Sattuipa sillai hassusti Turun satamassa, että Jonnumies ja Courtney pelasivat "laiva on lastattu" -peliä siinä Vikinky Linen laivaa odotellessa ja pelaaminen päätyi niin suureen erimielisyyteen, että laivaa ei oltukaan enää lastattu Courtneyllä. Jonnumies astui yksin laivaan ja vietti laatuaikaa nallepyjamassaan prinsessasviitissä.
Tästä suivaantuneena allekirjoittanut punnitsi vaihtoehdot:
A) Mene kotiin jurpottamaan yksin. Mukavaa aktiviteettiä viikonloppuun on keitellä kahvia lomittajalle
B) Mene anopille, hae lapset ja jurpota heidän kanssaan kotona ja keitä kahvia lomittajalle
C) Mene InterRailille
Oli ehkä vuoden helpoin valinta. Niinpä hyppäsin ensimmäiseen junaan, joka sattui olemaan laiturilla, vingutin AssMasterCardia ja matka kohti isoa risteysasemaa saattoi alkaa. Siinä junan jyskyttäessä ja ravintolavaunun tarjoilun pelatessa oli sitten aikaa miettiä mitä tekisi ja minne jatkaisi risteysasemalta X. Jos olettekin joskus miettineet, miksi naisilla(kin) on helvetinmoiset kassit täynnä tavaraa, niin sekin selviää nyt. Käsilaukun pohja on täynnä sekalaista tavaraa huulipunasta Sveitsin armeijan linkkariin...ja siihen välille mahtuu myös nippu sekalaisia käyntikortteja ja puhelinnumeroita. Eikun arpomaan !
Niinpä nyt kokemusta rikkaampana voin sanoa, että InterRailia suunnitellessa kannattaa panostaa siihen, että näyttipä nenä minne vaan, mutta kun kohde selkiytyy, kannattaa hommata pätevä paikallisopas! Paikalliset tietää heti nähtävyydet ja usein yöpyminenkin järjestyy näppärästi! Mukaan et näköjään muuta tarvii, kuin vaihtopikkikset, viin...avoimen mielen ja sukellus vieraaseen kulttuuriin voi alkaa !
Jos etsimällä etsitään huonoja puolia reissusta, niin ne junan vessat on kyl kamalia, kun ei ihan ole enää seurapiirirakko. Lisäksi isoa miinusta oli myös paikallisoppaan Viivi & Wagner bokserit. Millai aikuinen mies voi käyttää sellaisia, saati ostaa
