• Tavallinen aihe

Aihe GM-viljely ja gm-aineksen leviäminen  (Luettu 8440 kertaa)

Ekologi

  • Tulokas
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 10
Vs: GM-viljely ja gm-aineksen leviäminen
Geenitekniikan käytön päättäminen on Euroopassa ja Suomessa sosiaalinen ja eettinen päätös, suuntaan tai toiseen...  ...eettis-sosiaalinen päätöksenteko onkin ainoa relevantti peruste, luonnontiede ei asiaa ratkaise.

Päätöksenteosta geenitekniikkakysymyksissä on säädetty EY-lainsäädännössä, tärkeimpinä säädöksinä ns. avoimen käytön direktiivi 2001/18/EY sekä Gm-elintarvike- ja -rehuasetus (EY) N:o 1829/2003. Päätös nojaa tieteelliseen riskinarviointiin (tässä tarkoitetaan käytännössä luonnontieteitä). Riskinarvioinnista huolehtii EU:ssa riippumaton tieteellinen elin, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA), joka eräissä tilanteissa käyttää tosin hyväkseen työssään myös jäsenmaiden kansallisia viranomaisia. 

Säädösten vaatimuksista ei voida mielihalujen mukaan poiketa. EY-oikeus on antanut poikkeamisyrityksistä jo monia tuomioita, esimerkiksi Itävallalle www.geenit.fi/gmovap.htm . Valaiseva esimerkki on myös EU-komission tuore päätös, jolla se hylkää Puolan lakiehdotuksen, joka poikkesi em. direktiivistä (2001/18/EY):
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2008:016:0017:0025:EN:PDF 

Suomessa eo. säädösten mukaisia geeniasioita käsitellään geenitekniikan lautakunnassa. Tässä elimessä on edustettuna myös etiikan tutkimus, toisin kuin useimmissa muissa jäsenmaissa.

Muistettakoon kumminkin, että etiikka ei ole mielivaltaa, ja EY-säädökset asettavat selvät reunaehdot myös sosiaalitekijöiden ottamiselle huomioon näissä lupapäätöksissä. Säädännössä on kumminkin kyse ensi sijassa elintarvikkeiden ja ympäristön turvallisuuden varmistamisesta (missä tiedettä ei voida ohittaa).

Viimeksi muokattu: 22.01.08 - klo:17:09 kirjoittanut Ekologi

Ekologi

  • Tulokas
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 10
Vs: GM-viljely ja gm-aineksen leviäminen
...10 v. sitten (muistinvarainen tieto) jossain EU-riskinarvioinnissa muuntogeenisen lajikkeen myötä muuttuvat viljelykäytännöt EIVÄT olleet relevantti argumentti ko. kasvin viljelyhyväksynnässä.

Päätöksenteosta geenitekniikkakysymyksissä säädettiin "ammoin" vanhassa direktiivissä 220 sekä EY:n uuselintarvikeasetuksessa. Nyt taas uudessa direktiivissä 2001/18/EY sekä EY:n gm-elintarvike- ja -rehuasetuksessa n:o 1829/2003.

Myös päätöksentekoon kuuluvassa riskinarvioinnissa on toki noudatettava kulloinkin voimassa olevia säädöksiä. Niistä ei voida mielihalujen mukaan poiketa.

Maailma muuttuu, joten olisiko ehkä aihetta kääntää katse mieluumminkin tulevaisuuteen?

...perusongelma on, että otat viljelyjärjestelmät ja -kasvit annettuna ja sitten ruvetaan viilaamaan niitä tehokkaammiksi...
Viljelyjärjestelmät ja -kasvit eivät ole "ihmiselle annettuja" (kuten tietyt, pienet uskonsuunnat julistavat). Olemme joutuneet ne itse kehittämään tarpeisiimme paremmiksi - melko tehottomista alkumuodoista liikkeelle lähtien  - 11 000 vuoden työllä.

Muuta vakavasti otettavaa lähtökohtaa ei ole käytettävissämme. Tyhjästä on paha nyhjästä - aivan uuden viljelykasvin kehittäminen vie kovin kauan, jopa nykyisellä "geneettisen ymmärtämyksen" aikakaudella. Liian kauan, että ne ehtisivät ihmiskuntaa nyt auttaa.

