Toisinaan Courtney poistuu kotipirtistä ja liikkuu kaupungissa kuin kuka tahansa meistä. Niin kävi nytkin, olin juuri käynyt ostamassa viimeisetkin äitien tekemät ruuat joulupöytään, kun näin jotakin hirmuista tapahtuvan luikkaalla kadulla; polkupyöräilijä kaatui! Jarrut kirskuen ja ABS:n valon melkein sokaistessa näkökenttäni, pysäytin auton ja riensin avustamaan langennutta lähimmäistäni...
-Millai mun kossupullon kävi? Oli kysymys, josta tiesin kanssakulkijan olevan selvästi elossa, vaikkakin verta vuotava ja loukkaantunut. Nopeasti hälyytin paikalle lanssiauton. Siinä kadulla odotellessamme ja jutustellessamme tajusin, että tunsin miehen. Hän oli minua muutaman vuoden vanhempi äijä, joka luokiaikanani toimi pusuttelupalkalla viinatrokarina vielä alaikäiselle Courtneylle. Nyt hänestä huomasi selvästi, että viinahommissa oli harrastelusta siirrytty ammattilaisliigaan...
Pian näimmekin team ensivasteen lähestyvän meitä ja yllätys seurasi toistaan. Lanssiautosta könysi ulos toinenkin ex-pano...eiku tuttavuus, joka kysyi,
-Mikäs täällä on hätänä?
-Kaaduin pyörällä ja rintmmmmmmmmm..., vastasi Ammattilainen lauseen lopun hävitessä humalaiseen soperrukseen. Herra Ensivaste loi hymyilevän katseensa minuun ja kysyi,
-Saiks sää mittään selvää tuosta lopusta?
Koska olimme ehtineet jutella Ammattilaisen kanssa, tiesin, mistä kenkää tai jotain muuta, puristi...
-Rintaa puristaa! Leiskautin ilmoille sen enempää asiaa ajattelematta. Herra Ensivaste oli tikahtua nauruun kumartuessaan auttamaan maassa makaavaa potilasta. Tilanteen vakavuuden huomioiden pokan pitäminen oli todella vaikeaa, olihan Herra Ensivasteella aikanaan varsin tehokas tyyli iskemiseen. Ilman sen pidempää tutustumisvaihetta, käsi kaula-aukosta sisään ja...rintaa puristaa!
Maailma on joskus käsittämättömän pieni paikka! Ja nyt kaikki tietenkin miettivät, että millai tuossa lopulta kävi? Miten pahasti oltiin loukkaannuttu? Voin helpottaa jännityksen aiheuttamaa tuskaanne ja lohduttaa, että kossupullo on ehjä ja voi hyvin
