Eli Kauheeta Draamaa Yhdessä Näytöksessä.
Sinä aamuna nuoren de Citonnin sininen veri tuntui kuohuvan kovempaa kuin ennen. Hän seuraili varovasti silkkilakanoiden välistä huoneessa puuhailevan ranskalaisen sisäkön aamutoimia, kun tyttönen avasi pitkät, raskaat samettiverhot, jotta iltapäivän auringonsäteet herättäisivät Nuoren Herran lopullisesti…
Vaimon minä tarvitsen, ajatteli de Citonni ponnekkaasti ja kohensi asentoaan, jolloin sisäkkö riensi oitis pöyhimään tyynyjä herransa takaa.
-Mutta keneltä pyytäisin apua? Ajatteli Citonnin de ääneen ja upputui pohdiskeluun…
-Timppa? Eieiei, ei salamakaan iske kahdesti samaan paikkaan. Kun on yhden valtakunnan kaunottaren löytänyt, ei hän voi toista enää löytää…
-JoHaRa? Eieiei, ei JoHaRan löytämä nainen säästyisi neitseenä Tuomiokirkon alttarille saati Ritarihuoneen juhlasaliin asti. Kuka nainen voisi vastustaa nuolikiveksien mahtia?
-plini+ Eieiei, ei EIEI! Yksikään morsion sukulaisnainen ei säästyisi tältä painijalta. Kaatuisi matkansa varrelta kaikki liikennemerkit ja heinäseipäätkin, nekin, joissa jo on tapit paikoillaan! Palkollisten reikäleivätkin asettaisin suureen vaaraan!!
-Sorkkis? Eieiei, ei en minä nyt sentään mikään sikopaimen ole!
-Kurttu? Eieiei, ei Kurtun Sihteeriopistossa opiskelevista ystävättäristä ole jalosukuiselle orhille rouvaksi. Korkeintaan noihin sisäkön vaativiin tehtäviin…
de Citonni mietti ja mietti. Hikikarpalot valuivat otsaltaan, hänen ponnistellessaan kerrankin työssä, vaikkakin ajatussellaisessa. Sitten hän keksi ilmiselvän ratkaisun!
-Wenzel Hagelstam! Siinäpä vasta mies, joka on sivistynyt sielustaan ja ymmärtää kauneuden ja arvokkaan tavaran päälle. Denzelistä Citarin de saisi oivan puhemiehen!
Kuten de Citonnin suvussa oli jo vuosisatojen ajan toimittu, sulhanen tapasi morsion vasta häissä, kirkon jyhkeässä ja arvokkuutta huokuvassa atmosfäärissä. Ja siellä hän oli, tarkasti valikoitu Nuori Armo, tuleva Madame de Citonni! Häät ja juhlallisuudet sujuivat mallikkaasti kuten tapana oli ja illan tullen Wenzel-Denzel tuli suutelemaan de Citonnin sinettisormusta, varovasti kumartuen ja nöyränä tiedustellen, josko Nuori Herra oli tyytyväinen puhemieheensä?
-Nyt tiedän, että totisesti sinä, ystäväiseni Wenzel, tiedät kaiken ajan patinoimasta tavarasta ja tiedän myös sen, että toteutat lausumiasi oppeja kaikilla elämän osa-alueilla! Todellakin, mitä painavampi esine on, sitä arvokkaampi se on, niin myös tuoreehko nuorikkoni!
Mitä me, rahvas, voimme oppia tästä tarinasta? Ainakin sen, että Courtney on bitch ja sen, että on se hyvä, että me tavalliset kuolevaiset voidaan tehdä niinkin tärkeä päätös kuin puolison valinta itse baarissa, ihan tuhannen kännissä !!!
Nuori de Citonni syvällisissä mietteissä
