Isäukon kertomuksista on jääny se päähän, että kun aikanaan oli niin, ettei ruokaa meinannu saada mistään, niin rahaa kyllä käytettiin siihen julmia summia ja sillä rahastettiin sumeilematta - siis ne joilla sitä sattui olemaan - välittämättä toisen hädästä.
Ajatelkoot Laitisesta muuten mitä vaan mutta tuo
http://blogit.iltalehti.fi/aarno-laitinen/2011/02/01/kun-kansa-naki-nalkaa/kolumni pohjautuu Untamo Utrion kirjaan. Nämä osittain ehkä selittävät jopa nykypäivään ulottuvan katkeruuden?
"Päämaja suunnitteli omien sotilaiden hyökkäystä maataloihin takavarikoimaan viljaa, lihaa, maitoa, voita ja kananmunia. Talonpojat kätkivät tuotteensa ja myivät ne mustassa pörssissä kiskurihintaan."
"Suomi oli varmaankin ainoa sotaa käyvä maa, jossa maanviljelijöiden etujärjestö MTK uhkasi maataloustuotteiden luovutuslakolla, kun se vaati tuottajahintojen nostamista lähemmäs mustan pörssin hintoja. Sanonnalla ”Kepu pettää aina” on siis pitkä historia Maalaisliiton päiviin asti."
"Kun tänä päivänä vaaditaan, että Suomen maatalouden pitää olla niin laaja, että se pystyy kriisioloissa ruokkimaan kansan, herää epäluulo, että ahneet maanviljelijät eivät kuitenkaan toimita tuotteitaan kansalle tai armeijalle, jos musta pörssi tuottaa enemmän.
Utrion kirja on monin tavoin mainio ajankuva. Jo varhain syksyllä 1941 hän ennustaa, että Saksa häviää sodan. "'
Itsellä parhaiten noista ajoista jäänyt mieleen isoäitini kertomukset, säännöstelystä ja piilottelusta ja muusta.