Agronet
Keskusteluaiheet => Kasvintuotanto => Aiheen aloitti: Wejjo - 12.01.08 - klo:09:05
-
Alustukseksi omia kirjoituksiani:
http://wejjon.blogs.fi/?tag=gmo (http://wejjon.blogs.fi/?tag=gmo)
Kokeillaanpa taas, löytyykö omista porukoista halua analyyttiseen keskusteluun tärkeästä aiheesta?
-
Alustukseksi omia kirjoituksiani:
http://wejjon.blogs.fi/?tag=gmo (http://wejjon.blogs.fi/?tag=gmo)
Kokeillaanpa taas, löytyykö omista porukoista halua analyyttiseen keskusteluun tärkeästä aiheesta?
Taitaa olla niin, että tämäkin aihe jää tutkijoiden, poliitikkojen ja kansalaisjärjestöjen voimankoitokseksi...
-
Palajo mahollista, lueskelin nuita kannanottojasi, tai mitä he lieneekää, aamulla ja nyt, mutten tullu hullua husrskaammaksi. Ei se sinusta johu, vaan minun pölöjyyvvestä, melekees samalta tuntuu ku tähtitieteet ja tiijä niistäkää millon ne tippuu... Sitäkun on tämä kanava on päällystetty nykyjään melekeesä kokonaan polliittiseen juupas-eipäs kahinointiin, mitä nyt hinta-asioista vähä melskataan, ja raktorimerkkiin paremmuuvvesta, niin niin... ulalla ollaan, sano.
Vaen selvitäppä, taekka tee rautalangasta joku esimerkki, niin katotaan sitte.
-
Hyvä kun otit blogissasi mukaan myös tavanomaisen- ja GM-viljelyn. Tuota geeniaineksen leviämistä kannattaa todella pelätä. Ettei vain tulisi "rankkoja" takapakkeja eräissä kasvilajeissa, ja etenkin erilaisissa kasvuolosuhteissa....
-
Vaen selvitäppä, taekka tee rautalangasta joku esimerkki, niin katotaan sitte.
Hyvä, alkuun päästään näinkin.
En toki pyrikään käymään keskustelua tieteellisistä yksityiskohdista, siihen ei riitä minun eikä varmaan muidenkaan rahkeet täällä. Ja itse olen toistaiseksi melko luottavainen ainakin kotimaisen tutkimuksen luotettavuuteen tulosten suhteen, tietenkin arvioituna tarkasti kunkin tutkimuksen lähtöasetelmista - tarkkana tulee olla sen suhteen, millaisiin johtopäätöksiin kunkin tutkimuksen lopputuloksista eri tahot päätyvät. Johtopäätökset on aina asetettava jokaisen tulkitsijan omaan taustaan ja tavoitteisiin.
Mutta jokaisella varmaan on kykyä arvioida mahdollisia tulevaisuudennäkymiä mm. rinnakkaisviljelyn mahdollisuudesta tai mahdottomuudesta ja varsinkin vastuukysymyksiä mahdollisissa ongelmatapauksissa. Ja ainakin tuon ministeriön työryhmän mietintö on kirjoitettu varsin luettavaan muotoon, ihan ilman tutkijataustaa ymmärrettäväksi. Tämä mietintö on sillä tavalla tärkeä, että se on kuitenkin pohjaselvitys tulevan lainsäädännön tarpeisiin, ja niitä päätöksiä tekevät ihan samanlaiset ihmiset eduskunnassa kuin mekin.
Omalta osaltani olen pyrkinyt tulkitsemaan noita tekstejä mahdollisimman "kansantajuisesti", tottakai omasta taustastani johtuen etenkin luomun näkökulmasta, mutta ainakin omasta mielestäni liikaa kiihkoilematta. Olen toivonut saavani tältä pohjalta keskustelua aikaiseksi. Haluaisin rohkaista kaikkia oikeasti tutustumaan mm. blogissani esiin nostamiin linkkeihin, aluksi vaikeaselkoisilta vaikuttavatkin tekstit aukeavat kyllä kun alkuun pääsette.
Huolestuttavaa on mielestäni ollut asioiden käsittelyyn osallistuvien ihmisten vähäinen määrä ja heidän tiukat kytköksensä alan muihin toimijoihin. Tietenkin vaatimukset tieteellisen asiantuntemuksen suhteen johtaa helposti siihen, että esimerkiksi lakien valmisteluun "joutuu" varsin yksipuolinen edustus. Siitä seuraa myös ongelmallisen kapea näkökulma näihin asioihin. Jo nyt on nähtävissä tyypillinen tutkimuspiireissä vallitseva tiukka pitäytyminen tieteellisiin faktoihin, liittämättä niitä sosiaalisiin, taloudellisiin ja eettisiin näkökulmiin.
Arvokasta keskustelua on myös ihan tunneseikkoihin liittyvät mielikuvat, pelot ja uskomukset. Niistä juuri saataisiin sitä laajempaa pohjaa tämän asian käsittelyyn tieteellisen keskustelun lisäksi. Kannattaa pitää omaa mielipidettään, vaikka ihan mutu-pohjaankin perustuvaa, arvossa, vaikka tieteelliseltä pohjalta keskustelua käyvät tahot helposti pyrkivät "alentamaan" tällä tavalla asian käsittelyyn osallistuvat.
-
Tässä lisää:
http://www.smts.fi/mpol2008/index_tiedostot/Page502.htm
http://www.smts.fi/mpol2008/index_tiedostot/Esitelmat/es012.pdf
-
Tässä lisää:
http://www.smts.fi/mpol2008/index_tiedostot/Page502.htm
http://www.smts.fi/mpol2008/index_tiedostot/Esitelmat/es012.pdf
Hyvä!
Kuinka moni muuten tietää, että geenimuunneltujen tuotteiden hyväksymisjärjestelmässä on mahdollista antaa kansalaispalautetta?
http://www.evira.fi/portal/fi/kasvintuotanto_ja_rehut/rehut/gmo/ajankohtaista/ (http://www.evira.fi/portal/fi/kasvintuotanto_ja_rehut/rehut/gmo/ajankohtaista/)
Tosin sen palautelomakkeen löytäminen teettää vähän töitä....
Hakemuksista löytyy osin käännettyäkin tekstiä:
http://www.evira.fi/portal/fi/kasvintuotanto_ja_rehut/rehut/gmo/efsa_lle_jatetyt_hakemukset/ (http://www.evira.fi/portal/fi/kasvintuotanto_ja_rehut/rehut/gmo/efsa_lle_jatetyt_hakemukset/)
Hieman tässä on näennäisdemokratian makua, kaikilta osin tietoa ei saa omalla kielellään, enkä ole missään nähnyt tällaisen kannanottomahdollisuuden olemassaolosta minkäänlaista markkinointia. Olisi mielenkiintoista nähdä tilastoa kuinka paljon noihin hakemuksiin on jätetty palautteita
-
Vaen selvitäppä, taekka tee rautalangasta joku esimerkki, niin katotaan sitte.
Jo nyt on nähtävissä tyypillinen tutkimuspiireissä vallitseva tiukka pitäytyminen tieteellisiin faktoihin, liittämättä niitä sosiaalisiin, taloudellisiin ja eettisiin näkökulmiin.
Wejjo hei, tieteitä on muitakin kuin luonnontieteet, esimerkiksi sosiaali- ja yhteiskunta- ja taloustieteet. Problemaa näissä arvioinneissa on, että niissä useimmiten hyväksytään vain luonnontieteet ja nekin hyvin ahtaasti. Esim. gmo-lajikkeiden hyväksymisen myötä muuttuvat viljelykäytännöt (viljelykierron kaventuminen, esimerkiksi) ja niiden ympäristövaikutukset eivät noin vuosikymmen sitten olleet EU-tasolla "relevantteja" argumentteja, joilla arvioitiin ko. lajikkeen viljelyn hyväksyttävyyttä.