Valmiiksi kohtuullisen hyvästä biologisesta lähtökohdasta on jotain toivoa päästä eteenpäin (eko)tehokkuudessa. Sitä juuri tarvitaan, kun vaatimuksena on siirtyä "fossiilimaailmasta biotalouteen".
Esimerkki: sokeriruo'on sokeripitoisuus on kaksinkertaistettu geenimuuntelulla www.geenit.fi/Sokerir.pdf - pienemmältä alalta saadaan kohta paljon enemmän bioetanolia (eikä metsiä tarvitse raivata pelloiksi).   

Paljon lisää tehoa nimen omaan tarvitaan - muuten ajamme yhteiskunnat ja luonnonvarat "hurskailla toiveilla" ja viherhypellä köyhdytysautomaattiin ja konkurssiin .

Viimeksi muokattu: 22.01.08 - klo:17:12 kirjoittanut Ekologi

Petri

  • Agronetin kehitysryhmä
  • Mestari
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 4954
Vs: GM-viljely ja gm-aineksen leviäminen
Myös päätöksentekoon kuuluvassa riskinarvioinnissa on toki noudatettava kulloinkin voimassa olevia säädöksiä. Niistä ei voida mielihalujen mukaan poiketa.

Mutta kuten itsekin kerroit, lait eivät ole Jumalan sanelua eivätkä kiveenhakattuja. Siksi näin ei-virkamiehenä niitäkin voi kritisoida. Pointtini oli se, että riskinarviointi ja sitä kautta hyväksyttävyys arvioidaan puhtaasti luonnontieteellisinkin kriteerein erittäin kapeasti.

...perusongelma on, että otat viljelyjärjestelmät ja -kasvit annettuna ja sitten ruvetaan viilaamaan niitä tehokkaammiksi...
Viljelyjärjestelmät ja -kasvit eivät ole "ihmiselle annettuja" (kuten tietyt, pienet uskonsuunnat julistavat). Olemme joutuneet ne itse kehittämään tarpeisiimme paremmiksi - melko tehottomista alkumuodoista liikkeelle lähtien  - 11 000 vuoden työllä.

Muuta vakavasti otettavaa lähtökohtaa ei ole käytettävissämme. Tyhjästä on paha nyhjästä - aivan uuden viljelykasvin kehittäminen vie kovin kauan, jopa nykyisellä "geneettisen ymmärtämyksen" aikakaudella.

Valmiiksi kohtuullisen hyvästä biologisesta lähtökohdasta on jotain toivoa päästä eteenpäin (eko)tehokkuudessa. Sitä juuri tarvitaan, kun vaatimuksena on siirtyä "fossiilimaailmasta biotalouteen".
Esimerkki: sokeriruo'on sokeripitoisuus on kaksinkertaistettu geenimuuntelulla www.geenit.fi/Sokerir.pdf - pienemmältä alalta saadaan kohta paljon enemmän bioetanolia (eikä metsiä tarvitse raivata pelloiksi).   

Paljon lisää tehoa nimen omaan tarvitaan - muuten ajamme yhteiskunnat ja luonnonvarat "hurskailla toiveilla" ja viherhypellä köyhdytysautomaattiin ja konkurssiin .
[/quote]

En ajatellut tuota viljelyjärjestelmäjuttua ihan 11000 vuoden takaa... Mutta yksi juttu, joka on dokumentoitu USAssa (Reganold, muistaakseni 1987 Naturessa), jossa tuloksena oli, että luomuviljely tuotti merkittävästi vähemmän eroosiota kuin ns. tavanomainen. Muistettakoon, että siellä pitävät viljelymaan "kulumista" vakavana uhkana viljelyn tulevaisuudelle. Keskusteluosiossa artikkelissa todettiin, että väkilannoitteet ja torjunta-aineet sinänsä eivät aiheuta eroosiota, mutta viljelyjärjestelmä, jonka ne mahdollistavat, on ongelmallinen. Halvan agrokemian avulla kannattava tuotantosysteemi on yksivuotinen maissi-soijapapu -linja, jossa maa on ison osan vuodessa ilman kunnon suojaavaa kasvipeitettä. Luomuvaihtoehdossa viljeltiin enemmän nurmia (typpitalous) ja viljoja (small grains), jotka suojaavat maata eroosiolta paremmin.

