- Voe sun sutarija. Tekevä mies oesi jo suunnitellu ja tehenykki koko laetoksen, ettei peräti uuven talon. Vaen eihän tämä yhtä vatuloentia. Kahavekaa maestu kun alako niin sapettaa, Elli nyyhki.
- Jo helevetti pitää olla päkätissään sen pierasulaetoksen kansa. Ei tuu piruvvaa kun yötä päevää siitä käräjiä käyvvään.
- No, suututtaa tuo jo raohallistakin immeistä, kun jahkaelee ja jahkaelee. Tonttisellaki sentään jottae tapahtuu. Meillä ei tapahu mittää. Mies on ku nukkuvan rukkous. Tosijaanki jos puhusi Perälän Paavolle minäki, Elli kimmastui.
- Sannoen jo sängyssä, että passaa mennä semmosseen huusholliin jossa on posliinipytyt ja pimpsanputsaossuhkut. Ku ihiminen ei muusta ossaa puhua, vuosikaosiin. Mitä kaekkija se Kärhämäenen lienee sinun päähän saanu ujutettuva.
- Eläpä Jaska rietao ny syyttelemmään...syyttömmiä. Yhessä me Ellin kanssa hoksattiin, kun kateltiin sisustuslehestä hienoja hyyskäkuvia, että tuommoset me kyllä vaajitaan, eikä anneta periksi. Jallu on suostunu aekoje sitte. Ei tarvinnu montakaa päevää paastota, niin armoelle rupesi.
Silloin kolahti ulkona kun eteisen seinää vasten asetettiin polkupyörää nojalleen. Eikä aikaakaan kun Perälän Paavo tuli tupaan: