Jos sattuu että saikkua tms. osuu kohdalle enemmänkin, voi luku karata yhden työntekijän firmassa paljon karmeammallekin tasolle. Ei siinä, sairaana sairastetaan. Yrittäjä voi vain pahimmoillaan pian huomata olevansa itsekin samalla kertaa sekä työtä vailla että sairaan velkainen, näiden hallitsemattoman riskin maksuautomaattien kautta ...
Tarkoituksella vai tietämättömyyttäsi annat asiasta synkemmän kuvan kuin mitä on todellisuus?
http://www.ytk-yhdistys.fi/default.aspx?id=311
Palkkaa ei tarvitse maksaa kuin korkeintaan 3 kuukauden ajalta, sen jälkeen tippuu KELAn päivärahoille. Ja vielä niin että jos sairaus uusiutuu niin se on sitten suoraan KELAn päivärahoilla. Kovasti hallitsematon tuo riski ei kuitenkaan ole.
Todellisuus ei ole useinkaan vain kolmen kuukauden työvoimakustannuksen suuruinen. Samalla kertaa kun esim. koneyrittäjä menettää työntekijän, loppuu tulovirtakin. Sekä koneen että palkkauksen kulut kuitenkin juoksevat edelleen. Ja kuten vaikkapa maatalouden osalta on monasti todettu, saattaa työntekijä tienata ennemmän kuin viljelijä itse. Kolmen kuukauden työvoimakulut saattavat helposti vastata viljelijän itsensä puolen vuoden palkkaa.
En halua maalata ylenmäärin piruja seinälle. Riskit on kuitenkin hyvä tiedostaa. Karuimmillaan yrittäjän riski ensimmäisen työntekijän palkkaamissa on meillä vain viritetty kovin korkealle. Ja tässä ehkäpä kulminoituu koko tulopolitiikan neuvottelujärjestelmämme vinoutuminen. Neuvottelevina osapuolina ovat suuret työnantajat ja AY-korporaatiot.
Pienillä ja keskisuurilla yrityksilla ei noissa pöydissä ole sanansijaa. Osallisiksi pääsemme vasta siinä kohdassa, kun palkkaamme samassa paketissa sekä työntekijän että yleissitovan palkkataulukon ja sopimusehdot.
Todellisuus ei ole useinkaan vain kolmen kuukauden työvoimakustannuksen suuruinen. Samalla kertaa kun esim. koneyrittäjä menettää työntekijän, loppuu tulovirtakin. Sekä koneen että palkkauksen kulut kuitenkin juoksevat edelleen. Ja kuten vaikkapa maatalouden osalta on monasti todettu, saattaa työntekijä tienata ennemmän kuin viljelijä itse. Kolmen kuukauden työvoimakulut saattavat helposti vastata viljelijän itsensä puolen vuoden palkkaa.
entäs jos koneyrittäjä ite sairastuu, verrattuna maanviljelijään sairastumiseen näetkö tässä mitään ihmeteltävää tain väärää, tai kummankin edellämainitun loma-asioissa?
oikeat yrittäjät sanoo että maatalous on yrittämisestä yhtä kaukana kun sivistys siasta 
pata kattilaa soimaa, mustia molemmat 
No kerroppa ihmeessä mitä eroa näissä on? Tukiverkko on kummankin yrittäjän rakennettava ympärilleen yllättävän sairastumisen varalle, sillä maanviljelijöille lomitus ei ole se ensisijainen korvaaja, jos äkillinen sairastuminen sattuu. Se, että meille on "edunvalvonta" lomituksen hankkinut, ei pitäisi olla sen kummempaa kuin duunarille hankittu kesäloma tai vapaat muuten vaan ympäri vuoden ja jokaisena kissanristiäispäivänä.
...mitä sitten mahtanee olla tämä "oikea yrittäminen" jota haet kirjoituksissasi? Ihan mielenkiinnolla haluan kuulla. Jos sellaista nyt tästä maailmasta löytyykään.
Sen sijaan tuon kohdan, jossa toteat että koneyrittäjä menettää tulonsa samalla hetkellä kun työntekijä sairastuu, allekirjoitan täysin. Viimeksi eilen veljen kanssa jutellessa kävi ilmi, miten erään suuren pöllifirman omistajan poika oli alkanut pätemään ja laittanut motokuskin lakaisemaan lattioita työpäivänsä jälkeen. No lattiat oli lakaistu, mutta heti leimikolle päästyään oli ottanut yhteyden pomoon, joka oli soittanut ylipätevälle pikkupampulle ja todennut jotakuinkin seuraavaa: "Jumalauta kloppi, se on sillä tavalla, että nämä kaverit tuo sen leivän meidän pöytään ja varmistaa sen, että sinä saat leikkiä ees tekevät jotakin siellä töissä, joten anna olla viimeinen kerta kun tuollaista teet" Ei ole kuulemma sattunut.
Pääpointti lienee se, että meissä on jokaisessa näitä tekijöitä ja sitten "tekijöitä". Kaikkia on turha syyllistää, muttei kaikki kyllä ole tekemässä näitä hommia yrityksessäkään sen yhteisen hyvän takia.
