Sössö-Vanhanen sanoo ettei politiikkaa pidä sotkea urheiluun, mutta jos Vanhanen matkustaa pääministerin ominaisuudessa valtion kustantamana Olympiakisoihin, niin sekin on politiikan sotkemista urheiluun, jos Sössö matkustaisi olympiakisoihin yksityishenkilönä ja omalla kustannuksellaan, niin se ei olisi politiikan sotkemista urheiluun.
Tietysti muidenkin maiden poliitikot matkustavat kisoihin poliitikon ominaisuudessa ja valtionsa kustantamana, sekin siis on politiikan sekoittamista urheiluun ja yleensäkin poliitikot itse jatkuvasti sotkevat politiikkaa urheiluun ja sotkevat itsensä poliitikkoina urheiluun.
Kun Tarja Halonen presidenttinä vieraili Torinon olympialaisissa ja kannusti Suomen curling-joukkuetta, sekin oli politiikan sotkemista urheiluun.
Poliitikkkojen on siis turha tekopyhästi vaatia ettei politiikkaa pidä sotkea urheiluun, koska tekevät sitä itse jatkuvasti. Urheilussa on aina mukana politiikkaa, kun kansat pyrkivät valtion tukemana näyttämään muille maille urheilun kautta omaa erinomaisuuttaan.
Vanhanen ei halua ihmisoikeuspolitiikkaa sotkettavan urheiluun, koska se nyhverö pelkää että Suomen ja Kiinan väliset kauppapoliittiset suhteet kärsivät, jos hän boikotoisi Kiinan olympiakisoja.
Ruotsin pääministeri Fredrik Reinfeldtissä oli sentään munaa, kun hän taannoisella valtiovierailullaan Kiinaan vaati Kiinaa vapauttamaan eräitä sen vangitsemia ihmisoikeusaktivisteja.