Riippuen tuotantopanosten hintasuhteista ym. talousasioista jompikumpi edellämainittu on kannattavampi. Ja varmaan ymmärrät, että nämä hintasuhteet eivät ole luonnonlakeja, vaan poliittisella päätöksenteolla tehdään olosuhteet, jossa erilaiset biologiset järjestelmät ovat vaihtelevalla tavalla kilpailukykyisiä.

Vaikka koto-Suomemme: moderni agrokemia on mahdollistanut tuotannon alueellisen erikoistumisen, joka uusiutumattomien luonnonvarojen käytön näkökulmasta ei ole erityisen tehokas vaihtoehto (nurmiviljelyn maan rakennetta parantava vaikutus, lannan tehokashyväksikäyttö, lopputuotteiden kohtuulliset kuljetusetäisyydet ym.). Uskoisin, että edellisten esimerkkien tapaisia juttuja löytyy ympäri maapallon.

Yksi historiallinen meillä anekdootti liittyy hukkakauraan. Muinoin, kun meillä peltoviljely ja niittyviljely olivat tiukasti erillään toisistaan ("Jumalanpilkkaa kasvattaa eläinrehua ihmisviljapellossa"), oli hukkakaura yleinen viljapeltojen vitsaus. 1800-luvun loppupuolella alkanut viljelyn modernisointi viljelykiertoineen ja viljelynurmineen käytännössä hävitti hukkakauran meiltä, nurmikierto on myrkkyä ko. rikkakasville. Nyt hukkakaura on jälleen seuranamme, kiitos agrokemian tarjoamalle mahdollisuudelle taas erikoistua viljelyssä.

Tai vaikka rypsi ja luomuviljely. Parikymmentä vuotta sitten hommaa pidettiin täysin mahdottomana, rapsikuoriaisen takia. Kunnes eläinekologit tutkittuaan ko. otuksen elinkiertoa kehittivät viljelytekniikan, jolla ko. otuksen luontaiset viholliset pitävät kuoriaiskannan kurissa. Ainoa muutos liittyi muokkaustekniikkaan ja -ajankohtiin sekä viljelyn spatiaaliseen suunnitteluun viljelykiertoineen. Nyt menee hyvin, luomurypsillä. Harmi vaan tuotantopanosteollisuudelle, että kun tämä knowhow on yleisesti tiedossa, niin mitään lisää ei pysty viljelijälle myymään.

Tämänhetkinen gmo-kaupallistamisen valtavirta tapahtuu nykyisen agrobusineksen ehdoilla. Joille tuotantojärjestelmien muutokset ja low- input -viljely on kauhistus. Ja vaikka tuolla USAssa, jossa maissi-soija -viljelyn suhteellisen helppo gmo-viritys (verrattuna vehnä ym. -viljoihin tai ristipölytteisiin nurmikasveihin) tulee sementoimaan ko. viljelysysteemin kilpailuetua vaihtoehtoihin. Vaikka pohjimmiltaan sen ekologinen kestävyys on kyseenalainen.

Kuten tuo biopolttoaineasia henkilöautoissa: jotain on tehty, mutta oikeasti kunnollista ratkaisua (koko liikkumistarpeemme ja sen tyydyttämiseksi liikennejärjestelmien uudelleensuuntausta) se vain lykkää, kun kuvitellaan, että homma on "hanskassa".

Tätä tarkoitin, kun sanoin, että ei ole aivan väärin väittää, että geenimuuntelu on osa nykyisen ekologisesti arveluttavan viljelykäytännön ongelmaa, ei ratkaisu siihen.

Itselläni ei ole fundamentaalista karsastusta geenimuunteluun; monissa suljetuissa sovelluksissa se toimii loistavasti. Muunneltujen organismien luontoon laskemissa näen kuitenkin riskejä. Siksi haluan, että vaihtoehdot perataan kunnolla läpi, ei mitään "Kemiran luomua", jossa vain jätetään lannoitteet ja torjunta-aineet pois tekemättä mitään muuta viljelylle. Se johtaa melko varmasti objektiivisesti kuvailemaasi "köyhdytysautomaattiin ja konkurssiin". Turvautumalla pelkästään geenimuuntelun mahdollisuuksiin en kuitenkaan näe kestävää elintarviketuotantoa näköpiirissä.

Ja vaikka periaatteessa vastakkainasettelua geenimuuntelun ja muiden ratkaisujen välissä ei olekaan (rinnakkaiselo olisi siis mahdollinen), niin käytännössä on. Kilpailu perustutkimusmäärärahoista, panosteollisuuden soveltavasta kehitystyöstä ja koko viljelyn kehittämissuunnista (ja sieltä kumpuavista voitoista) johtaa käytännössä siihen, että jompikumpi. Valitettavasti.

Petri

Ekologi

  • Tulokas
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 10
Vs: GM-viljely ja gm-aineksen leviäminen
...yksi juttu, joka on dokumentoitu USAssa (Reganold, muistaakseni 1987 Naturessa), jossa tuloksena oli, että luomuviljely tuotti merkittävästi vähemmän eroosiota kuin ns. tavanomainen. Muistettakoon, että siellä pitävät viljelymaan "kulumista" vakavana uhkana viljelyn tulevaisuudelle.

Niin todella. Eroosio katsotaan yhdeksi kaikkein vakavimmista ympäristöuhista maailmassa. Siinähän maan hedelmälliset pintakerrokset kulkeutuvat saasteeksi vesistöihin.

Tähän ongelmaan tuo suurta apua kyntämätön viljelytapa (ns. suorakylvö). Se vähentää eroosiota keskimäärin 488-kertaisesti (itse asiassa niin vähäiseksi, että se jo vastaa väistämättömän geologisen eroosion perustasoa). David R. Montgomery (2007), Soil erosion and agricultural sustainability, PNAS 104: 13268-13272  http://www.pnas.org/cgi/content/abstract/104/33/13268?maxtoshow=&HITS=10&hits=10&RESULTFORMAT=&fulltext=Montgomery+no-till&searchid=1&FIRSTINDEX=0&resourcetype=HWCIT .
Tuo "iki"vanha viitteesi ei nykyisiä viljelytapoja vielä ota huomioon.

Herbisidinkestävät gm-kasvilajikkeet taas ovat tehneet mahdolliseksi siirtyä massamitassa kyntämättömään viljelyyn. Kyntämätön viljely on gm-soijan ansiosta moninkertaistunut esimerkiksi USA:ssa; kuten myös Argentiinassa:
www.geenit.fi/GmSoijaArg.pdf .

Herbisidinkestävät lajikkeet ovat siten auttaneet panemaan eroosiota kuriin (niissä maissa, joissa niitä saa viljellä...). Lisäksi kyntämätön viljely tehostaa huomattavasti maaperän hiilensitomiskykyä. (Kolmasosa maaperän hiilivaroista on sitoutuneena glomaliiniin, joka kyntämisen seurauksena alkaa hajota).

Valitettavasti kyntämättömyys usein myös helpottaa haittaeliöiden säilymistä ja runsastumista. Uutta jalostustyötä taudin- ja tuholaiskestävien kasvilajikkeiden jalostamiseksi tarvittaisiin siis vielä paljon enemmän, jotta kyntämättömän viljelyn ympäristöedut saataisiin käyttöön täydessä mitassa.

Luomuviljely sitä vastoin valitettavasti ruokkii yleensä eroosiota, kun siinä maan pintaa joudutaan kaiken aikaa rikkomaan rikkakasvien "mekaanisella torjunnalla" (poikkeuksena toki "antaa olla"-nurmilaitumet, luomua tai ei...).

Petri

  • Agronetin kehitysryhmä
  • Mestari
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 4954
Vs: GM-viljely ja gm-aineksen leviäminen
Niin todella. Eroosio katsotaan yhdeksi kaikkein vakavimmista ympäristöuhista maailmassa. Siinähän maan hedelmälliset pintakerrokset kulkeutuvat saasteeksi vesistöihin.

Tähän ongelmaan tuo suurta apua kyntämätön viljelytapa (ns. suorakylvö). Se vähentää eroosiota keskimäärin 488-kertaisesti
Tuo "iki"vanha viitteesi ei nykyisiä viljelytapoja vielä ota huomioon.

Herbisidinkestävät gm-kasvilajikkeet taas ovat tehneet mahdolliseksi siirtyä massamitassa kyntämättömään viljelyyn.

Herbisidinkestävät lajikkeet ovat siten auttaneet panemaan eroosiota kuriin (niissä maissa, joissa niitä saa viljellä...). Lisäksi kyntämätön viljely tehostaa huomattavasti maaperän hiilensitomiskykyä.

