Ajatelkaapa sellaista toivottavasti kuvitteellista tilannetta, jossa ruoan hinta päästetään kellumaan näiden pörssipirujen ahneuden alttarille.
Mitähän se mahtaisikaan leipä höystöineen maksaa, jos nämä osipohvit saisivat hinnoitella koko elintarvikeketjun pellolta pöytään, mukaan luettuna kaikki tuotantopanokset kasvupaikkoineen energioineen jalostuksineen ym.ym.ym. Näihinhän jo sijoitetaan.
Olisiko kuitenkin parempi jatkossakin yhteiskunnan seurata ja pyrkiä ohjailemaan hinnoittelua esim. näiden paljon parjattujen tukiaisten muodossa.
Eikös se kuitenkin ole maailmanlaajuisesti tarkoitus tukea elintarvikkeiden tuotantoa, jotta kaikilla yhteiskunnan jäsenillä olisi mahdollisuus hankkia ruokansa laillisin keinoin tuloluokasta riippumatta.
Ts. elintarvikkeiden hintahan ei ole vastannut tuotantokustannuksiaan enää valovuosiin, vaan jokainenhan meistä sitä erotusta pönkittää maksamiemme verojen muodossa ja hyvä näin.
Nälkä nimittäin on sellainen konsultti, jotta se sai jo kivikauden miehen tarttumaan nuijan varteen henkensä pitimiksi ja saa jatkossakin, jos tilanne niin vaatii.
On aivan sama onko herra vai narri siinä vaiheessa kun jenit on loppu, eikä kupissa olekaan puuroa, niin se keinolla tai toisella hankitaan.
Mainitkaapa muuten maailmassa ne muutama valtio, joka eivät tue omaa
elintarvike/maataloustuotantoaan. Niitä ei ole monta.
Vau mikä viesti, löytyyhän tältäkin palstalata vielä ajattelevia ja tolkkuja yksilöitä
Ruoka on valtaa, muinaisessa Roomassahan oli oivalettu, että kansa ei kaipaa muuta kuin leipää ja sirukushuveja, säälittävän vähän maailma on siitä muuttunut, mutta poliittiset päättäjät selvästikin menettäneet tuntuman elämään, kun eivät tätä juttua tajua.
Etelä-amerikassa on tällä hetkellä aika vähän maataloustukia, jäljen näkee, luonnosta otetaan viimeinekin irti seuraamuksista välittämättä.
Valta ja vastuu ei näytä toimivan edes Suomalaisessa yhteiskunassa, vaikka meillä kerrankin olisi varaa siihen.
Maailmaa riivaa jakamisen vaikeus, rahalla ostettavissa tavaroissa tulee aina määränpää. Mutta vielä vaikeampaa on jakaa hellyyttä myötätuontoa ja elämisen ilona, mutta tuohon jälkimmäiseen pystyy köyhäkin ja siihen pyrin.
