Sanokaapas että onko vaan sattumaa vai jokin yleinen käyttäytyminen kun on sattunut 2 kertaa perättäisinä vuosina seuraavantyyppinen tapaus. Otetaan täysin keksitty aihe eli myyjällä on myynnissä jokin laite joka kiistämättä jossain tapauksessa on hyvä eli vaikka joku kone mikä itsestään levittää turvetta parsiin. No myyjä sitten vaahtoaa eli kehuu sitä yhdelle tai kahdelle ostaja ehdokkaalle. No paikalle hiippailee (molemmissa mun kokemissa tilanteissa) vanhempi herra joka kuuntelee esitystä silmät pyöreinä. Kun myyjä jonkunaikaa on vaahdonnu niin tämä keskeyttää myyjän toteemalla että onko toi oikeasti 10000 euroa?. kyllä kaks ämpäriä ja ihminen on paljon nopeampi parempi jne jne. No myyjä joutuu käyttää energiaa tämän häirikön taltuttamiseen kun ei häntä voi oikein pyytää häipymäänkään. No lopputulos että kone jää vähän esittelemättä ja sekä myyjälle että näille potentiaaalisille ostajille hieman huono maku vaikka ostajilla voi olla 300 metriä kuivitettavia parsia missä 10000 ei ole raha eikä mikään jos homma toimii. Eli saako nämä häiriköt jonkun kiksin asiasta vai miksi ne on liikkeellä.

Toisaalta ei ole haitaksi palauttaa myyntipuheista transsiin vaipuneita
ostajaehdokkaita maan pinnalle.

Aivan toisen sortin havainto, ei maatalousteknologiakritiikistä vaan aivan yksilön käyttäytymisestä. Olen viime aikoina kulkenut paljon Helsingissä ja jo tottunut ihmisvilinässä kulkemiseen. Jos on oletettavissa, että voisi tulla tuttuja vastaan, katselen suurinpiirtein minkä näköistä kansaa tulee vastaan (ei-mitään-fingerpori-kielikuvia). En tuijota sen tarkemmin, jos ei tunnistusta tapahdu, katse siirtyy seuraaviin tulijoihin. Kone-agriassa tämä toimi huonommin. Osa ihmisistä pysähtyi ottamaan tuiman katsekontaktin, aivan kuin olisivat nähneet suden tai yrittäisivät murtaa nyrkkeilyvastustajan itseluottamuksen. 

Aivan toisen sortin havainto, ei maatalousteknologiakritiikistä vaan aivan yksilön käyttäytymisestä. Olen viime aikoina kulkenut paljon Helsingissä ja jo tottunut ihmisvilinässä kulkemiseen. Jos on oletettavissa, että voisi tulla tuttuja vastaan, katselen suurinpiirtein minkä näköistä kansaa tulee vastaan (ei-mitään-fingerpori-kielikuvia). En tuijota sen tarkemmin, jos ei tunnistusta tapahdu, katse siirtyy seuraaviin tulijoihin. Kone-agriassa tämä toimi huonommin. Osa ihmisistä pysähtyi ottamaan tuiman katsekontaktin, aivan kuin olisivat nähneet suden tai yrittäisivät murtaa nyrkkeilyvastustajan itseluottamuksen.

Kato Tsadis joutuu muutenki näkee ihmisii muutenki ku konekaupas ja hautajaisissa ni ne, jopa alkuperäisväestö (junantuomat siis) on tottuneet siihen.

Sanokaapas että onko vaan sattumaa vai jokin yleinen käyttäytyminen kun on sattunut 2 kertaa perättäisinä vuosina seuraavantyyppinen tapaus. Otetaan täysin keksitty aihe eli myyjällä on myynnissä jokin laite joka kiistämättä jossain tapauksessa on hyvä eli vaikka joku kone mikä itsestään levittää turvetta parsiin. No myyjä sitten vaahtoaa eli kehuu sitä yhdelle tai kahdelle ostaja ehdokkaalle. No paikalle hiippailee (molemmissa mun kokemissa tilanteissa) vanhempi herra joka kuuntelee esitystä silmät pyöreinä. Kun myyjä jonkunaikaa on vaahdonnu niin tämä keskeyttää myyjän toteemalla että onko toi oikeasti 10000 euroa?. kyllä kaks ämpäriä ja ihminen on paljon nopeampi parempi jne jne. No myyjä joutuu käyttää energiaa tämän häirikön taltuttamiseen kun ei häntä voi oikein pyytää häipymäänkään. No lopputulos että kone jää vähän esittelemättä ja sekä myyjälle että näille potentiaaalisille ostajille hieman huono maku vaikka ostajilla voi olla 300 metriä kuivitettavia parsia missä 10000 ei ole raha eikä mikään jos homma toimii. Eli saako nämä häiriköt jonkun kiksin asiasta vai miksi ne on liikkeellä.

Voihan tuommoinen heitto olla ihan spontaani ja vilpitön, mutta ei sillä pitäisi sitten enempää vaahdota, jos esittelijä on varattuna. Minua on enemmän näyttelyissä häirinnyt se, että joillakin esittelijöillä on tarve bongata mahd. monta tuttuaan. Morjestellaan sinne tänne ja katse harhailee yleisössä, vaikka on aivan vakava keskustelu meneillään. Ehkä en ole riittävän vakuuttava asiakas.