Valitettavasti kyntämättömyys usein myös helpottaa haittaeliöiden säilymistä ja runsastumista. Uutta jalostustyötä taudin- ja tuholaiskestävien kasvilajikkeiden jalostamiseksi tarvittaisiin siis vielä paljon enemmän, jotta kyntämättömän viljelyn ympäristöedut saataisiin käyttöön täydessä mitassa.

Luomuviljely sitä vastoin valitettavasti ruokkii yleensä eroosiota, kun siinä maan pintaa joudutaan kaiken aikaa rikkomaan rikkakasvien "mekaanisella torjunnalla" (poikkeuksena toki "antaa olla"-nurmilaitumet, luomua tai ei...).

Joo, no-till on eroosionäkökulmasta kova juttu, se on myönnettävä. Luomuviljelyn eroosiota ruokkiva vaikutus on paljon kiinni tilan tuotantokokonaisuudesta; yhdistetty kasvi-eläin(märehtijä)tuotanto on sellainen, jossa osaava viljelijä muokkaa kyllä erittäin vähän. Mutta tässä on tuotekehityksen paikkaa, ei vielä onnistu kaikille.

Toisaalta tuo jatkuva RoundupReady-kasvien viljely ei sekään aivan ongelmatonta liene, ekologisesti. Jos nyt unohdetaan todennäköinen resistenssin kehittyminen rikkakasveihin (josta jo nyt, kymmenen vuoden jälkeen on jo kohtalaisesti näyttöä), niin myös jatkuva pellon puhtaana pitäminen on mielestäni aika uhka peltomaiden eloyhteisölle, kun mitään muuta ei siellä kasva.

Ihan toisesta kulttuurista ja ympäristöstä, mutta samasta asiasta. Tuttuni luomuviljelijä oli aikanaan ongelma läheiselle maatilamatkailukohteelle: kaikki metsästäjämatkailijoille istutetut peltopyyt olivat vuosi toisensa jälkeen hänen viljelyksillään parin päivän päästä...  Vaikka ystäväni oli tosi pedantti viljelijä, kasvustot olivat mallikelpoisia kenen hyvänsä agraarin katsella.

Luonnon monimuotoisuuden kannalta en mielelläni jaa maailmaa ei-peltoon ja peltoon (tai kotimaisessa metsäkeskustelussa: talousmetsään ja suojeltuun metsään). Jatkuva herbisidiresistenttien kasvien viljely johtaa väistämättä peltojen monimuotoisuuden radikaaliin vähenemiseen.

Mutta vielä glyfosaattiresistenssistä: koko GM-euforia suorakylvön mahdollistajana tällä alalla perustuu ko. torjunta-aineeseen. Kun sitä vastaan kehittyy resistenssi, niin ainakaan minulle ei ole vielä kukaan esitellyt uskottavaa vaihtoehtoa glyfosaatille. Palataanko sitten takaisin toisiin aineisiin tai mekaaniseen torjuntaan? Vai onko koko viljely päästetty niin riippuvaiseksi tästä to-till -systeemistä, että ollaan valmiita hyväksymään huomattavasti haitallisempia herbisidejä, "ettei maailma näe nälkää"?

Petri

Teroman

Vs: GM-viljely ja gm-aineksen leviäminen
Alustukseksi omia kirjoituksiani:

http://wejjon.blogs.fi/?tag=gmo

Kokeillaanpa taas, löytyykö omista porukoista halua analyyttiseen keskusteluun tärkeästä aiheesta?



GMO

pittää kieltää

,,,,,å

Zetor

  • Vieras
Vs: GM-viljely ja gm-aineksen leviäminen
Valaiseva esimerkki on myös EU-komission tuore päätös, jolla se hylkää Puolan lakiehdotuksen, joka poikkesi em. direktiivistä (2001/18/EY):
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2008:016:0017:0025:EN:PDF 


Niin siis tässä Puolan tapauksessahan maassa esitettiin lakia jossa gmo-kasveja viljelevän henkilön tulisi pyytää kirjallinen lupa rajanaapuriviljelijöiltä toimintaansa.. Sehän ei käy, vaan riippumaton kansainvälinen päätäntäelin NWO pisti koko Puolan johdon lihoiksi, kuten myös ison läjän vääriä tutkimustuloksia saaneita tutkijoita.