eino meni navettaan
täytti valot pihamaan
maija pihaan laskeutui
konstaapeli ulostui
haju einon nautojen
vaihtui pitoon rautojen
piipaa-auton ulina
ja puliukon pulina
jäi mieleen tuosta aamusta
muistukkeena haamusta
konttorilla poliisin
istui eino hiljaisin
katse komissäärin
kylmäs einon sväärin
nappiukko kysymään
rupes ilman nimeään
sä ootko pannut naista tätä
vastaa tai en rauhaan jätä
kuvaa rumaa näytti
einon perää jäyti
kas panin akkaa tuota
ja ehkä parkaisin
mut tuon luota
rauhas karkasin
on miehens tylsä virkamies
mutt tyttö kyllä temput ties
ei pysty enää panemaan
töissä puntti löystyy vaan
kuva käteen rypistyi
lause kesken typistyi
hän on minun vaimoni
sä panit minun omaani
siihen minä vastasin
on kuvassa hän kaunehin
luonnossa on rumempi
tussukin on väljempi
sakkolappu kourassa
ol` eino
iltanavetassa
poliisi jäi itkemään
akan ruman
perään