Tämän kirjoitan luonnontieteelliseltä (mikrobiologia) taustalta. Maailmassa on kuitenkin muitakin päätöksenteon perusteita, jotka ovat ihan yhtä päteviä. Jopa luonnontieteilijöiden suhtautumisessa on selviä eroja; mikrotasolla ja laboratoriossa työskentelevät ovat tehtyjen selvitysten (sosiaalitieteitä) mukaan selvästi myötämielisempiä gmo-organismien luontoonpäästämiselle kuin "kenttätutkimusta" tekevät biologit. Näkisivätköhän nämä porukat tämän riskien maailman vähän eri lasien läpi?
Petri
-
Onhan meillä jopa etiikan tohtori, joka perusteli aukottomasti lihansyönnin hyihyiluonteen. Tosin mulle perusteet vaikuttivat ilmastakaapatuilta. Etiikka ja sosiaalitiede perustuvatkin enemmän demokraattiseen mielipidejakauman tutkimiseen ja siihen vaikuttamiseen kuin varsinaiseen objektiiviseen tutkimiseen.....
Mitä tulee alkuperäiseen aiheeseen? Geenitekniikan käytön päättäminen on Euroopassa ja Suomessa sosiaalinen ja eettinen päätös, suuntaan tai toiseen. Luonnontieteiden ongelma tässä on luotettavien tulosten vaatima pitkä kokeiluaika. Takuuta ei ole, mutta päätöksiä on tehtävä, joko ulkopuolisesta paineesta johtuen, tai sitten sisäisestä paineesta. Tässä mielessä eettis-sosiaalinen päätöksenteko onkin ainoa relevantti peruste, luonnontiede ei asiaa ratkaise. Puolin ja toisin tapahtuvan lobbauksen seurauksena päätös tuskin edes perustuisi varsinaisiin luonnontieteen faktoihin.
-
Olisi mielenkiintoista nähdä tilastoa kuinka paljon noihin hakemuksiin on jätetty palautteita
Tähän liittyen, tuolta palautesivulta http://ec.europa.eu/food/food/biotechnology/authorisation/public_comments_en.htm (http://ec.europa.eu/food/food/biotechnology/authorisation/public_comments_en.htm) sarakkeesta "Comments received" avautuu jätetyt kommentit. Mielenkiintoista luettavaa, saa uusia näkökulmia omaan tiettyyn ajattelutapaan juuttuneeseen mieleen.
mm. seuraava ajatus: Ei ole sopivaa hyväksyä gm-tuotteita tuotavaksi EU-alueelle sillä ehdolla, ettei niitä itse täällä viljellä - poimitaan GM-tuotteiden halpuusetu, mutta ei hyväksytä tuotannon riskejä ja lieveilmiöitä omalle alueelle.
Näinhän se tosiaan on, eettisesti arveluttavaa toimintaa. Vähän sama kuin kiellettäisiin ydinvoima omalla maaperällä, ja tuotaisiin samalla tavalla tuotettua energiaa naapurista.
-
Mitä tulee alkuperäiseen aiheeseen? Geenitekniikan käytön päättäminen on Euroopassa ja Suomessa sosiaalinen ja eettinen päätös, suuntaan tai toiseen. Luonnontieteiden ongelma tässä on luotettavien tulosten vaatima pitkä kokeiluaika. Takuuta ei ole, mutta päätöksiä on tehtävä, joko ulkopuolisesta paineesta johtuen, tai sitten sisäisestä paineesta. Tässä mielessä eettis-sosiaalinen päätöksenteko onkin ainoa relevantti peruste, luonnontiede ei asiaa ratkaise. Puolin ja toisin tapahtuvan lobbauksen seurauksena päätös tuskin edes perustuisi varsinaisiin luonnontieteen faktoihin.
Tämähän on juuri näin. Yksi suuri paineen tekijä on maailmankauppapoliittinen - GM-tuotteiden hyväksymismenettelyn uudelleenaloittaminen on WTO-neuvotteluihin liittyvä anekauppa, jolla EU osti oikeuden tiettyjen maataloustukimuotojen jatkamiseen. Luonnollinen jatko tälle tulee olemaan GM-viljelyn ja siihen liittyvien patenttioikeuksien hyväksyminen - viljelyn hyväksymiselle tulee kaikenlisäksi omat EU:n sisäiset paineet, kun GM-tuotteiden tuonnin aiheuttamat kilpailuvääristymät alkavat vaikuttaa.
-
Mitä tulee alkuperäiseen aiheeseen? Geenitekniikan käytön päättäminen on Euroopassa ja Suomessa sosiaalinen ja eettinen päätös, suuntaan tai toiseen. Luonnontieteiden ongelma tässä on luotettavien tulosten vaatima pitkä kokeiluaika. Takuuta ei ole, mutta päätöksiä on tehtävä, joko ulkopuolisesta paineesta johtuen, tai sitten sisäisestä paineesta. Tässä mielessä eettis-sosiaalinen päätöksenteko onkin ainoa relevantti peruste, luonnontiede ei asiaa ratkaise. Puolin ja toisin tapahtuvan lobbauksen seurauksena päätös tuskin edes perustuisi varsinaisiin luonnontieteen faktoihin.
Tämähän on juuri näin. Yksi suuri paineen tekijä on maailmankauppapoliittinen - GM-tuotteiden hyväksymismenettelyn uudelleenaloittaminen on WTO-neuvotteluihin liittyvä anekauppa, jolla EU osti oikeuden tiettyjen maataloustukimuotojen jatkamiseen. Luonnollinen jatko tälle tulee olemaan GM-viljelyn ja siihen liittyvien patenttioikeuksien hyväksyminen - viljelyn hyväksymiselle tulee kaikenlisäksi omat EU:n sisäiset paineet, kun GM-tuotteiden tuonnin aiheuttamat kilpailuvääristymät alkavat vaikuttaa.
Toinen suuri paine, tosin vastakkaiseen suuntaan, on Euroopan kuluttajien mielipide. Tähän mennessä GMO on saanut murskavastustuksen, mutta onko sillä ollut painoarvoa esimerkiksi juuri WTO-neuvotteluissa?? Jonkin verran, ehkäpä, mutta kuluttajillakin on ketunhäntä kainalossa, sillä Eurooppa elää pitkälti viennistä ja tämä aiheuttaa tahattoman koplauksen maailmankauppaneuvottelujen kautta.
USA:n puolella on havaittavissa eettisten perusteiden nousu kuluttajakaupassa. Maitopuolella hormonittomasta maidosta maksetaan hieman paremmin ja muutama iso tuottaja ennakoi hallinnon radikaalimpia toimia lähiaikoina asian tiimoilta. Taustalla sielläkin kuluttajapainostus. Jollain aikavälillä myös GM-lajikkeita vastustetaan näkyvämmin, mutta tuleeko se liian myöhään ajatellen WTO-tilannetta, jää nähtäväksi.
-
Hyvä kun otit blogissasi mukaan myös tavanomaisen- ja GM-viljelyn. Tuota geeniaineksen leviämistä kannattaa todella pelätä. Ettei vain tulisi "rankkoja" takapakkeja eräissä kasvilajeissa, ja etenkin erilaisissa kasvuolosuhteissa....
Minun mielestäni tässä asiassa vastapuolet ovat tavanomainen viljely yhdessä luomuviljelyn kanssa vs. GM-viljely. Tämä siksi, että "me olimme täällä ensin", eikä luomulla ja tavanomaisella viljelyllä ole samanlaisia ratkaisemattomia rinnakkaiselon ongelmia kuin GM-viljelyn kanssa.
Aika useassa keskustelussa on ajauduttu asetteluun, jossa GM-viljely rinnastetaan tavanomaiseen viljelyyn, ja luomu asetetaan kummankin vastapuoleksi - ja yllättävän helposti tähän koukkuun on tavanomaisen viljelyn harjoittajat tarttuneet. Ja lisätään nyt vielä, että myös luomuviljelijöissä on toki niin voimakkaasti omaan tuotantotapaansa suhtautuvia, että yhteisiä uhkia ei osata nähdä.
