Matti Vanhanen oli lomallaan hiihtämässä Lapissa. Koko päivän hiihdeltyään hän tuli nälkäisenä ja väsyneenä erään talon pihaan. Talon ovi ei ollut lukossa. Matti koputteli ovelle ja huuteli, että vieraita tuli. Ketään ei kuitenkaan ollut kotona. Talo oli kuitenkin asuttu, sillä tupa oli lämmin. Nälissään Matti alkoi etsiä ruokaa. Muuta ei löytynyt kuin ruisleipää, voita ja vanhaa kaurapuuroa. Niitä Matti sitten söikin hyvällä ruokahalulla. Sitten tuli talon asukas, viisissäkymmenissä oleva vanhapoika kotiin. Vanhanen esittäytyi, selitti mitä oli tehnyt ja kysyi syömänsä ruoan hintaa. Talon asukas tuumi:
- Jos vaikka viis markhoo leivästä ja voista.
- Entäs siitä kaurapuurosta? Vanhanen tiedusteli.
- Siitä mie en ota mithää. Mie olen kolome päivhää hautonu sillä paisetta persiessäni, ja oisin heithäny sen tännään pois.
