Elämä on kuolemista. Kännissä torveltaminen on pelkästään tyhmää. Ja nyt se on todistettu, että urheilu se vasta vaarallista onkin! Kuntoiluvimma pääsi jotenkin sumentamaan ajattelukykyni niin, että ryhdyin lenkkeilemään koiran kanssa. Noh, alkuun sujui ihan kivasti, lihakset kipeytyivät sillai palkitsevasti, oikeista, kiinteytystä kaipaavista paikoista… Kunnes tapahtui suuri urheilutapaturma, eli liukastuin jäätiköllä.
Uskomatonta, miten paljon ajatuksia kerkee virrata päähän sen sekunnin aikana, jonka vietät ilmajoukoissa ja kun olet neliraajaisesti irti maanpinnasta. Kerkesin miettiä mm.seuraavaa:
-Mihin kohta sattuu? Kolahtaako pää vai perse ensin? Murtuuko käsi vai jalka?
-Millai tää ranne piti vääntää, ettei se murru? Vai pitikö olla rentona?
-Kuka ***** lomittaa mun sairasloman ajan ?!?
-Jäi se testamenttikin sitten tekemättä?
-Kainalopano jäi kokematta!
-Mikäs tuo kirkas valo tuolla tunnelin päässä on?
Koska Jumala suojellee lapsia, hulluja ja humalaisia ja yksi ehdoista täyttyi kohdallani, vaikutti ensin siltä, siinä Telluksen pinnalla loikoillessani, että mustelmilla menee. Persettä ja jalkaa sattui, mutta ylpeys oli kokenut kolhuista suurimman. Niinpä nousin ylös ja siinä ponnistellessani huomasin, että nyt on muuten aika outoja tuntemuksia tuolla
alavatsan seutuvilla… Onko siis mitenkään mahdollista, että
alavatsan lihakset (Niitäkin näköjään on, kun voivat tällai kipeytyä!) revähtävät vai pitäisikö sanoa revahtavat? Mikä avuksi, hieronta?
Reikä- vai mikä reiki-hoito se oli, se missä hoito voi olla pelkkää
käden päälle panemista??
Ihan en tuolle perinteiselle Mobilat-linjallekkaan lähtis… Vai ihanko vaan vuodelepoa? Ja KUKA ***** LOMITTAA MUN
ALAVATSAN SAIRASLOMAN AJAN