On nuorella miehellä näkemisen ja sanomisen lahja:
Ilmainen, vapaaehtoinen, satunnainen oleminen ei tuo veroeuroja
Puhutaan, että kestävyysvaje väijyy Suomen yllä. Ennustajat heristävät sormeaan. Valtiontalous ei kestä nykymenoa: on tehtävä entistä enemmän ja kauemmin töitä ja säästettävä palveluista. Silti olisi suotavaa kylvää omat ja velkarahatkin kulutukseen. Tätä edellyttää hyvinvoinnin ylläpito.
Hallitus toisensa jälkeen havittelee talouskasvua, koska kasvu mahdollistaa politiikassa kivuttomat kompromissit. Kun talous kasvaa, joka suuntaan kumartaminen onnistuu pyllistämättä kellekään. Rikkaat saavat jatkaa rikastumista ja muillekin riittää jaettavaa.
Maailman ja etenkin teollisuusmaiden talouskasvu on yhä tiukemmassa. Talous vaatii kasvaakseen energiaa. Sitä kuluu jo saavutetun ylläpitoon paljon.
Uusien energialähteiden avaaminen on entistä työläämpää ja kalliimpaa. Öljynporaus syvällä merellä on altista onnettomuuksille. Nykyvaatimukset täyttävän Olkiluodon ydinvoimalan rakentaminen maksaa kaksinkertaisesti suunnitellun hinnan.
Jos talous ei kasva, joudutaan menemään entisillä vähillä. Jos silloin jollekin haluaa jakaa lisää, toiselta on otettava.
En ole kuullut esimerkiksi ammattiyhdistysten pitävän tätä ongelmana, vaikka palkkojen kasvua pidetään niissä itsestään selvänä ihmisoikeutena.
En ole myöskään kuullut virastoista, etuuksista, palveluista tai laitoksista, jotka olisi päätetty kokonaan lopettaa. Kertaalleen perustettua on lähes mahdotonta purkaa, korkeintaan kyetään liitoksiin ja nimenmuutoksiin.
Onneksi rahajärjestelmä joustaa kun kasvu uupuu. Viime aikoina palkat ovat nousseet entiseen tapaan, mutta inflaatio on kirinyt edelle. Tämä on päättäjien kannalta kätevää: kaikki tuntuvat saavan lisää, vaikka oikeasti köyhdytään.
Julkisen talouden näkökulmasta kaikki ihmisen toiminta, jossa raha liikkuu niin että siihen pääsee verottamalla kiinni, on tarpeellista ja hyvää. Muu on turhaa.
Mitä enemmän teetämme asioita toisillamme korvausta vastaan, sen parempi. Ilmainen, vapaaehtoinen, satunnainen oleminen ei tuo veroeuroja. Niitä tuo kaikki mikä on kaupallista, ammattimaista, muodollista.
Tähän suuntaan viittaa esimerkiksi Juhana Vartiainen sanoessaan, että hyvinvointiyhteiskunta on väistämättä työhullu yhteiskunta.
Eikä siinä mitään, jos sattuu pitämään työstään ja jaksaa sitä tehdä.
Vaikuttaa välillä kyllä siltä, että hyvinvointimoottori on alkanut vaatia pyöriäkseen pahoinvointibensaa.
Otetaan esimerkiksi eläkevakuutusyhtiöt. Kun ne sijoittavat eläkemaksuja tulevien eläkeläisten hyväksi, tärkein tavoite on tuotto. Tuottoa syntyy, kun yhtiöillä on osingonjakovaraa ja pörssikurssit nousevat. Pörssikurssit nousevat, kun ikääntyviä työntekijöitä sanotaan irti. Irtisanotun työura katkeaa ja hänen tuleva eläkkeensä pienenee. Soma kierre – minkä vuoksi?
Kasvun varaan on siis näppärä rakentaa julkista ja itse kunkin taloutta. Niin ei voi kuitenkaan tehdä loputtomiin.
Yhdysvaltalainen fysiikan dosentti Tom Murphy on laskenut blogissaan hauskasti havainnollistaen, kuinka pian kasvava energiantarve saavuttaa älyttömät mittasuhteet.
Jos ihmiskunnan energiankulutus kasvaa 2,3 prosenttia vuodessa, kestäisi Murphyn mukaan muutama sata vuotta kunnes joka ikinen neliösentti maata pitäisi olla sellaisen aurinkopaneelin peitossa, joka toimii 100 prosentin hyötysuhteella.
Jos taas käytetään muuta kuin auringosta peräisin olevaa energiaa kuten ydinvoimaa, sivuseurauksena maapallo lämpenisi siten että reilun neljänsadan vuoden päästä meret alkavat kiehua.
Entä jos talous kasvaisikin aineettomasti? Silloin oltaisiin pian tilanteessa, jossa aineellinen hyvä kuten ruoka, liikkuminen ja asuminen olisi aivan pilkkahintaista verrattuna lauluaariohin ja lakimiespalveluihin. Kuukausipalkalla ostaisi koko maailman vehnäsadon. Ei, minäkään en usko että sellainen tulevaisuus on mahdollinen.
Uskon että talous joinakin vuosina kasvaa, toisina taas ei. En usko minun sukupolveni elintason enää nousevan vanhempieni elintasosta. Eikä sen tarvitsekaan. Pitäisi vain keksiä talousjärjestelmä, joka ottaa tosiasiat huomioon.
Henrik Schäfer
Lähde MT 4.4.2012