-
Suomalainen kuluttaja suosii GM-vapaita tuotteita - kunhan ne ovat halvempia kuin geenimuunnellut.
-
GM kasvit tulevat pelastamaan 2000-luvun maailman nälänhädältä. Ympäristökuormitus laskee 90 % ja ei ole enää eroa luomulla ja tavanomaisella viljelyllä. Lannoitteita ei juurikaan tarvita, eikä myrkkyjä. Kasvinvuorotus riittää. Maataloustulo kasvaa viisinkertaiseksi pohjoismaissa. EU säätelee ravinnon myyntiä samoin kun Venäjä energiaansa. Välillä hanat kiinni. Ja kassavirrat kasvavat. Sitten huomataan, että Monsanton pojathan omistavatkin oikeudet geeneihin ja ulosmittausten aalto pyyhkii halki EU:n maatilojen. Ainoastaan Venäjä pelastuu, koska Monsanton teettämässä tutkimuksessa GM-peruna aiheutti rotille kivesten vaurioitumista ja kaikkea muuta mahdollista. Tutkimusta yritettiin salata vuosikymmenen ajan , mutta sieltä se pulpahti julkisuuteen. Monsanto putsaa euroopan, mutta Venäjällä se ei tule saamaan ruplaakaan. Valitettavasti näin tulee käymään. Pikaisesti hankkimaan maatalousmaata Venäjältä.
-
Suomeen ei tulisi sallia ainuttakaan GM-lajia, tässä oiva esimerkki:http://www.kepa.fi/uutiset/3090 (http://www.kepa.fi/uutiset/3090)
-
Nähdäkseni ainut mikä on varmaa GMO:n suhteen on se, ettei viljelijä tule hyötymään kuin korkeintaan hetkellisesti. Monsanto kumppaneineen tulee ulosmittaamaan mahdollisesti saavutettavan tuloksen korkeampina panoshintoina. Siemeneen liitettävällä raptori-ominaisuudella varmistetaan, että viljelijän on pakko ostaa vuosittain uusi siemen. Panosketju tulee siis globaalin agribisneksen toimijoiden tiukkaan talutusnuoraan.
Teoriassa tämän jälkeen jollain monsantolla voisi olla avain panosten hinnoittelussa käytettävällä alueellisella differoinnilla ohjaille pidemmän päälle myöskin tuotemarkkinoita. Ja nälkäinen vatsa puolestaan tekee, niin kuin ruokkiva käsi....
-
Nähdäkseni ainut mikä on varmaa GMO:n suhteen on se, ettei viljelijä tule hyötymään kuin korkeintaan hetkellisesti. Monsanto kumppaneineen tulee ulosmittaamaan mahdollisesti saavutettavan tuloksen korkeampina panoshintoina. Siemeneen liitettävällä raptori-ominaisuudella varmistetaan, että viljelijän on pakko ostaa vuosittain uusi siemen. Panosketju tulee siis globaalin agribisneksen toimijoiden tiukkaan talutusnuoraan.
Teoriassa tämän jälkeen jollain monsantolla voisi olla avain panosten hinnoittelussa käytettävällä alueellisella differoinnilla ohjaille pidemmän päälle myöskin tuotemarkkinoita. Ja nälkäinen vatsa puolestaan tekee, niin kuin ruokkiva käsi....
Hyvä juttu, joku muukin näkee tässä kehityskulussa myös tämän puolen.
Tässä on myös se ikävä puoli, että kun jokin tietty ominaisuus kasvissa on patentein suojattu, sen saman ominaisuuden kehitystyö muussa jalostuksessa käytännössä estyy muilla toimijoilla mahdollisten patenttikiistojen pelossa.
-
Tässä on myös se ikävä puoli, että kun jokin tietty ominaisuus kasvissa on patentein suojattu, sen saman ominaisuuden kehitystyö muussa jalostuksessa käytännössä estyy muilla toimijoilla mahdollisten patenttikiistojen pelossa.
Mikrobiologina kuulin tutkijatapaamisissa juttuja, jossa eka tehtävä jonkun hyvän (geeneihin liittyvän bio-) idean keksimisen/uuden löydön jälkeen on skannata läpi patenttitietokannat, jotta kannattaako työtä yleensä jatkaa. Jos on jo patentoitu, niin kaikki tehtävän työn omistusoikeus on jo olemassa. Ja ainakin USAssa patentteja on saanut varsin löysästi, suunnilleen idea "tämä voisi toimia" on saanut bioalalla patentin. Tässä patenttikäytännöt ovat kääntyneet jo patentoinnin alkuperäistä ideaa vastaan, valitettavasti.
Petri
-
Luonnollinen perintötekijöiden virta kasviyksilöstä toiseen on elämän ja evoluution perusedellytys. Se on ollut toiminnassa muutamia satoja vuosimiljoonia mutta tiedossamme vasta noin kolme vuosisataa.
Uusien kasvilajikkeiden viljely ei ole uhka muille kasvilajikkeille. Ne eivät siirrä geenejään muihin kasveihin yhtään sen innokkaammin kuin vanhat lajikkeet (ihmisen tekoa nekin). Hyödyt ja haitat ihmiselle ja ympäristölle riippuvat kasviin jalostetuista ominaisuuksista eivätkä suinkaan jalostuksessa käytetyistä menetelmistä (vaikka uudet olisivatkin parempia). Tästä biologian tiedeyhteisössä vallitsee liikuttavan laaja yhteisymmärrys.
Viljelykasvien lajikkeita on jalostettu vuosituhansien kuluessa satojatuhansia, ja niitä on
opittu viljelemään laajassa mitassa rinnakkain ilman sen kummempia ongelmia. Kasvinjalostajilla ja
viljelijöillä on koetellut käytännöt, joiden avulla kasvilajikkeet pidetään riittävän puhtaina siementuotannossa
ja käytännön viljelyssä.
Tätä koskevaa kansainvälistä biotutkimusta on käyty hyvin laajasti läpi Rinnakkaiselon asiantuntijatyöryhmän raportissa (linkki: www.hare.vn.fi/upload/Julkaisut/9300/2762_trm2005_9.pdf).
Myös rapsilla on tehty vuosien varrella hyvin paljon geenivirta- ja risteytymistutkimuksia kautta maailman, myös EUn tutkimusohjelmissa. Kaikki nämä rapsitulokset ovat tutkijayhteisön käytettävissä, kun gm-rapsia (vuosien päästä) saadaan viljellä ja rinnakkaiselon käytäntöjä sen varalta järjestellään eri maissa.
Ekotehokkaiden rapsien tärkeys kasvaa, kun biopolttonesteitä olisi jo pian tuotettava valtavasti, ympäristöä vaarantamatta. Gm-rapsilajikkeita ei ole EUssa vielä hyväksytty viljelyyn, mutta asiaa tutkitaan jo Suomessakin, joka on rapsimaa jo ensi vuosikymmenellä (MTT).
Weijjo serveeraa rapsin geenivirtaa aika harhaisesti, ikään kuin ei olisi Maataloustieteen päivillä lainkaan malttanut kuunnella tutkijoiden keskustelua muun muassa geenivirtakokeen koejärjestelystä sekä heidän päätelmiään sen tulosten asiallisesta tulkinnasta?
Suomessa nyt saadut rapsilta-rypsille tutkimustulokset eivät ao. tutkijoiden mukaan poikenneet aiemmista (runsaista) rapsituloksista.
-
Wejjo bloggaa noin: "Nyt hyväksyttiin rehukäyttöön kolme maissilajiketta, "yllättäen" juurikin sellaisia lajikkeita, jotka sietävät suuren monikansallisen kemikaaliyrityksen torjunta-aineita - siis sen saman, joka näitä lajikkeita kehittää."
