Puhelu eräänä helmikuisena iltana. Kummipoikani äiteellä on lähtö hiihtolomillaan lemmenlomalle uuden rakkaansa kanssa, joten majoitusta tiedustellaan…
”Kivempi pojan on olla siellä reippaassa ja raittiissa maalaisilmassa, kuin yksin koko viikko kerrostalokaksiossa”.
”Reipasta ja raitista, sitä täältä löytyy! ”, vastaan rehvakkaasti.
”Älä ota stressiä, tuon ikäinen pärjää ilman viihdyttämistä, kunhan on ruokaa ja energiajuomaa jääkaapissa. Eli ei tarvii keksiä mitään tekemistä, sillä kun on Jeesuksen kanssa yhteistä muukin kuin pitkä tukka. On nimittäin aina IHME, jos se jotain tekee…”

Nyt rupesi reipasta kummitätiäkin jo hermostuttamaan. Edellinen kohtaaminen kummipojan kanssa oli kesällä. Kävimme valikoimassa hänelle rippilahjaa. Minä olin ajatellut ristiä tai jotain perinteisempää hässäkkää tuolle nörttipojalle. Hän tahtoi mennä ”alan liikkeeseen” eli pelikauppaan, totta kai! Liikkeessä myytiin uusia ja vanhoja pelejä, vanhoja pelikoneita, jotain ihme pienoismalleja ja sekalaista keräilykamaa. Poika sukelsi onnellisena kaupan hyllyjen väliin, minun jäädessä luukulle ihmettelemään. Kunnes, toden totta, luokseni tuli Imperial Stormtrooper –asuun pukeutunut aikuinen mies, joka tiedusteli minulta mitä kohteliaimmin, haluaisinko kenties kahvia, sillä välin kun nuoriherra shoppailee !?! Mikäpä siinä. Osaan sanoo kymmenellä kielellä kiitos, paitsi klingoniksi…

Päivärytmithän meillä oli ekat päivät/yöt ihan erilaiset. Minä herään aamulla niihin aikoihin kun ES-Jonne hivuttautuu nukkumaan. Ens alkuun pojan läsnäolon huomasi siitä, että käynnistäessäni tietsikkaa , joku ihme Steam rupesi tiedustelemaan, että Quit tai Continue tai More Info ?!?  Muuten ei just tavattu, ruokaa ja juomaa, ES ja Cokis, hävisi jääkaapista… Sitten yöllä ES-Jonnen löysi tarvittaessa parhaiten äänen perusteella, muuten niin pimeästä talosta. Jos kuului huuto:
”Ownaan kaikki!”
”OMG mikä lameri!”
”Nytkö se kämpperi spawnas sinne?!”
”N00b!”
"Hituc vituttaa ku veti hedarin"
"Total pwnage!", niin tietää ES-Jonnen olevan lähellä…

Sit rupesin miettimään,et ei tää nyt tällai voi jatkua, näivettyy koko poika. Pohdin, että millai sais tuon kalpean poikasen vähän ulos talosta ja vielä päiväsaikaan. Sitäkin mietin, ett mahtaako koko miehenalku tuhoutua joutuessaan kosketuksiin valon kanssa? Mietin ihan otsa kurtussa, ett ”What would Jesus do?”. Ja naamioin yks iltapäivä lumikenkäilyretken energiajuomilla ja värikuula-aseella mielenkiintoiseksi taisteluksi. Ja kas perkelettä, sehän reipastui silmissä. Yhteistä keskusteltavaakin rupesi kummasti löytymaan, erityisesti häntä kiinnosti josko vintillä olis Jonnumiehen vanhoja, nyt jo cooleja retropelikoneita. Hän vois vaikka siellä siivoilla, josko löytyis se vanha Commodore kusinelonen. Ja naapurista löytyi vanha Sega Megadrive, jota ES-Jonne korjailli onnellinen katse silmissään monta tuntia…
Yhteistä huumoriakin on jo löytynyt. Erityisesti ES-Jonnea huvittaa seikat, että kummitäti on joskus vuonna  Intel Inside pelannut Doomit läpi ja käy joskus mättämässä WoW:issa örkkejä kilvellä turpaan…
”Sä oot tommonen Original Gangsta”, sanoo ES-Jonne ja katsoo kummitätiään hyväksyvästi silmiin…

voi hyvät hyssykät sie ossaat ulkomaan kieltä ja vielä ymmärrätkin sitä.....

