Nyt on maataloudessa asiat huonosti, kaikki voivat pahoin ja ovat ahdistuneita. Maaseudun ihmiset ovat negatiivisia ja *****ilevat sekä valittavat, eivät näe missään mitään positiivista ja jos näkevät eivät sitä sano, koska Suomalainen ei myönnä että on ollut kivaakin.
Eli tässä tulos tiivistettynä tästä foorumista kun muutamille ystäville näytin
.
Mietimme yhdessä että tähän foorumiin voisi perustaa psykologi -nurkkauksen jossa voisi purkaa asioita mitkä ahdistaa vuodesta toiseen. Yleensä kaltaiset kykenevät joskus auttamaan kaltaisiaan paremmin, kuin sadat maisterin ja tohtorin paperit kourassa sateessa kyyristelevää.
Joskus tuli itse unelmoitua (juu, myönnetään että edelleen välillä) maalle muutosta ja siellä työskentelystä, mutta aina kun selvitteli mahdollisuuksia ja kyseli asiasta konkareilta, satoi sitä lokaa *****ilun tai negatiivisuuden muodossa ihan kivasti niskanahalle.
Kerrottiin nätisti mitä paska duunia maalla työ on ja kuinka se on epäkiitollista sekä ylemmältä taholta vaikeutettua.
Mutta hei herätys!
Sitä se on vähän joka duunari alalla ja ei niissä samalla tavalla viljellä näin paljon negatiivisuutta, vai kuuluuko sen kuulua tähän Suomen juroon maaseutuun senkin asenteen? Pienipalkkaiset naiset lähihoitajina, siivoojina, miehet metallitöissä tekevät kaikki kakki-liksalla mutta yrittävät viljellä sitä positiivisuutta vähän enemmin ja työskennellä pilkesilmäkulmassa, mutta mitä tekevät maajussit
.
Mitä jos jokainen hieman hioisi asennetta, voisi se Suomenkin tulevaisuus näyttää valoisammalta kevään tullen siellä peltojen keskellä? Kun kävelette sitä ojan laitaa, katsokaa hieman pidemmälle ja miettikää mikä oikeasti on tärkeää ja minkä viestin haluatte lähettää maaseudusta.
Kuka jaksaa välittä ainaisista valittajista ja negatiivisista ihmisistä, ei kukaan. Huomio siirtyy niihin jotka antavat edes jotain toivoa ja heille minäkin toivotan hyvää kevättä.
*kaivaa pesusoikon*...sinne saa lapata talikolla, suljen korvani teiltä nyt.
Mutta mitähän minä tiedän, kaupunkilainen wanna be emäntä joka kaipaa vaan jotain mitä ei tarvitse aina käsin kosketella kuten asfalttia. Mutta täytyy sanoa että täällä kaupungissa oppii myös yhtä sun toista ja näkee paljon, kun on kauempana näkee sen isomman kuvan mikä sieltä joskus varmaan on vaikeaa.
