Toivon, että tätä aihetta ei sivuseikoilla kommentoitaisi.
Tämä satu on tarkoitettu luettavaksi ja jakeluun, sillä Suomen ei todellakaan tarvitse osallistua euro-kriisimaiden talouksien pönkittämiseen.Satu Suomen vale-euro-jäsenyydestäOlipa kerran Suomen valtakunta, jonka kuningas oli paljon pitkillä matkoilla. Eräänä iltana pari lakeijaa huomasi, että joku livahti kuningattaren makuuhuoneeseen. He pitivät silmällä, kuka kuningattaren luota poistuisi. Jo pikkutunneilla ovi yllättäen aukesi. Sehän oli puotilan näköinen mies, itse pääministeri! Yllätys oli molemminpuolinen. Pääministeri arveli heidän liikkuvan samoilla asioilla ja lausahti: - Olemme kaikki nahkurin orsilla. Sovitaan, ettei asiasta hiiskuta!
Lakeijat merkitsivät päiväyksen 20.12.1993 ikkunaverhon taakse Sini-Valkoisen Salin tapettiin. Kuningas kotiutui aikanaan. Tapahtuneesta ei tietenkään hiiskuttu, olihan kuningatar mukava ihminen. Jonkun ajan kuluttua lakeijat huomasivat, että kuningatar odottaa lasta. He jännäsivät ja kävivät silloin tällöin ihailemassa salin verhoja. Lopulta kruununprinssi syntyi. Merkintä verhon takana täsmäsi! Koska kysymys oli legitimiteetistä eli yleisestä hyväksymisestä, alkoivat lakeijat aina prinssin nähdessään hokea: - On hän niin kuninkaan näköinen poika! Niin komeakin!
EU-maiden eliitti kutsuttiin kummeiksi. Kummit toistivat samaa kuin lakeijat. Kruununprinssi sai nimekseen Suomen euro-jäsenyys.
Vuosia kului ja kruununprinssin perimät alkoivat ilmetä; puotilan peruukki ja lovi leuassa! Koko hoviväki hoki legitimiteettivajeen estämiseksi: - On hän niin kuninkaan näköinen poika! Niin komeakin!
Hokemista jatkui, kunnes eräs pikkupoika tokaisi koko kansalle 1.12.1999 omistetussa Risto Ryti-salin tilaisuudessa: - Hei! Prinssi on ihan kuin puotilan näköinen entinen pääministeri! Kuningaskin huomasi tapahtuneen tosiasian, mutta ei ollut tietääkseen tapahtuneesta.
Tieto salin tapetista oli kuitenkin vuotanut ja harmittomana pidetty lapsi oli saanut Ulkoministeriön arkistosta tapetin päiväykseen liittyvän euro-varaumapöytäkirjan. Niinpä pieni joukko kansalaisia totesi, että prinssin nimi onkin Suomen vale-euro-jäsenyys. Havainnon seurauksena Suomen koko EU-jäsenyydelle syntyi legitimiteettivaje, jota paikkaamaan Ulkoministeriö ryhtyi dokumenttia salaamalla. Tässä vaiheessa Puotilan näköinen ex-pääministeri pyysi eroa senaatin jäsenyydestä ja lähti luennoimaan Harvardin yliopistoon. Pian Korkein Hallinto-oikeus kävi liisteröimässä tapetin palasen merkinnän päälle salin verhojen taakse.
Tapetin paikkauksesta ei kauan kulunut, kun senaattorina ollut Suti Ylikomisarious pyysi Eerik Ulkoministeriltä tietoa tapetissa olevasta päiväyksestä. Ulkoministeri marssi saliin, repäisi tapetissa olleen paikkalapun irti ja päätti rehellisenä miehenä kertoa asian koko kansalle. Valtamedia ei kuitenkaan rohjennut kertoa asiasta.
Vähitellen prinssin komeus alkoi kadota. Tämä johtui siitä, että EU-kummit elivät holtitonta talouselämää ja laittoivat kuninkaan maksumieheksi vaatimalla lisää rahoitusta EVM- ja IMF-tilien kautta. Tämä tapahtui kuningattaren tietämättä.