Kielikylpy päällä koko ajan...Oon oppinu ihan uusia sanontoja pitkin viikkoo. Mut toistelen niitä kuin papukaija... Ymmärrys on vähän heikkoo

Mutta muistaako kukaan enää meitä Spectrum 48 kt- veteraaneja? Hienoilla kuminäppäimillä? Jetpac ja space invaders....

Mä oon traumatisoitunu, kun en ikinä saanu edes semmosta Donkey Kong -elektroniikkapeliä. Kaverilla oli ja sain sen YHDEKSI viikonlopuksi lainaan, kun lainasin vastineeksi Michael Jacksonin Thriller- albumin 

Ja nyt kun nörtti tuli taloon, mua ahdistaa, kun lavuaarista löytyy vielä pidempiä ja vaaleampia hiuksia ku mun fledasta irtoilevat 

Minulla oli Donkey kong. Mutta vain jr. Kaverilla oli sellainen kaksi ruutuinen, läppämalli.

 ...ja sitten oli semmonen väliläppä-malli, josta ruutu näky peilin kautta ja hevijuusereilla johdon päässä isompi patteri(9V???) kun napissa ei latinki riittänyt...WIIkö hieno...no en tiiä...

Minulla oli Donkey kong. Mutta vain jr. Kaverilla oli sellainen kaksi ruutuinen, läppämalli.

Systerillä oli tuollainen Donkey Kong Jr.

Mulla ON tuolla mappikaapissa taltioituna MARIO`S Sement Factory ja Balloon Fight.. Täytyykin koittaa toimisko ne vielä. 

Minulla oli Donkey kong. Mutta vain jr. Kaverilla oli sellainen kaksi ruutuinen, läppämalli.

On näköjään molemmat liikuttu itseämme paremmissa seurapiireissä. Öky-läppämalli jäi ikuiseksi haaveeksi. Jonkun läppäviallisen sain joskus, käytettynä, eikä ollu edes Hintendo vaan joku halpa kopio 

Mutta muistaako kukaan enää meitä Spectrum 48 kt- veteraaneja? Hienoilla kuminäppäimillä? Jetpac ja space invaders....

Oliko ohjaimessakin kuminapit ja ohjaustikku hervoton? Naapurissa oli jokin tuollainen ennen kuusnepaa, kyllä oli kurkokone 80-luvun puolivälissä

http://www.gamesradar.com/consoles-of-the-70s/?page=5

Oiskohan ollut tuo ylin, Philipsin Videopac G7000. Naurattaa kun noita kattelee, silloin kun videotkin oli kova sana

Mun täytyy kyllä tunnustaa, että tota vieraspeäristä sanastoa oli senverran paljon, että asioiden eteneminen jäi aikalailla hämäräksi ....
Oliko siinä jotain perverssiä ?

Oliko siinä jotain perverssiä ?

Göyrtneyn tuntien, niin pakko olla...     

Mun täytyy kyllä tunnustaa, että tota vieraspeäristä sanastoa oli senverran paljon, että asioiden eteneminen jäi aikalailla hämäräksi ....
Oliko siinä jotain perverssiä ?

Van eläppäs heikki hättäele.


Meillä oli silloin mossina ollessa sellaiset nyrkinsilmässä pidettävät pajunhaarasta ja vanhasta polkupyörän sisuskumista valmistetut lähitaisteluaseet. Eihän niillä mihinkään osunut, mutta kuitenkin.
Pitemmille matkoille tarkoitettu oli sellainen reilu metrinen vesijohtoputkesta (muovi) katkaistu pätkä, jonka päähän kiilattiin tiukahko kivi ja sillä kun humautettiin johonkin, esim puhelinpylvään kylkeen, niin useimmin se kivi lensi hushelvettiin, tai sitten lähemmäs lepikkoon.

Sitten kun ikä hiukka karttui, niin siirryttiin mekanovehkeisiin. Ekana oli rapenekki, siinä oli peltiset fenderit ja kaikki sen ajan hienoudet. Valotkin toimi jo sähköllä.
Seuraavana oli sitten juusomallin Tunturi. Sport. Siinä oli jo omatekoinen pitkä satula ja säätösuutin. Siihen vielä vaihdettiin kakskasi takarissa ja voi helevetti. Sillähän pääsi melkein viereisiin linnunratoihin.
Sillä Tunturilla sitten vaihdoin Jupiterin Safirin. Oli harvinainen herkku. Liekö edes naapurihiippakunnisa samanlaista. Se on minulla vieläkin tuolla pajalla.

