Heino lukkea taklasi tuossa päevän maaseutulaesta, sillälaella sellaamalla, vähä vaen silimäellen, vaen sitte piti palata yhtä-äkkie pari sivvua takasi, saateri, että luvinko minä oekein. Että syrjäseotujen syrjäyttäjä ja maenoksessa saolin kuva. Eihä siinä niin kuiteskaa lukenu, vaen melekolaella soppii mielikuvvaan. 
						 
						
							
							
							Elämä on parasta kometiijjaa