmien sairas-/poikimaosastolla. Lauhkea kuin mikä, ei tartte olla huolissaan, että pahuutta tekisi. Jos tarve vaatii, pistää päänsä ruokintapöydän lukkoaitaan, että saan siitä sitten kiinni. Työnsä hoitaa mallikkaasti ja tuloksekkaasti, joten en ole nähnyt syytä vaihtaakkaan.  Iso koko (säkäkorkeus 180cm) vaan tahtoo joitakuita hieman pelottaa, mutta ovat sitten huomanneet, että kilttihän se navetan isäntä onkin!

Tuon sorkka mahtuu just pesuvatiin, on ISO otus 

Ja ensiviikolla olis tarkotus sorkat hoitaakkin, siihen tarvitaan ell rauhoittamaan, kun poika ei mahdu mun telineeseen... 

Lainaus käyttäjältä: Heluna - 19.05.12 - klo:17:01

Kouluttaahhan ne pojat pitää, jotta tietävät, kuka talossa määrää. Ei sopis mulle, että navetassa olis sonni, jota sais karsinassa juosta karkuun. Jos johtajuusasemasta tulee joskus epäselvyyttä, ja pojan se täytyy kyseenalaistaa, Sallisen auto on hyvin nopeasti pihassa, jos asia ei mene hälle ymmärrykseen.

Entäs tila johon tulee ja menee 1000 sonnia/vuosi? Navettavuorossa yksi ihminen kerrallaan.

Rakennussuunnittelussa pitää ottaa lähtökohdaksi se, että sekaan ei tarvitse mennä puhdistelemaan kuppeja tai kääntelemään lantakäytävän aitoja.

No se nyt on ihan eri juttu, puhutaanko sonnikasvattamosta vai yksittäisistä siitossonneista. Sonnikasvattamoista mulla ei oo kokemusta, mut missä oon vieraillu, niin ei niissä tartte käydä karsinoissa esim. puhdistelemassa. Ja sen oon noista siitossonneistakin huomannu, että kun kasvattaa ryhmässä eikä pidä yksinään, niin saapi paljon ihmisystävällisempiä työkavereita. 

ei nyt täällä aiwa tuhansien määrissä liikuta....mutta juu oishan meilläkii saannut ne kupit visiirin viereen ... mutta silloin olisi pitänyt laittaa lämpökupit ja niissä olisi enepi apetta kuin vettä ja .... ei tullut mieleenkään että sonnikarsinaan meno olisi kielletyllä listalla lomittajilla...nii ja meneehä ne lomatkii mukavasti ku ei tarvi ku putsata juomakuppeja... ...no mutta  jotenki itellä tuntuu mukavammalta kun tulee käytyä sielä karsinassa päivittäin nii, saa sitten samalla ajaa ylös ne jokka ei nouse syömään, jos makaavat pari päivää samassa paikassa ni saattaa olla jo pipi poika.... eipä sitten tartte kerätä raatoja 'ehkä' niin paljoo... meillä ainakii vielä hoidetaan  sonneja ...eikä vain ruokita ja kerätä kuolleita pois....
sorkkiaha nuilta ei tartte eikä kannata hoitaa.... muuten kyllä sonnien sorkkia oon hoitannu ...lehmiä vain muutaman että en osaa nii nkää verrata paitti että lehmien kanssa se tuntu paljo vetisemmältä ja paskasemmalta hommalta    

Tässä ketjussa on kyllä niin itsetuhoisia kirjoituksia, että ihan hirvittää. Hei, haloo, herätkää nyt ihan oikeasti. Saksassa esim. eläinten käsittelystä johtuvat tapaturmat ovat suurin ryhmä viljelijöiden kuolemaan johtavista tapaturmista.