Suomen euro-jäsenyydelle syntyi legitimiteettivaje, sillä Sini-Valkoisen Salin verhon takaa paljastui salainen euro-varauma, jolla Suomen valtakunnan Senaatin perustuslakivaliokuntaa syksyllä 1994 harhautettiin. Merkintä salin verhon takana on EU-ministeriryhmän kokouksessa 20.12.1993 tekaistu euro-pöytäkirja 16/93.
Pöytäkirjasta käy myös ilmi, että puotilan näköisen miehen lisäksi kuningattaren makuuhuoneessa oli samana yönä myös joukko muitakin ministerejä. Nykyaikaiseen sateenkaarisuhteeseen kuuluu, että mukana oli myös nainen.
Kaikilla saduilla on onnellinen loppu. Niin tälläkin. Jokaisen sadun opetuksessa pahan pitää saada palkkansa. Koska tämä satu ei ole tarua vaan totta, on kuninkaan julkisesti myönnettävä tapahtunut valhe, jotta EU-kummien aiheuttama talousahdinko ei veisi Suomen valtakuntaa perikatoon ja velkavankeuteen.
Tekijänoikeudet: Jorma Jaakkola
Kopiointioikeus: koko Suomen kansa
--
Satuun liittyvää tietoa:Legitimiteetin luominen on yleistä hyväksyttämistä, laittomuuden hyväksymistä.
Valheellista euro-varaumaa luoneet ministerit eivät toimineet yksin, vaan taustalla hääräsi ulkopolitiikasta määrännyt presidentti Koivisto. Koiviston lisäksi pöytäkirjan merkittävimmät salaajat ovat Martti Ahtisaari, Tarja Halonen ja Paavo Lipponen. Puotilan näköinen pääministeri Esko Aho johti Mauno Koiviston juoksupoikia.
Sadun kuningas on Suomen kansa ja eduskunta.
Kuningatar on Suomen perustuslaki. Tässä tapauksessa Hallitusmuodon 72 § eli Suomen markka.
Makuuhuone on EU-ministeriryhmän kokoushuone 20.12.1993.
Sini-Valkoinen Sali on Suomen Ulkoministeriö.
Verhot tarkoittavat salailua, totuuden peittelyä.
Presidenttiehdokas Esko Aho kertoi 1.12.1999 Huittisten Risto Ryti-salissa, että Suomen rahayksikkö on markka. Ihmeellistä, sillä eduskunta oli historiallisessa äänestyksessä 17.4.1998 tehnyt päätöksen euroon siirtymiseksi 1.1.1999 alkaen.
Paikka tapetissa on Korkeimman Hallinto-oikeuden (KHO) vahvistus valheen salassapidolle.
Legitimiteettiä luoneet ovat kansan pettämiseen osallistuneet; Suomen EU-eliitti, oikeuskansleri ja Korkein Hallinto-oikeus.
Pöytäkirjan salassapidosta vapauttamiseen osallistuivat kansanedustaja Sulo Aittoniemi ja ulkoministeri Erkki Tuomioja.
Mainittakoon, että valtionhallinnon virallisen asiakirjan mukaan Suomella ei ollut EMU-/euro-varaumaa, vaan Suomen ns. EU-neuvottelijat pelasivat kaksilla korteilla: EU:lle vakuutettiin eurojäsenyyttä ja eduskunnalle valehdeltiin.
Tiedettiin, että Hallitusmuodon 72 §:ään kirjoitetun Suomen markan hävittämislain hyväksymiseen ei syksyllä 1994 olisi eduskunnasta löytynyt tarvittavaa 5/6 kiireellisyysenemmistöä. Niinpä lakiesityksen kiertämiseksi tekaistiin EMU-varaumavalhe ja ongelma siirrettiin tulevaisuuteen, Lipposen hallitukselle.
Salaisen pöytäkirjan läsnäololuettelo, asianosaiset ja salailun kulku löytyy sadun pikkupojan kotisivulta
http://koti.mbnet.fi/jorjaa/historia.phpAlkuperäiset dokumentit on jo vuonna 2001 tallennettu sivustolle
http://www.satanen.com/index.php?k=yleista&sivu=poytakirjat