Tiedoksesi: Gm-kasveja viljelevien ei suinkaan tarvitse käyttää tietyn yhtiön torjunta-aineita. Yleinen harhakäsitys tämäkin. Gm-kasvien kanssa tavallisimmin käytetyn torjunta-aineen (glyfosaatti) patentti on vanhentunut jo vuosia sitten. Edullisia rinnakkaisvalmisteita on saatavilla yllin kyllin, ja niiden valmistajia on maailmanlaajuisesti satoja. Linkit vaikkapa: www.geenit.fi/HS100907kang.pdf ja www.geenit.fi/HS110907mtt.pdf
-
Supermajor bloggaa: Suomeen ei tulisi sallia ainuttakaan GM-lajia, tässä oiva esimerkki:http://www.kepa.fi/uutiset/3090 .
Kommenttini:
Kaikki nykyaikaiset, tieteellisesti jalostetut kasvilajikkeet on suojattu joko kansainvälisen UPOV-sopimuksen mukaisilla kasvinjalostajan oikeuksilla tai (eräissä maissa) vaihtoehtoisesti patenteilla.
Vain "muinaislajikkeet" (ns. maatiaiset) ovat kenen tahansa vapaasti viljeltävissä - geenipankeista saa ilmaiseksi niiden siementä harrastelun aloittamiseen. Maatiaisilla ei maailmaa elätetä eikä meitäkään - ne ovat huonotuottoisia (ja muun muassa haaskaavat siis valtavasti peltoalaa).
Geenitekniikasta ei ole asiassa millään tavalla kyse. Kasvilajikkeiden oikeuksien omistajat (kasvinjalostajat, siemenfirmat jne) valvovat, ettei lajikkeita käytetä väärin eli viljellä vallan ilman korvausta. Toki muistamme ns. viljelijän erivapauden, eli hän saa lisätä ostamaansa siementä omaa viljelyään varten (mutta jokin korvaus on lajikkeen kehittäjillekin useimpien maiden säädännössä järjestetty).
Ihan yhtä hyvin voi siis olla kysymys vaikkapa kuuluisasta Royal Gala -omenalajikkeesta!
Schmeiserin tapauksesta Supermajor levittää vanhaa Kepan huhhaa-uutista vuodelta 2003 (!)(ks. hänen linkkinsä). Asiasta on jo saatu lainvoimainen päätös kaikissa Kanadan oikeusasteissa, ja päätöksissä Schmeiser tuomittiin syylliseksi. Hän oli käyttänyt (maksamatta) lähes puhdasta yhtiön siementä viljelyksissään, eikä tahattomuus voinut oikeuden mukaan tulla kysymykseen (samaa ovat toki korostaneet myös geenivirtaan ja kasviekologiaan perehtyneet biologit).
Firmat eivät ole hiukkaakaan kiinnostuneita siitä, jos joku tahattomasti tulee kasvattaneeksi viljelmillään epäpuhtautena pienehköjä määriä yhtiön omistamaa lajiketta. Ne ryhtyvät toimiin vain, jos väärinkäytöksistä on vahvaa epäilyä olemassa.
Monsanto vakuuttaa , että tämä käytäntö on voimassa myös heidän firmansa osalta. Yhtiön aiemmin hieman "karu" linja on huomattavasti pehmennyt vuodesta 2003 lähtien, jolloin uusi biotekniikkajohtaja astui toimeensa. Hän laati ensi töikseen "yhteiskuntasopimuksen" yhtiön toiminnan ja tuotekehityksen hyväksyttävyyden parantamiseksi.
Oikeustapauksia kasvilajikkeiden "varastamisesta" onkin siis ollut kaikkiaan varsin vähän. Geenimuuntelun (jalostustekniikan) tai gm-kasvien kanssa ei asialla silti ole yhtään mitään tekemistä, suuntaan tai toiseen.
Suomalaiset voivat siis jatkossakin rauhassa viljellä tänne soveltuvia kasvilajikkeita - muuntogeenisiä tai ei - totuttuun tapaansa, ilman "firmojen peltopoliisien" rynnäköitä lakeuksille. Scifiväristysten tasolle eivät tästä seikasta jaksane yltää kuin asfalttiviljelijät ja viidakkoromantiikan kumppanit...?
-
Nähdäkseni ainut mikä on varmaa GMO:n suhteen on se, ettei viljelijä tule hyötymään kuin korkeintaan hetkellisesti.
Paalaaja on löytänyt tunnetun talouslainalaisuuden: varhainen lintu madon noukkii. Ihan niin kuin muillakin aloilla, myös maanviljelyssä suurimman hyödyn uudesta tuotteesta (keksinnöstä) saa se, joka on ensimmäisenä liikkeellä. Myöhemmässä vaiheessa hyöty tasaantuu, kun kaikki ovat jo liikkeellä. Ja lopuksi hyöty siirtyy (lähes) kokonaan kuluttajille. Kertoo prof. Jyrki Niemi: www.geenit.fi/biotek_elint.pdf .
Tutkimusten mukaan gm-lajikkeiden hyödyt ovat maailmalla toistaiseksi jakautuneet yleensä jokseenkin tasan jalostajan, viljelijän ja kuluttajan kesken (eroja kyllä esiintyy tuotteen ja maan mukaan).
Ja hyvä niin - parempi tuottavuus merkitsee parempaa kohtuuhintaisten tuotteiden saantia meille kaikille (kuluttajaa ei tarvitse vieroksua). Ja luonnonvarojen (eko)tehokkaampaa käyttöä... luonnon säästämiseksi.
-
Siemeneen liitettävällä raptori-ominaisuudella varmistetaan, että viljelijän on pakko ostaa vuosittain uusi siemen.
Paalaaja runttaa tässä tosiasioita "suurella kädellä". Vuosikymmen on nyt levitetty kaupunkilegendaa, että "kaikki gm-lajikkeet ovat steriilejä". Haukkumanimitysten evoluutio toki etenee (ennen "terminaattori", nyt siis "raptori") sitä mukaa kuin uudet halpaviihteen kummitukset pyörivät teattereissa (ja vetävät valuuttaa mediamogulien taskuihin biotekniikan kustannuksella).
Tarina kiertää Suomeakin aina uudelleen, parin vuoden välein, ja taas tutkijat yrittävät (turhaan) kertoa mediassa, kuinka kasveja oikeasti kasvatetaan. Esimerkiksi: www.geenit.fi/Tiede250705.pdf . "Steriilisyys"tarinat ovat monesti olleet lähtöisin intialaisen fyysikon, "ekofeministi" Vandana Shivan, kirjoituksista, ks. esim: www.geenit.fi/HS040406shivaVK.pdf .
Todellisuudessa ainoatakaan tuollaista "steriiliä" tai "itämätöntä" gm-lajiketta ei ole ollut koskaan käytössä (ja niiden viljelyala on kuitenkin jo 110 miljoonaa ha).
Julkisen sektorin tutkijat toki kehittelevät EUn tutkimusohjelmissa keinoja, joilla lääketieteelliset tai tekniset (biotalouden) kasvilajikkeet voitaisiin pitää mahdollisimman hyvin erillään elintarvikeketjun kasvilajikkeista. Mutta se on jo aivan toinen tarina...
-
Tässä on myös se ikävä puoli, että kun jokin tietty ominaisuus kasvissa on patentein suojattu, sen saman ominaisuuden kehitystyö muussa jalostuksessa käytännössä estyy muilla toimijoilla mahdollisten patenttikiistojen pelossa.
"Liian laajat" patentit haittaavat tietysti kehitystyötä, siitä on tiedeväki yhtä mieltä. Keskustelua maailmalla käydäänkin tiedepiireissä siitä, mikä on "liian laaja" patentti. Eli annetaanko patenttipäätöksellä suojaa keksinnölle, jota ei ole oikeastaan vielä tehty?
USA:n patenttivirasto näkyy hiljalleen kiristävän tulkintaansa (eli kaventavan myöntämiensä patenttien kattavuutta, eli vaativan parempaa näyttöä todellisista keksinnöistä ja niiden uutuudesta).
Se siitä. Myönnetty (todellinen) patentti ei haittaa vaan edistää tutkimustyötä, koska tieto tulee näin heti koko tiedeyhteisön käytettäväksi. Vanhaan "mestarien ja kisällien" aikaan tieto pantattiin näiden "peräkammarin poikien" vakan alle, ja usein se meni hautaan monopolisti-mestarin mukana.
Jos Stradivarius olisi patentoinut viulunsa, niin soisi Kaustisillakin nyt kauniimmin...
EU:n ja Suomen patenttisäädöksissä on ns. pakkolisensointisäännös. Sillä varmistetaan, että kehitetty arvokas uusi jalostusominaisuus on myös muiden kiinnostuneiden kasvinjalostajien käytettävissä. Toki alkuperäisille kehittäjille on maksettava heidän työstään korvaus (eli lisenssimaksu) - ettei tutkijoiden tarvitse kopioida romanialaisia elannon hankintatapoja Helsingin keskustasta.
-
Weijjo serveeraa rapsin geenivirtaa aika harhaisesti, ikään kuin ei olisi Maataloustieteen päivillä
Tuota, piti oikein lukea omaa blogiani itse uudelleen, missä minulla on harhoja? Eikö tutkimustuloksissa mainittuja sallitun 0,9% ylittäviä gm-pitoisuuksia ollutkaan havaintoaineistossa?
Ja jos oli, niin eikö huoleni tavanomaisen ja luomuviljelijän oikeusturvasta gm-viljelyn naapurina ole oikeutettu? Vai eikö tätä asiaa ole sopivaa pohtia ilman tutkijataustaa?
lainkaan malttanut kuunnella tutkijoiden keskustelua muun muassa geenivirtakokeen koejärjestelystä sekä heidän päätelmiään sen tulosten asiallisesta tulkinnasta?
Suomessa nyt saadut rapsilta-rypsille tutkimustulokset eivät ao. tutkijoiden mukaan poikenneet aiemmista (runsaista) rapsituloksista.
Miksi minusta tuntuu siltä, että aina kun julkistetaan hieman kriittistä tietoa GM-viljelystä, löytyy tutkijoita, joiden mielestä asia oli "väärin tutkittu" tai vähintäänkin väärin tulkittu.
-
tapaansa, ilman "firmojen peltopoliisien" rynnäköitä lakeuksille. Scifiväristysten tasolle eivät tästä seikasta jaksane yltää kuin asfalttiviljelijät ja viidakkoromantiikan kumppanit...?
http://www.google.fi/search?q=monsanto+lawsuit&hl=fi&start=10&sa=N (http://www.google.fi/search?q=monsanto+lawsuit&hl=fi&start=10&sa=N)
mutta nämähän on varmaan kaikki sitä "scifiväristystä"
-
Eikö tutkimustuloksissa mainittuja sallitun 0,9% ylittäviä gm-pitoisuuksia ollutkaan havaintoaineistossa?
Wejjo ei tainnut olla paikalla? Tutkijoiden (itse)kriittisissä keskusteluissa kävi oikein hyvin ilmi, että koeasetelma ei edustanut viljelytilannetta pellolla. Päätelmät todellisesta geenivirran voimakkuudesta rapsipellolta rypsipeltoon vaativat siksi aika tavalla asiantuntemusta ja kriittisiä (populaatiogeneettisiä) jatkotarkasteluja - valitan.
Viljelytilanteesta koe poikkeaa muun muassa seuraavasti. Kun siitepölyn saapumista "lähettävältä" pellolta mitataan pienillä vastaanottajaruuduilla, korostuu niissä epäsuhtaisesti ns. reunavaikutus. Peltoviljelyssä tällainen reunavaikutus, nimensä mukaisesti, rajoittuu sitä vastoin vastaanottavan pellon reuna-alueelle.
Ja kun vastaanottajaruudut on "upotettu" keskelle aivan muun kasvilajin viljelmää, puuttuu kokonaan kaukaa saapuvan (tässä: rapsin) siitepölyn "laimenemisvaikutus" oman pellon hedelmöityskykyisellä lähipölyllä (tässä rypsin). Mehiläispölytyksessä tällainen "kuluminen" tai "laimeneminen" on todellisuudessa nopeaa ja massiivista, kuten jo Annikki Ryynänen osoitti v.1973 mesimarjalla: www.hare.vn.fi/upload/Julkaisut/9300/2762_trm2005_9.pdf , sivu 23).
Eli odotetaan nyt vain rauhassa noiden "asiaan vihkiytyneiden" tutkijoiden tarkasteluja ja päätelmiä omista primäärihavainnoistaan, se on parasta. Vain sillä tavoin voidaan löytää tieteellisesti kestävät arviot geenivirralle ja soveltuvimmille suojaetäisyyksille sekä muille geenivirran hallintamenettelyille kunkin maan viljelytilanteissa.
Eikä siis leikellä yksittäisiä havaintoja tai lauselmia irti asiayhteyksistään (mikä on se perinteinen "nouki rusinat pullasta" -resepti).
Miksi minusta tuntuu siltä, että aina kun julkistetaan hieman kriittistä tietoa GM-viljelystä, löytyy tutkijoita, joiden mielestä asia oli "väärin tutkittu" tai vähintäänkin väärin tulkittu.
Niin se vain on, että 1) pitävä koesuunnittelu ja 2) tieteellinen keskustelu alan tiedeyhteisössä ovat tarpeen, jotta "jyvät" voidaan erottaa "akanoista" ja toivotut tulokset todellisista kokeen päätelmistä. Se on tieteen menetelmä. Jokaisella tutkijalla on kokemuksia muun muassa siitä, kuinka puuttuvat tai väärät vertailuaineistot voivat romuttaa muutoin ihan lupaavan tuntuisen kokeen "päätelmät".
"Aatteen viemät", innokkaat "ulkopuoliset tulkitsijat" yrittävät lisäksi nykyään jatkuvasti viedä asiallisilta tutkijoilta heidän oikeutensa tehdä itse perustellut ja pitävät päätelmät omista tutkimustuloksistaan.
Kaikilla tutkijoilla alkaa jo olla moisesta "media-avusta" omakohtaisia kokemuksia - valitettavasti. Sillä tavoin karkaa turhan moni perätön huhu liikkeelle tiedostusvälineisiin (ihan jopa nettiin).
Ja muistettakoon vielä kumminkin: Geenivirta on luonnon ikivanhaa ydinasiaa, ei "gm-kriittistä" tai "gm-myönteistä", kuten jotkut muut kuin biotutkijat pyytelevät...
-
Niinpä. Tosin ne "lieveilmiöt", joista Wejjo tuossa huolta kantaa, ovat edullisempi ja (eko)tehokkaampi kasvintuotanto, joka kuluttaa vähemmän luonnonvaroja ja tuotantopanoksia (torjunta-aineet, polttoaineet, vesi, lannoitteet - uusimpien lajikkeiden myötä lista vain venyy) - sekä myös rasittaa usein vähemmän ympäristöä kuin vanhat konstit (kun vaikkapa eroosio ja myrkkyjäämät vähenevät).
Tutkijoiden vinkkejä on parhaiten löydettävissä tiedekongresseista, mutta tässä johdannoksi eteeni osunut EU-esitelmä: www.geenit.fi/EP101006suom.pdf .
Taloudellisesti on ehkä aivan käsittämätöntä, että miljardien arvoiset talousedut EU lahjoittaa kilpailijoilleen ostamalla näitä (kilpailukykyisempiä) elintarvike- ja biotaloustuotteita muualta maailmasta, vaikka niitä voitaisiin itsekin viljellä, täällä.
Ekologi ottaa nyt ekologian aika kapeasti... Vähän siihen sävyyn, kun noin 10 v. sitten (muistinvarainen tieto) jossain EU-riskinarvioinnissa muuntogeenisen lajikkeen myötä muuttuvat viljelykäytännöt EIVÄT olleet relevantti argumentti ko. kasvin viljelyhyväksynnässä. Aika monen mielestä lopputulos kuitenkin ratkaisee, ei se, tuleeko se kasvista itsestään vai mutkan kautta.
Mielestäni esittämiesi kantojen (vaikka tuo viittaamasi esitelmä tuossa yllä) perusongelma on, että otat viljelyjärjestelmät ja -kasvit annettuna ja sitten ruvetaan viilaamaan niitä tehokkaammiksi. Vähän kun vaikka liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen pienentämisessä keskityttäisiin pelkästään olemassaolevan liikennesuoritteen tekniseen viilaamiseen (polttoaineenkulutuksen pienentäminen, vertaa kasvinjalostus), mutta ei pohdita ollenkaan liikennetarvetta ja vaihtoehtoisia tapoja sen tyydyttämiseen (valmistuksen ja kulutuksen sijoittuminen, joukkoliikenne, vertaa tuotantojärjestelmät, viljelykierrot ym.).
Väitän, että monessa nyt alan teollisuuden geenitekniikalla ratkaistavaksi esittämään ongelmaan olisi olemassa lukuisia vaihtoehtoisia ratkaisuja, enemmän agroekologian suunnasta hakien (enkä nyt tarkoita yhtä HY:n oppiainetta). Niiden eteenpäinvientiä ei vain edistä mikään kaupallinen taho, jolla olisi taloudellisia intressejä ajettavanaan. Geenitekniikan avulla voidaan nykyistä, useissa tapauksissa lähtökohdiltaan ekologisesti kyseenalaista (=väkilannoitteiden ja kemiallisten torjunta-aineiden luomaa) tuotantojärjestelmää viherpestä ja näin jatkaa.
Näin ottaen kun itse katsot, että geenitekniikka on "vain" luonnollinen jatko vuosisataiselle(-tuhantiselle?) kasvinjalostukselle, niin samalla ajatuskululla se on tällä hetkellä myös selkeä jatko maataloustuotannon teollistamiselle. Jos tämän kokee ongelmalliseksi (ja aika paljon syitä on kokea se ongelmalliseksi), niin geenimuuntelu ei olekaan ratkaisu ongelmaan, vaan osa sitä.
Ja vaikka näenkin geenitekniikoissa potentiaalia, niin kyllä alan teollisuus on tehnyt lähes parhaansa, jotta siihen liittyvät epäilyt tulisivat todeksi. Ei auta paljon tutkijoiden puheet paremmasta rasvahappokoostumuksesta, kun pääosa tuloksesta tehdään herbisidiresistenssin myynnillä. Ja kun tunnen tutkimusrahoituksen nykytilanteen, niin valitettavasti tilanne on sellainen, että jos haluaa alalla pysyä, niin alan teollisuutta (where the money comes) ei pidä ruveta kritisoimaan edes aiheesta.
Petri
-
Ekologin kommentit osoittavat selvää tutkijan kapea-alaista asiantuntemusta tietyistä asioista, sekä selkeää ideologista valintaa. "Aatteen viemiä" ovat toki vain vastustajat, "oikealla" asialla oma puoli.
Ihmettelin ensin, ettet kyseenalaistanut kannanottoani GM-tekniikan käyttöönoton perusteista EU:ssa, mutta eihän kantaa voi ottaa oman asiantuntemuksen ulkopuolelta.....
-
Geenitekniikan käytön päättäminen on Euroopassa ja Suomessa sosiaalinen ja eettinen päätös, suuntaan tai toiseen... ...eettis-sosiaalinen päätöksenteko onkin ainoa relevantti peruste, luonnontiede ei asiaa ratkaise.
Päätöksenteosta geenitekniikkakysymyksissä on säädetty EY-lainsäädännössä, tärkeimpinä säädöksinä ns. avoimen käytön direktiivi 2001/18/EY sekä Gm-elintarvike- ja -rehuasetus (EY) N:o 1829/2003. Päätös nojaa tieteelliseen riskinarviointiin (tässä tarkoitetaan käytännössä luonnontieteitä). Riskinarvioinnista huolehtii EU:ssa riippumaton tieteellinen elin, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA), joka eräissä tilanteissa käyttää tosin hyväkseen työssään myös jäsenmaiden kansallisia viranomaisia.
Säädösten vaatimuksista ei voida mielihalujen mukaan poiketa. EY-oikeus on antanut poikkeamisyrityksistä jo monia tuomioita, esimerkiksi Itävallalle www.geenit.fi/gmovap.htm . Valaiseva esimerkki on myös EU-komission tuore päätös, jolla se hylkää Puolan lakiehdotuksen, joka poikkesi em. direktiivistä (2001/18/EY):
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2008:016:0017:0025:EN:PDF
Suomessa eo. säädösten mukaisia geeniasioita käsitellään geenitekniikan lautakunnassa. Tässä elimessä on edustettuna myös etiikan tutkimus, toisin kuin useimmissa muissa jäsenmaissa.
Muistettakoon kumminkin, että etiikka ei ole mielivaltaa, ja EY-säädökset asettavat selvät reunaehdot myös sosiaalitekijöiden ottamiselle huomioon näissä lupapäätöksissä. Säädännössä on kumminkin kyse ensi sijassa elintarvikkeiden ja ympäristön turvallisuuden varmistamisesta (missä tiedettä ei voida ohittaa).
-
...10 v. sitten (muistinvarainen tieto) jossain EU-riskinarvioinnissa muuntogeenisen lajikkeen myötä muuttuvat viljelykäytännöt EIVÄT olleet relevantti argumentti ko. kasvin viljelyhyväksynnässä.
Päätöksenteosta geenitekniikkakysymyksissä säädettiin "ammoin" vanhassa direktiivissä 220 sekä EY:n uuselintarvikeasetuksessa. Nyt taas uudessa direktiivissä 2001/18/EY sekä EY:n gm-elintarvike- ja -rehuasetuksessa n:o 1829/2003.
Myös päätöksentekoon kuuluvassa riskinarvioinnissa on toki noudatettava kulloinkin voimassa olevia säädöksiä. Niistä ei voida mielihalujen mukaan poiketa.
Maailma muuttuu, joten olisiko ehkä aihetta kääntää katse mieluumminkin tulevaisuuteen?
...perusongelma on, että otat viljelyjärjestelmät ja -kasvit annettuna ja sitten ruvetaan viilaamaan niitä tehokkaammiksi...
Viljelyjärjestelmät ja -kasvit eivät ole "ihmiselle annettuja" (kuten tietyt, pienet uskonsuunnat julistavat). Olemme joutuneet ne itse kehittämään tarpeisiimme paremmiksi - melko tehottomista alkumuodoista liikkeelle lähtien - 11 000 vuoden työllä.
Muuta vakavasti otettavaa lähtökohtaa ei ole käytettävissämme. Tyhjästä on paha nyhjästä - aivan uuden viljelykasvin kehittäminen vie kovin kauan, jopa nykyisellä "geneettisen ymmärtämyksen" aikakaudella. Liian kauan, että ne ehtisivät ihmiskuntaa nyt auttaa.
Valmiiksi kohtuullisen hyvästä biologisesta lähtökohdasta on jotain toivoa päästä eteenpäin (eko)tehokkuudessa. Sitä juuri tarvitaan, kun vaatimuksena on siirtyä "fossiilimaailmasta biotalouteen".
Esimerkki: sokeriruo'on sokeripitoisuus on kaksinkertaistettu geenimuuntelulla www.geenit.fi/Sokerir.pdf - pienemmältä alalta saadaan kohta paljon enemmän bioetanolia (eikä metsiä tarvitse raivata pelloiksi).
Paljon lisää tehoa nimen omaan tarvitaan - muuten ajamme yhteiskunnat ja luonnonvarat "hurskailla toiveilla" ja viherhypellä köyhdytysautomaattiin ja konkurssiin .
-
Myös päätöksentekoon kuuluvassa riskinarvioinnissa on toki noudatettava kulloinkin voimassa olevia säädöksiä. Niistä ei voida mielihalujen mukaan poiketa.
Mutta kuten itsekin kerroit, lait eivät ole Jumalan sanelua eivätkä kiveenhakattuja. Siksi näin ei-virkamiehenä niitäkin voi kritisoida. Pointtini oli se, että riskinarviointi ja sitä kautta hyväksyttävyys arvioidaan puhtaasti luonnontieteellisinkin kriteerein erittäin kapeasti.
...perusongelma on, että otat viljelyjärjestelmät ja -kasvit annettuna ja sitten ruvetaan viilaamaan niitä tehokkaammiksi...
Viljelyjärjestelmät ja -kasvit eivät ole "ihmiselle annettuja" (kuten tietyt, pienet uskonsuunnat julistavat). Olemme joutuneet ne itse kehittämään tarpeisiimme paremmiksi - melko tehottomista alkumuodoista liikkeelle lähtien - 11 000 vuoden työllä.
Muuta vakavasti otettavaa lähtökohtaa ei ole käytettävissämme. Tyhjästä on paha nyhjästä - aivan uuden viljelykasvin kehittäminen vie kovin kauan, jopa nykyisellä "geneettisen ymmärtämyksen" aikakaudella.
Valmiiksi kohtuullisen hyvästä biologisesta lähtökohdasta on jotain toivoa päästä eteenpäin (eko)tehokkuudessa. Sitä juuri tarvitaan, kun vaatimuksena on siirtyä "fossiilimaailmasta biotalouteen".
Esimerkki: sokeriruo'on sokeripitoisuus on kaksinkertaistettu geenimuuntelulla www.geenit.fi/Sokerir.pdf - pienemmältä alalta saadaan kohta paljon enemmän bioetanolia (eikä metsiä tarvitse raivata pelloiksi).
Paljon lisää tehoa nimen omaan tarvitaan - muuten ajamme yhteiskunnat ja luonnonvarat "hurskailla toiveilla" ja viherhypellä köyhdytysautomaattiin ja konkurssiin .
[/quote]
En ajatellut tuota viljelyjärjestelmäjuttua ihan 11000 vuoden takaa... Mutta yksi juttu, joka on dokumentoitu USAssa (Reganold, muistaakseni 1987 Naturessa), jossa tuloksena oli, että luomuviljely tuotti merkittävästi vähemmän eroosiota kuin ns. tavanomainen. Muistettakoon, että siellä pitävät viljelymaan "kulumista" vakavana uhkana viljelyn tulevaisuudelle. Keskusteluosiossa artikkelissa todettiin, että väkilannoitteet ja torjunta-aineet sinänsä eivät aiheuta eroosiota, mutta viljelyjärjestelmä, jonka ne mahdollistavat, on ongelmallinen. Halvan agrokemian avulla kannattava tuotantosysteemi on yksivuotinen maissi-soijapapu -linja, jossa maa on ison osan vuodessa ilman kunnon suojaavaa kasvipeitettä. Luomuvaihtoehdossa viljeltiin enemmän nurmia (typpitalous) ja viljoja (small grains), jotka suojaavat maata eroosiolta paremmin.
Riippuen tuotantopanosten hintasuhteista ym. talousasioista jompikumpi edellämainittu on kannattavampi. Ja varmaan ymmärrät, että nämä hintasuhteet eivät ole luonnonlakeja, vaan poliittisella päätöksenteolla tehdään olosuhteet, jossa erilaiset biologiset järjestelmät ovat vaihtelevalla tavalla kilpailukykyisiä.
Vaikka koto-Suomemme: moderni agrokemia on mahdollistanut tuotannon alueellisen erikoistumisen, joka uusiutumattomien luonnonvarojen käytön näkökulmasta ei ole erityisen tehokas vaihtoehto (nurmiviljelyn maan rakennetta parantava vaikutus, lannan tehokashyväksikäyttö, lopputuotteiden kohtuulliset kuljetusetäisyydet ym.). Uskoisin, että edellisten esimerkkien tapaisia juttuja löytyy ympäri maapallon.
Yksi historiallinen meillä anekdootti liittyy hukkakauraan. Muinoin, kun meillä peltoviljely ja niittyviljely olivat tiukasti erillään toisistaan ("Jumalanpilkkaa kasvattaa eläinrehua ihmisviljapellossa"), oli hukkakaura yleinen viljapeltojen vitsaus. 1800-luvun loppupuolella alkanut viljelyn modernisointi viljelykiertoineen ja viljelynurmineen käytännössä hävitti hukkakauran meiltä, nurmikierto on myrkkyä ko. rikkakasville. Nyt hukkakaura on jälleen seuranamme, kiitos agrokemian tarjoamalle mahdollisuudelle taas erikoistua viljelyssä.
Tai vaikka rypsi ja luomuviljely. Parikymmentä vuotta sitten hommaa pidettiin täysin mahdottomana, rapsikuoriaisen takia. Kunnes eläinekologit tutkittuaan ko. otuksen elinkiertoa kehittivät viljelytekniikan, jolla ko. otuksen luontaiset viholliset pitävät kuoriaiskannan kurissa. Ainoa muutos liittyi muokkaustekniikkaan ja -ajankohtiin sekä viljelyn spatiaaliseen suunnitteluun viljelykiertoineen. Nyt menee hyvin, luomurypsillä. Harmi vaan tuotantopanosteollisuudelle, että kun tämä knowhow on yleisesti tiedossa, niin mitään lisää ei pysty viljelijälle myymään.
Tämänhetkinen gmo-kaupallistamisen valtavirta tapahtuu nykyisen agrobusineksen ehdoilla. Joille tuotantojärjestelmien muutokset ja low- input -viljely on kauhistus. Ja vaikka tuolla USAssa, jossa maissi-soija -viljelyn suhteellisen helppo gmo-viritys (verrattuna vehnä ym. -viljoihin tai ristipölytteisiin nurmikasveihin) tulee sementoimaan ko. viljelysysteemin kilpailuetua vaihtoehtoihin. Vaikka pohjimmiltaan sen ekologinen kestävyys on kyseenalainen.
Kuten tuo biopolttoaineasia henkilöautoissa: jotain on tehty, mutta oikeasti kunnollista ratkaisua (koko liikkumistarpeemme ja sen tyydyttämiseksi liikennejärjestelmien uudelleensuuntausta) se vain lykkää, kun kuvitellaan, että homma on "hanskassa".
Tätä tarkoitin, kun sanoin, että ei ole aivan väärin väittää, että geenimuuntelu on osa nykyisen ekologisesti arveluttavan viljelykäytännön ongelmaa, ei ratkaisu siihen.
Itselläni ei ole fundamentaalista karsastusta geenimuunteluun; monissa suljetuissa sovelluksissa se toimii loistavasti. Muunneltujen organismien luontoon laskemissa näen kuitenkin riskejä. Siksi haluan, että vaihtoehdot perataan kunnolla läpi, ei mitään "Kemiran luomua", jossa vain jätetään lannoitteet ja torjunta-aineet pois tekemättä mitään muuta viljelylle. Se johtaa melko varmasti objektiivisesti kuvailemaasi "köyhdytysautomaattiin ja konkurssiin". Turvautumalla pelkästään geenimuuntelun mahdollisuuksiin en kuitenkaan näe kestävää elintarviketuotantoa näköpiirissä.
Ja vaikka periaatteessa vastakkainasettelua geenimuuntelun ja muiden ratkaisujen välissä ei olekaan (rinnakkaiselo olisi siis mahdollinen), niin käytännössä on. Kilpailu perustutkimusmäärärahoista, panosteollisuuden soveltavasta kehitystyöstä ja koko viljelyn kehittämissuunnista (ja sieltä kumpuavista voitoista) johtaa käytännössä siihen, että jompikumpi. Valitettavasti.
Petri
-
...yksi juttu, joka on dokumentoitu USAssa (Reganold, muistaakseni 1987 Naturessa), jossa tuloksena oli, että luomuviljely tuotti merkittävästi vähemmän eroosiota kuin ns. tavanomainen. Muistettakoon, että siellä pitävät viljelymaan "kulumista" vakavana uhkana viljelyn tulevaisuudelle.
Niin todella. Eroosio katsotaan yhdeksi kaikkein vakavimmista ympäristöuhista maailmassa. Siinähän maan hedelmälliset pintakerrokset kulkeutuvat saasteeksi vesistöihin.
Tähän ongelmaan tuo suurta apua kyntämätön viljelytapa (ns. suorakylvö). Se vähentää eroosiota keskimäärin 488-kertaisesti (itse asiassa niin vähäiseksi, että se jo vastaa väistämättömän geologisen eroosion perustasoa). David R. Montgomery (2007), Soil erosion and agricultural sustainability, PNAS 104: 13268-13272 http://www.pnas.org/cgi/content/abstract/104/33/13268?maxtoshow=&HITS=10&hits=10&RESULTFORMAT=&fulltext=Montgomery+no-till&searchid=1&FIRSTINDEX=0&resourcetype=HWCIT .
Tuo "iki"vanha viitteesi ei nykyisiä viljelytapoja vielä ota huomioon.
Herbisidinkestävät gm-kasvilajikkeet taas ovat tehneet mahdolliseksi siirtyä massamitassa kyntämättömään viljelyyn. Kyntämätön viljely on gm-soijan ansiosta moninkertaistunut esimerkiksi USA:ssa; kuten myös Argentiinassa:
www.geenit.fi/GmSoijaArg.pdf .
Herbisidinkestävät lajikkeet ovat siten auttaneet panemaan eroosiota kuriin (niissä maissa, joissa niitä saa viljellä...). Lisäksi kyntämätön viljely tehostaa huomattavasti maaperän hiilensitomiskykyä. (Kolmasosa maaperän hiilivaroista on sitoutuneena glomaliiniin, joka kyntämisen seurauksena alkaa hajota).
Valitettavasti kyntämättömyys usein myös helpottaa haittaeliöiden säilymistä ja runsastumista. Uutta jalostustyötä taudin- ja tuholaiskestävien kasvilajikkeiden jalostamiseksi tarvittaisiin siis vielä paljon enemmän, jotta kyntämättömän viljelyn ympäristöedut saataisiin käyttöön täydessä mitassa.
Luomuviljely sitä vastoin valitettavasti ruokkii yleensä eroosiota, kun siinä maan pintaa joudutaan kaiken aikaa rikkomaan rikkakasvien "mekaanisella torjunnalla" (poikkeuksena toki "antaa olla"-nurmilaitumet, luomua tai ei...).
-
Niin todella. Eroosio katsotaan yhdeksi kaikkein vakavimmista ympäristöuhista maailmassa. Siinähän maan hedelmälliset pintakerrokset kulkeutuvat saasteeksi vesistöihin.
Tähän ongelmaan tuo suurta apua kyntämätön viljelytapa (ns. suorakylvö). Se vähentää eroosiota keskimäärin 488-kertaisesti
Tuo "iki"vanha viitteesi ei nykyisiä viljelytapoja vielä ota huomioon.
Herbisidinkestävät gm-kasvilajikkeet taas ovat tehneet mahdolliseksi siirtyä massamitassa kyntämättömään viljelyyn.
Herbisidinkestävät lajikkeet ovat siten auttaneet panemaan eroosiota kuriin (niissä maissa, joissa niitä saa viljellä...). Lisäksi kyntämätön viljely tehostaa huomattavasti maaperän hiilensitomiskykyä.
Valitettavasti kyntämättömyys usein myös helpottaa haittaeliöiden säilymistä ja runsastumista. Uutta jalostustyötä taudin- ja tuholaiskestävien kasvilajikkeiden jalostamiseksi tarvittaisiin siis vielä paljon enemmän, jotta kyntämättömän viljelyn ympäristöedut saataisiin käyttöön täydessä mitassa.
Luomuviljely sitä vastoin valitettavasti ruokkii yleensä eroosiota, kun siinä maan pintaa joudutaan kaiken aikaa rikkomaan rikkakasvien "mekaanisella torjunnalla" (poikkeuksena toki "antaa olla"-nurmilaitumet, luomua tai ei...).
Joo, no-till on eroosionäkökulmasta kova juttu, se on myönnettävä. Luomuviljelyn eroosiota ruokkiva vaikutus on paljon kiinni tilan tuotantokokonaisuudesta; yhdistetty kasvi-eläin(märehtijä)tuotanto on sellainen, jossa osaava viljelijä muokkaa kyllä erittäin vähän. Mutta tässä on tuotekehityksen paikkaa, ei vielä onnistu kaikille.
Toisaalta tuo jatkuva RoundupReady-kasvien viljely ei sekään aivan ongelmatonta liene, ekologisesti. Jos nyt unohdetaan todennäköinen resistenssin kehittyminen rikkakasveihin (josta jo nyt, kymmenen vuoden jälkeen on jo kohtalaisesti näyttöä), niin myös jatkuva pellon puhtaana pitäminen on mielestäni aika uhka peltomaiden eloyhteisölle, kun mitään muuta ei siellä kasva.
Ihan toisesta kulttuurista ja ympäristöstä, mutta samasta asiasta. Tuttuni luomuviljelijä oli aikanaan ongelma läheiselle maatilamatkailukohteelle: kaikki metsästäjämatkailijoille istutetut peltopyyt olivat vuosi toisensa jälkeen hänen viljelyksillään parin päivän päästä... Vaikka ystäväni oli tosi pedantti viljelijä, kasvustot olivat mallikelpoisia kenen hyvänsä agraarin katsella.
Luonnon monimuotoisuuden kannalta en mielelläni jaa maailmaa ei-peltoon ja peltoon (tai kotimaisessa metsäkeskustelussa: talousmetsään ja suojeltuun metsään). Jatkuva herbisidiresistenttien kasvien viljely johtaa väistämättä peltojen monimuotoisuuden radikaaliin vähenemiseen.
Mutta vielä glyfosaattiresistenssistä: koko GM-euforia suorakylvön mahdollistajana tällä alalla perustuu ko. torjunta-aineeseen. Kun sitä vastaan kehittyy resistenssi, niin ainakaan minulle ei ole vielä kukaan esitellyt uskottavaa vaihtoehtoa glyfosaatille. Palataanko sitten takaisin toisiin aineisiin tai mekaaniseen torjuntaan? Vai onko koko viljely päästetty niin riippuvaiseksi tästä to-till -systeemistä, että ollaan valmiita hyväksymään huomattavasti haitallisempia herbisidejä, "ettei maailma näe nälkää"?
Petri
-
Alustukseksi omia kirjoituksiani:
http://wejjon.blogs.fi/?tag=gmo (http://wejjon.blogs.fi/?tag=gmo)
Kokeillaanpa taas, löytyykö omista porukoista halua analyyttiseen keskusteluun tärkeästä aiheesta?
GMO
pittää kieltää
,,,,,å
-
Valaiseva esimerkki on myös EU-komission tuore päätös, jolla se hylkää Puolan lakiehdotuksen, joka poikkesi em. direktiivistä (2001/18/EY):
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2008:016:0017:0025:EN:PDF
Niin siis tässä Puolan tapauksessahan maassa esitettiin lakia jossa gmo-kasveja viljelevän henkilön tulisi pyytää kirjallinen lupa rajanaapuriviljelijöiltä toimintaansa.. Sehän ei käy, vaan riippumaton kansainvälinen päätäntäelin NWO pisti koko Puolan johdon lihoiksi, kuten myös ison läjän vääriä tutkimustuloksia saaneita tutkijoita.