Niiden jotka täällä maalailee mielikuvia onnellisista, lauhkeista sonneista, olisi todella terveellistä käydä katsomassa miltä näyttää teho-osastolla sinimustaksi murjottu ihminen hengitysletkuissa. Eikä siihenkään tar***** kuin YKSI sonni ja sekunnin herpaantuminen yli kolmenkymmenen vuoden sonnien käsittelykokemuksella.

Lähes kaikki viimeaikaiset kuolemaan johtaneet sonnien puskemiset on tehneet "lauhkealuontoiset" omat eläimet.

Ei muuta kuin onnea ja menestystä karsinoissa kuljeskeluihin.

Tässä ketjussa on kyllä niin itsetuhoisia kirjoituksia, että ihan hirvittää. Hei, haloo, herätkää nyt ihan oikeasti. Saksassa esim. eläinten käsittelystä johtuvat tapaturmat ovat suurin ryhmä viljelijöiden kuolemaan johtavista tapaturmista.

Niiden jotka täällä maalailee mielikuvia onnellisista, lauhkeista sonneista, olisi todella terveellistä käydä katsomassa miltä näyttää teho-osastolla sinimustaksi murjottu ihminen hengitysletkuissa. Eikä siihenkään tar***** kuin YKSI sonni ja sekunnin herpaantuminen yli kolmenkymmenen vuoden sonnien käsittelykokemuksella.

Lähes kaikki viimeaikaiset kuolemaan johtaneet sonnien puskemiset on tehneet "lauhkealuontoiset" omat eläimet.

Ei muuta kuin onnea ja menestystä karsinoissa kuljeskeluihin.

Se vaarallinen sonni on hyvin todennäköisesti kyllä näyttänyt metkujaan jo aiemmin.   Omalle kohdalle ei ole vielä yhtäkään sonnia osunut joka yhtäkkiä olisi jotenkin "naksahtanut"      Nytkin on navetassa eräs simmental siitossonni joka möyrästää ja kuopii koko ajan kun on ihminen lähellä, kyllä tulee pidettyä silmät auki jos täytyy karsinassa käydä

On ihan terveellistä kunnioittaa sonneja....yksi pään heilautus, niin ihminen on tohjona.

Olettekos te muut huomanneet, että sonnin luonne muuttuu, kun se pääsee siitossonnin hommiin? Itse olen huomannut, että lihasonnit ovat alistuvaisempia. Kun tilalle sitten tulee siitossonni ("neitsyt"), se on ihan lällykkä, mutta astumiskauden jälkeen sen itsetunto ja ego on kasvanut roimasti ja jotkut yksilöt rupeavat haastamaan ihmistäkin. Ei toki kaikki...jotkut pysyvät yhtä ystävällisinä kuin ennen astumisiakin. Meillä vähänkään hoitajiansa kohtaan agressiota osoittavat sonnit, myös siitossonnit, päätyvät mahdollisimman nopeasti teurastamolle.

Itselläni on siis emotila ja sonnit kasvatetaan itse loppuun. Erityisiä ongelmia ei ole sonnienkaan kanssa ollut. Yksi siitossonni tuli kohti (ei fyysistä kontaktia...pääsin turvaan ) ja se lähti saman tien vihreämmille niityille...ei tullut ikävä sitä otusta!

On ihan terveellistä kunnioittaa sonneja....yksi pään heilautus, niin ihminen on tohjona.

Olettekos te muut huomanneet, että sonnin luonne muuttuu, kun se pääsee siitossonnin hommiin? Itse olen huomannut, että lihasonnit ovat alistuvaisempia. Kun tilalle sitten tulee siitossonni ("neitsyt"), se on ihan lällykkä, mutta astumiskauden jälkeen sen itsetunto ja ego on kasvanut roimasti ja jotkut yksilöt rupeavat haastamaan ihmistäkin. Ei toki kaikki...jotkut pysyvät yhtä ystävällisinä kuin ennen astumisiakin. Meillä vähänkään hoitajiansa kohtaan agressiota osoittavat sonnit, myös siitossonnit, päätyvät mahdollisimman nopeasti teurastamolle.