Ecosylin engelsmannille plussat. Pääsinpä harjoittamaan lontoolaista murretta.

Itellä taas vähän sellainen säälinsekainen olo hesassa kulkiessa, ku kaikki pyyhkii kiireisen ja synkän näköisenä menemään maahan tuijottaen 

Itellä taas vähän sellainen säälinsekainen olo hesassa kulkiessa, ku kaikki pyyhkii kiireisen ja synkän näköisenä menemään maahan tuijottaen 

kuin huonosti hoidettu vaalikarjaa katsoisi

Kattelee rauhassa jotain härpäkettä....

Oman paikkakunnan Agrimyymälän paikalle kuskaama makkaran perässä tullut äijälauma bongaa minut...

"EKKAI SÄÄÄÄ TOMMOSTA OSTA!!!!!??"


 

Toisaalta ei ole haitaksi palauttaa myyntipuheista transsiin vaipuneita
ostajaehdokkaita maan pinnalle.

toisaalta näin mutta ainakin itse en ole ikinä mitään yli 5000 kojetta ostanut ilman että olis viikko kaks asiaa miettinyt jolloin kyllä kerkii palaamaan realiteetteihin useastikin ennen kaupan tekoa.

 Minua on enemmän näyttelyissä häirinnyt se, että joillakin esittelijöillä on tarve bongata mahd. monta tuttuaan. Morjestellaan sinne tänne ja katse harhailee yleisössä, vaikka on aivan vakava keskustelu meneillään.

Tätä olen itsekkin huomannut ja onhan se häiritsevää. Toisaalta yleisössäkin on hieman vikaa siinäkin kun varsinkin karjatiloille kalustoa toimittaneet yritykset "Lue sininen ja punainen" saavat näitä isäntäperheitä jotka viellä vuosien päästä käyvät kuikuilemassa niitä myyjiä joilta silloin sattu ne koneet ostamaan.

Myyjän tai ostajan ja asiakkaan ero on muuten siinä että asiakkaalle se koneen tai metsän osto/ myynti  on aina iso kauppa mutta myyjälle tai ostoesimiehelle suurin osa kaupoista on pelkästään normaalia kaupankäyntiä ja harva kauppa ylittää oikeasti ison kaupan piirteet.

Tätä olen itsekkin huomannut ja onhan se häiritsevää. Toisaalta yleisössäkin on hieman vikaa siinäkin kun varsinkin karjatiloille kalustoa toimittaneet yritykset "Lue sininen ja punainen" saavat näitä isäntäperheitä jotka viellä vuosien päästä käyvät kuikuilemassa niitä myyjiä joilta silloin sattu ne koneet ostamaan.

Täytyy ne ruoka ja kahviliputkin jostain käydä hakemassa.

Tästä vois ehkä  avata jopa oman topicin nimeltä "vanhat papat" mutta kyse on siitä että eläkeläisillä on aikaa kierrellä näyttelyitä, ihmetellä ja väitellä kaiken maailman asioista.

Vähän samaan sarjaan kuuluu ihmettely, kun kylään tehdään 100 lehmän navettaa:

Tarviiko se nyt noin iso olla, eikö sitä pärjää vähemmällä, ENNEKIN on tultu toimeen 20 lehmällä, miten sitä ehtii noin ison määrän lehmiä lypsää ja hoitaa (eikä tarvi olla edes 100 lehmän navetta, jos 50 riittää vanhojen pappojen ja mammojen taivasteluun)

Näyttelyiden perimmainen idea on .... Uusien työpaikkojen kalastelu  Ja työvoiman rekrytointi  Asiakastapaamisia tapahtuu tuon päätoiminnan sivutuotteena 

"Oisko teillä töitä" on yleisin kysymys esittelijältä toiselle  Multa kysellään aina että "tulisitko töihin" 

Muistuu mieleen 1993 kesänäyttely Ylöjärvellä. Eräällä osastolla esittelijä haastoi farmariauton viereen ja laittoi Dry Vodka pullon kiertämään,lopuksi itse otti pitkän ryypyn ja eikun esittelijän hommiin kojulle takas.

Tästä vois ehkä  avata jopa oman topicin nimeltä "vanhat papat" mutta kyse on siitä että eläkeläisillä on aikaa kierrellä näyttelyitä, ihmetellä ja väitellä kaiken maailman asioista.

Vähän samaan sarjaan kuuluu ihmettely, kun kylään tehdään 100 lehmän navettaa:

Tarviiko se nyt noin iso olla, eikö sitä pärjää vähemmällä, ENNEKIN on tultu toimeen 20 lehmällä, miten sitä ehtii noin ison määrän lehmiä lypsää ja hoitaa (eikä tarvi olla edes 100 lehmän navetta, jos 50 riittää vanhojen pappojen ja mammojen taivasteluun)

Pappoille kannattaa muistuttaa kuka heidän eläkkeensä maksaa,Luultavasti luupää ukkelit luulevat itse maksamiaan eläkemaksuja nostavansa

Muistuu mieleen 1993 kesänäyttely Ylöjärvellä. Eräällä osastolla esittelijä haastoi farmariauton viereen ja laittoi Dry Vodka pullon kiertämään,lopuksi itse otti pitkän ryypyn ja eikun esittelijän hommiin kojulle takas.

Tää kuulostaa hyvältä.