Niin että ei sitä nyt ihan sivistyksen ulkopuolella meilläkään asuttu, vaikka aikamerkkikin tuotiin kerran kuussa. Hevosella.

Katajasta sai hyviä jousipyssyjä, ne  kesti taivuttamista tosi hyvin,   leikittiin Robin Hoodia, ja Sherwoodin metsän iloisia veikkoja.

Kun alkoi jousipyssyt kyllästyttämään, niin tehtiin lankusta puukivääri, siihen kupariputkesta, tai mitä metalliputkia nyt sattui löytymään,  piippu, pyörän sisäkumista leikattiin  suikale iskuriksi , se nauloilla kiinni sivuihin ja johan sai kivet kyytiä, leikittiin sotaa, ja aina johonkin se kivi osui, ja sitten tarvittiinkin laastaria.

Tarzania leikittiin kesäisin, äiti teki kangassuikaleista meille lannevaatteet, TV:stä oltiin opittu miten Johnny Weismuller huutaa viidakon liaaneita pitkin liidellessään, narut kiinnitettiin navetan heinävintin kattoparruihin ja matkittiin Tarzanin viidakkoliikkeitä, ja puusta oli tehty mahtavat puukot, joita pidettiin vyötäröillä.

Luojalle kiitos että  synnyttiin niin varhain, että oli leikitkin ihan aitoja ja rajujakin, niin  ettei tarvinnut elää keinoelämää keinotekoisia tunteita tuntien nappeja painellen ja  jotakin ***** typerää  ruutua  tuijotellen.

Katajasta sai hyviä jousipyssyjä, ne  kesti taivuttamista tosi hyvin,   leikittiin Robin Hoodia, ja Sherwoodin metsän iloisia veikkoja.

Kun alkoi jousipyssyt kyllästyttämään, niin tehtiin lankusta puukivääri, siihen kupariputkesta, tai mitä metalliputkia nyt sattui löytymään,  piippu, pyörän sisäkumista leikattiin  suikale iskuriksi , se nauloilla kiinni sivuihin ja johan sai kivet kyytiä, leikittiin sotaa, ja aina johonkin se kivi osui, ja sitten tarvittiinkin laastaria.

Tarzania leikittiin kesäisin, äiti teki kangassuikaleista meille lannevaatteet, TV:stä oltiin opittu miten Johnny Weismuller huutaa viidakon liaaneita pitkin liidellessään, narut kiinnitettiin navetan heinävintin kattoparruihin ja matkittiin Tarzanin viidakkoliikkeitä, ja puusta oli tehty mahtavat puukot, joita pidettiin vyötäröillä.

Luojalle kiitos että  synnyttiin niin varhain, että oli leikitkin ihan aitoja ja rajujakin, niin  ettei tarvinnut elää keinoelämää keinotekoisia tunteita tuntien nappeja painellen ja  jotakin ***** typerää  ruutua  tuijotellen.

Kyllä on tutulta kuulostavia juttuja, tosin ritsaa viritettiin joskus sopivalla kuminauhalla ja ammukset tehtiin surrilangasta. Nipusta surrilankaa tekee paljon U-muotoisa aspeja joilla on nätti reittää narulla olevia pyykkejä
Ritsasta viriteltiin myös isompi kampe, jolla pystyi ampumaan vesi-ilmapalloja. Tosin heittämällä lensi paremmin kun noilla virityksillä, talon katolta oli nätti pommittaa Ja Ladan kylkeen heitettynä rämähti komeiten, ja kossit juoksi

Sormet mustattiin mattopommeilla, ilmakiväärejä viriteltiin ja räkättien pesät tuhottiin.

Talvet pelattiin jääkiekkoa. Silti, ja kaikesta huolimatta, ehdittiin vähän pelailemaan pelikoneillakin jos jossakin sellainen oli. Nykyään just toisinpäin, ehkä tehdään noita koiruuksiakin pelaamisen ohessa. Ehkä.

Serkkupoika kuten kutturan mainitsema valkolainen, toissakesänä kävi sentään maaseudun rauhaa ihailemassa kun lupasin että saa ampua haulikolla. Ampui pari kertaa ja siinäpä sitä olikin illan ohjelma, kyyhkyspassissa ei riittänyt malttia millään ja pienarin saatua käteensä, tyhjensi lippaan linnun perään kyselemättä Ja kotiin oli kiire larppaamaan tms. Eli pyssyt oli enää tuttua huttua parin kolmenkymmenen vuoden takaisista kiinnostuksista...