Itselläni on siis emotila ja sonnit kasvatetaan itse loppuun. Erityisiä ongelmia ei ole sonnienkaan kanssa ollut. Yksi siitossonni tuli kohti (ei fyysistä kontaktia...pääsin turvaan ) ja se lähti saman tien vihreämmille niityille...ei tullut ikävä sitä otusta!

Uhittelevalle sonnille pitää näyttää jo nuorena, että ihminen on johtaja, eläin haistaa jos pelkäät. Jos väistät tai lähdet karkuun sonnin uhitellessa niin takuuvarmasti saat juosta karkuun sitä AINA sen jälkeen. En missään nimessä kannata minkäänlaista väkivaltaa eläinten käsittelyssä, mutta tuossa tilanteessa on ihmisen näytettävä kaapin paikka. Tätä ei virallisesti saa sanoa ääneen, mutta näin on.

Lainaus käyttäjältä: Kanttura - 21.05.12 - klo:08:54

On ihan terveellistä kunnioittaa sonneja....yksi pään heilautus, niin ihminen on tohjona.

Olettekos te muut huomanneet, että sonnin luonne muuttuu, kun se pääsee siitossonnin hommiin? Itse olen huomannut, että lihasonnit ovat alistuvaisempia. Kun tilalle sitten tulee siitossonni ("neitsyt"), se on ihan lällykkä, mutta astumiskauden jälkeen sen itsetunto ja ego on kasvanut roimasti ja jotkut yksilöt rupeavat haastamaan ihmistäkin. Ei toki kaikki...jotkut pysyvät yhtä ystävällisinä kuin ennen astumisiakin. Meillä vähänkään hoitajiansa kohtaan agressiota osoittavat sonnit, myös siitossonnit, päätyvät mahdollisimman nopeasti teurastamolle.

Itselläni on siis emotila ja sonnit kasvatetaan itse loppuun. Erityisiä ongelmia ei ole sonnienkaan kanssa ollut. Yksi siitossonni tuli kohti (ei fyysistä kontaktia...pääsin turvaan ) ja se lähti saman tien vihreämmille niityille...ei tullut ikävä sitä otusta!

Uhittelevalle sonnille pitää näyttää jo nuorena, että ihminen on johtaja, eläin haistaa jos pelkäät. Jos väistät tai lähdet karkuun sonnin uhitellessa niin takuuvarmasti saat juosta karkuun sitä AINA sen jälkeen. En missään nimessä kannata minkäänlaista väkivaltaa eläinten käsittelyssä, mutta tuossa tilanteessa on ihmisen näytettävä kaapin paikka. Tätä ei virallisesti saa sanoa ääneen, mutta näin on.

Tuosta on minulla huonoja kokemuksia    Nykyiselle siitossonnille kaapin paikkaa näyttäessä kättä piree astalo täytyisi olla haulikko

Uhittelevalle sonnille pitää näyttää jo nuorena, että ihminen on johtaja, eläin haistaa jos pelkäät. Jos väistät tai lähdet karkuun sonnin uhitellessa niin takuuvarmasti saat juosta karkuun sitä AINA sen jälkeen. En missään nimessä kannata minkäänlaista väkivaltaa eläinten käsittelyssä, mutta tuossa tilanteessa on ihmisen näytettävä kaapin paikka. Tätä ei virallisesti saa sanoa ääneen, mutta näin on.

*** Siis meinaatko että hullulle pitää takoa järkeä päähän? Tuohan saattaa toimia jos kyseessä on vain joku angstinen teini, tosi hullulle ei auta kuin Vihtavuori. Toisaalta tuolla uhoamisella kyllä saattaa synnyttää monta muuta hullua, jotka oikeasti ovat vain hieman arempia kuin muut. Ei mulla luonto ja hulluus lopu, mutta massa loppuu. Sata kiloa on loppujen lopuksi tosi köykäinen paino kun ruvetaan tosissaan hippasille karsinassa.

Sitä mä kyllä ihailen, että joillakin on niin kova ammattitaito, että ne osaa parilla lauseella kertoa miten sonnien kanssa tulee toimia. Itse olen vasta neljäkymmentävuotta ollut tekemisissä sonnien kanssa, enkä vieläkään osaa antaa pätevää yleisneuvoa niiden käsittelyyn (viissiin vähä tyhmä).

Sen olen kylläkin nähnyt, miten lähes koko ikänsä sonneja käsitelleestä "maatiaiskarjusta" tulee muutamassa sekunnissa tuskissaan kierivä "sontakasa". Siinä kun ensihoitajien kanssa antaa lisää morfiinia pelastuskopteria odotellessa, ei tule enää mieleenkään neuvoa kenellekään miten olisi pitänyt toimia.

 Uhotaan nyt kuitenkin lopuksi, tällä hetkellä olen laumassa sellainen kurko, että kuljen päivittäin sonnien joukossa. Ihan missä laumassa vaan ja milloin vaan, eikä kukaan edes yritä tulla uhittelemaan.
Valitettavasti se ei kuitenkaan johdu omasta ylivertaisesta habituksesta, vaan siitä että mukana kulkee uskollisena aseenkantaja Sao Miguelinfila, joka on valmis puolustamaan isäntäänsä viimeiseen hengen vetoon. Sitä uskollisuutta ei vielä kukaan ole edes yrittänyt tosissaan testata.

*** Siis meinaatko että hullulle pitää takoa järkeä päähän? Tuohan saattaa toimia jos kyseessä on vain joku angstinen teini, tosi hullulle ei auta kuin Vihtavuori. Toisaalta tuolla uhoamisella kyllä saattaa synnyttää monta muuta hullua, jotka oikeasti ovat vain hieman arempia kuin muut. Ei mulla luonto ja hulluus lopu, mutta massa loppuu. Sata kiloa on loppujen lopuksi tosi köykäinen paino kun ruvetaan tosissaan hippasille karsinassa.

aseenkantaja Sao Miguelinfila, joka on valmis puolustamaan isäntäänsä viimeiseen hengen vetoon. Sitä uskollisuutta ei vielä kukaan ole edes yrittänyt tosissaan testata.

En tiedä varsinaisesta pieksemisestä, mutta edellisten emolehmien aikaan, kun tuli tarhoja siivottua tiheämpäään ja jokaiseen elukkaan ei ollut aikaa luoda kahdenvälisiä diplomaattisuhteita, niin alusta asti opetin vasikoille, että kun tulee äijä ajokeppi kädessä, lähdetään rauhallisesti pois päin. (tulipa pitkä lause) Se konsti toimi sitten loppuun asti. Sitten kun tuli lypsykarjatilalta muutaman kuukauden ikäinen lemmikkivasikka, jota oli rapsutettu åttasta joka päivä, niin sitä åttaa se tarjosi loppuun asti.

EIkös tuo jolla on vaikea nimi, tule karmeaan rapinkiin liejuisessa tarhassa? Ettei ainakaan viereen maate yöksi. Meidän isä pelkäsi koiria niin, että olisi ollut toisesta päästä yksi apuri vähemmän.

Pitäisi kehitellä tästä jotain..



Sellainen turvapuku siis.. Voisi liikkua laitumella nuolukivisankoksi naamioituneena

Pointtini on se, että joidenkin astumaan päässeiden sonnien luonne voi muuttua. Ne on opetettu jo pikkupoikina kunnioittamaan ihmistä ja sen ne ovat tehneetkin. Sitten kun ne "pääsevät pukille", ihmistä ei välttämättä enää kunnioiteta. Eikä ne usko, vaikka niitä komentaisi karahka kädessä. Tämmöinen tapaus jokunen vuosi sitten. Viimeisimmät siitospojat ovat onneksi olleet tosi lauhkeita....astuminen ei muuttanut niiden luonnetta .