Pystykauppaa tehdessäni metsänhoitoyhdistys teki selväksi että  koko sarka on laitettava aukoksi ja sen jälkeen uudistuksessa kaivettava ojat laitutuksen yhteydessä.
Asiaa tutkittuani ei metsissäni pääosin  ole ollut ojituksia koskaa ja päätin ettei tulevaisuudessakaan. Käsittääkseni kivet ja kannot kääntämällä saadaan aikaan suuremmat päästöt/valumat kuin maataloudessa konsanaan.Viljelijöitä syytetään vesistöjen likaamisesta mutta metsien uudistus lie paljon suurempi saastuttaja.

Aja se mettänhoitoyhistyksen tyyppi pois ja tee niin kun itse parhaaksi näet. Viime talvena tein pienen pystykaupan suoraan ostajan kanssa (ei vedä yhdistys välistä) tekevät metsän käyttöilmotuksen samalla. Mätästys,ojitus ja istutus omana työnä.

Pystykauppaa tehdessäni metsänhoitoyhdistys teki selväksi että  koko sarka on laitettava aukoksi ja sen jälkeen uudistuksessa kaivettava ojat laitutuksen yhteydessä.
Asiaa tutkittuani ei metsissäni pääosin  ole ollut ojituksia koskaa ja päätin ettei tulevaisuudessakaan. Käsittääkseni kivet ja kannot kääntämällä saadaan aikaan suuremmat päästöt/valumat kuin maataloudessa konsanaan.Viljelijöitä syytetään vesistöjen likaamisesta mutta metsien uudistus lie paljon suurempi saastuttaja.

Samaa olen kanssa pohtinut kun suunnitelma ja käytäntö ei ihan kohtaa ajatuksissani, nimittäin olisi muutaman hehtaarin ala mikä pitäisi harventaa ja sen jälkeen ojittaa ja lannoittaa. Käytännössä ojat ovat ojituksen tarpeessa mutta eivät niin ronskin kuin mitä perinteinen nykyajan metsäojien kaivuu on. Ojat tarvitsisi ainoastaan pohjata ettei reunoista poistaa kasvillisuutta ollenkaan, jolloin ojat pysyisikin auki. Mutta sitä tekijää joka tekisi kuin metsänomistaja sanoo, sen sijaan että kuuntelee mhyn ääntä, ei tuskin löydy. Ei se automaattisesti tarkoita isointa mahdollista kauhaa jos sanotaan että suomaiselle maastolle pitää kaivaa ojat. Joku 3-4 tonnin kone levitettävällä alustalla olisi juuri optimi.

Toki kun katselee tarkemmin millaista vettä virtaa sammaloitunutta ojaa pitkin ja vertaa kaivettuun ojaan, on puhtaudessa pienoinen ero.

Meiläpäin käy uudistuksessa myös luontainen uudistaminen, eli hakkuun jälkeen odotetaan 5 vuotta ennen kuin ruvetaan mitään tekemään.

Meiläpäin käy uudistuksessa myös luontainen uudistaminen, eli hakkuun jälkeen odotetaan 5 vuotta ennen kuin ruvetaan mitään tekemään.

Jollain maalajeilla tuo onnistuu kyllä hienosti.
Takavuosian harvensin joitakin hyvin onnistuneita luontaisesti tulleita sekametsiä, koivut valittevasti vaan tahtoi olla enimmäkseen hiestä.
Ja samoin yritettiin jotenkin harventaa rajusti epäonnistuneita harsinnan jälkiä missä 80 vuotiaita kuitupuun kokoisia kuusia, isoja aukkopaikkoja, seassa 1,5 motin kuusen köriläitä ja leppää..

Samaa olen kanssa pohtinut kun suunnitelma ja käytäntö ei ihan kohtaa ajatuksissani, nimittäin olisi muutaman hehtaarin ala mikä pitäisi harventaa ja sen jälkeen ojittaa ja lannoittaa. Käytännössä ojat ovat ojituksen tarpeessa mutta eivät niin ronskin kuin mitä perinteinen nykyajan metsäojien kaivuu on. Ojat tarvitsisi ainoastaan pohjata ettei reunoista poistaa kasvillisuutta ollenkaan, jolloin ojat pysyisikin auki. Mutta sitä tekijää joka tekisi kuin metsänomistaja sanoo, sen sijaan että kuuntelee mhyn ääntä, ei tuskin löydy.

Jos ojien perkaaminen ei vaadi suunnitelmaa tms. virallisia paperitöitä, niin harvennuta alue puhumatta mitään ojittamisesta. Ja sen jälkeen hommaa itse sopivaksi katsomasi urakoija perkaamaan ojat sellaisiki kuin itse haluat. Kyllä tuo onnistuu. Se on sitten eri juttu, kuinka pitkään ojat pysyvät auki jos vain pohjasta ottaa.

Meiläpäin käy uudistuksessa myös luontainen uudistaminen, eli hakkuun jälkeen odotetaan 5 vuotta ennen kuin ruvetaan mitään tekemään.

En yhtään epäile, etteikö sopivilla mailla luontainen uudistus onnistuisi tekemättä mitään. Mutta useimmiten syntyy hieskoivikoita, vadelmapensaikkoja tai alue ruohottuu. Ja sen jälkeen istuttaminen onkin todella työlästä tai saa odottaa 15-20 vuotta ennen kuin hieskoivikon alle tulee kuusentaimia. Jos ei tule edes hieskoivuja, niin viiden vuoden aikana alue saattaa heinittyä niin vahvasti, ettei heinälle pärjää ilman glyfosaattia.

Lainaus käyttäjältä: GTS - 22.09.11 - klo:09:14

Samaa olen kanssa pohtinut kun suunnitelma ja käytäntö ei ihan kohtaa ajatuksissani, nimittäin olisi muutaman hehtaarin ala mikä pitäisi harventaa ja sen jälkeen ojittaa ja lannoittaa. Käytännössä ojat ovat ojituksen tarpeessa mutta eivät niin ronskin kuin mitä perinteinen nykyajan metsäojien kaivuu on. Ojat tarvitsisi ainoastaan pohjata ettei reunoista poistaa kasvillisuutta ollenkaan, jolloin ojat pysyisikin auki. Mutta sitä tekijää joka tekisi kuin metsänomistaja sanoo, sen sijaan että kuuntelee mhyn ääntä, ei tuskin löydy.

Jos ojien perkaaminen ei vaadi suunnitelmaa tms. virallisia paperitöitä, niin harvennuta alue puhumatta mitään ojittamisesta. Ja sen jälkeen hommaa itse sopivaksi katsomasi urakoija perkaamaan ojat sellaisiki kuin itse haluat. Kyllä tuo onnistuu. Se on sitten eri juttu, kuinka pitkään ojat pysyvät auki jos vain pohjasta ottaa.

Lainaus käyttäjältä: Terminator - 22.09.11 - klo:09:53

Meiläpäin käy uudistuksessa myös luontainen uudistaminen, eli hakkuun jälkeen odotetaan 5 vuotta ennen kuin ruvetaan mitään tekemään.

En yhtään epäile, etteikö sopivilla mailla luontainen uudistus onnistuisi tekemättä mitään. Mutta useimmiten syntyy hieskoivikoita, vadelmapensaikkoja tai alue ruohottuu. Ja sen jälkeen istuttaminen onkin todella työlästä tai saa odottaa 15-20 vuotta ennen kuin hieskoivikon alle tulee kuusentaimia. Jos ei tule edes hieskoivuja, niin viiden vuoden aikana alue saattaa heinittyä niin vahvasti, ettei heinälle pärjää ilman glyfosaattia.

Näillä mailla se on melkein ainoa vaihtoehto jos meinaa kuusikon joskus saada sinne, muulla konstilla pitää yksi jätkä palkata tallomaan heinää ja vatukkoa kuusentaimien juuresta. Hieskoivikon kun poistaa vähitellen harventamalla pois, niin täällä päin saa aikaan kuusikon. Tietysti aukkopaikoihin sitten istutetaan kuusentaimia tarvittaessa.

mulla on sellainen käsitys että tämä energiapuuhässäkkä tämän aukkoasian ympärillä on liikaa hidastava tekijä. Mun mielestä talven ja syksyn aikaisessa aukossa pitää olla uudet taimet huhtikuun viimeinen päivä. Silloin ensimmäinen vuosi on täysin ruohoton ja toinen viellä vähäruohoinen. Kolmantena vuonna taimet on jo aika kilpailukykyisiä ruohon kanssa. Nyt vaan käy helposti niin että menee 1,5 vuotta hukkaan ennen kuin saadaan taimet maahan.

mulla on sellainen käsitys että tämä energiapuuhässäkkä tämän aukkoasian ympärillä on liikaa hidastava tekijä. Mun mielestä talven ja syksyn aikaisessa aukossa pitää olla uudet taimet huhtikuun viimeinen päivä. Silloin ensimmäinen vuosi on täysin ruohoton ja toinen viellä vähäruohoinen. Kolmantena vuonna taimet on jo aika kilpailukykyisiä ruohon kanssa. Nyt vaan käy helposti niin että menee 1,5 vuotta hukkaan ennen kuin saadaan taimet maahan.

Toi on kaunis ajatus. Käytännössä aika vaikea toteuttaa.
Jos ajatellaan että pohjalla on vaikkapa neljän-viiden kuukauden, käytännössä varmaan pitemmänkin ajan aukot mitä ei ole routaisen maan aikaan pystynyt muokkaamaan tarvitaan aika paljon ylimääräistä konekapasiteettia että kaikki olisi huhtikuun aikana muokattu istutuskuntoon..

Lainaus käyttäjältä: vms1 - 25.09.11 - klo:13:10

mulla on sellainen käsitys että tämä energiapuuhässäkkä tämän aukkoasian ympärillä on liikaa hidastava tekijä. Mun mielestä talven ja syksyn aikaisessa aukossa pitää olla uudet taimet huhtikuun viimeinen päivä. Silloin ensimmäinen vuosi on täysin ruohoton ja toinen viellä vähäruohoinen. Kolmantena vuonna taimet on jo aika kilpailukykyisiä ruohon kanssa. Nyt vaan käy helposti niin että menee 1,5 vuotta hukkaan ennen kuin saadaan taimet maahan.

Toi on kaunis ajatus. Käytännössä aika vaikea toteuttaa.
Jos ajatellaan että pohjalla on vaikkapa neljän-viiden kuukauden, käytännössä varmaan pitemmänkin ajan aukot mitä ei ole routaisen maan aikaan pystynyt muokkaamaan tarvitaan aika paljon ylimääräistä konekapasiteettia että kaikki olisi huhtikuun aikana muokattu istutuskuntoon..

Ihan järkevä ajatus ja toimiva ajatus, kun päivämääräksi muuttaa 15. kesäkuuta. Omalle aukolle tietysti huhtikuun lopussa tai heti kylvöjen jälkeen. Muokkaus tehdään edellisenä vuonna loppusyksystä, ja loput huhtikuun alussa jos syksyllä ei ole ehtinyt. Ylimääräisiä koneita ei tarvita. Metsänomistajan kannalta risujen ja kantojen keruusta on paljon enemmän haittaa kuin hyötyä. Tuo aikatauluhaitta ei ole ainoa. Ihme kun moni antaa tehdä sitä.

Kuusentaimikot pitäisi perustaa rehevillä mailla isoille mättäille. Käytännössä metrin levyisellä kuokkakauhalla tulee paras jälki. Tällöin taimella on riittävästi tilaa heinittymistä vastaan. Jostain syystä konemiehille on kehitetty jos jonkinlaista kääntömätästysspeciaalikauhaa, vaikka peruskuokka käy ihan hyvin. Sitten kun mätästäjääkin on joka lähtöön, niin homma vaikeutuu. Kannattaisi kyseenalaistaa hommia ja käydä excursioilla kattelemassa kuinka muualla hommat onnistuu. Kyllä meilläkin on oppirahoja maksettu vuosien saatossa vähintäänkin riittävästi, mutta kun aikansa kokeilee, niin jo alkaa toimiviakin konsteja (ja urakoitsijoita) löytyä.

Täs ketjus tuntuu joillakin olevan epäselvyyttä kuka sen mettän omistaa  Voihan sitä neuvoja kuunnella keltä vain mutta kyllä itte pitää päätökset uskaltaa tehdä ja hommata vaikka se haudankaivuukone ojia aukaseen jos niin meinaa. Toki hintaa kannattaa muistaa kysellä etukäteen ettei käy niikun noille jatkuvan kasvatuksen tyypeille että itketään kun moto ei näpertele samaan hintaa kuin oikeissa töissä

metsänhoidossa on vaan sellainen asia että perus 30 vuoden omistuksella korjaa edellisen sukupolven puita ja kasvattaa seuraavalle sukupolvelle. Silloin ei ole perjaatteessa itselle mitään väliä mitä itse tekee avohakkuun jälkeen vaikka ensimmäiset 15 vuotta on kaikkein kriittisimmät kasvun suhteen.
Samoiten harvalla riittää tietotaitoa metsän tehokkaaseen hoitoon. Ainut on vaan että ei oikein tunnu neuvojillakaan riittävän.
Tohon biomassan keräämiseen niin ainut hyöty maanomistajalle tuntuu olevan helpottunut istututustyö mikä korreloituu onnistuneeseen istutukseen. Ainut vaan että millä saadaan kannot ja risut mettänlaitaan tarpeeksi vikkelään hakkuun jälkeen ja miten kustannustehokkaasti variseva neulasmassa takaisin aukolle.

Maanviljelyksessä niinkuin metsänomistuksessakin tuntuu monelta unohtuvan että ne maat on vaan lainassa oman viljelijäuran jolloin niistä kerätään voitot ja senjälkeen luovutetaan seuraavalle sukupolvelle. Alalle on vaan pesiytymässä käytäntö että ne olisi ostettava sisaruksilta ja vanhemmilta aina jokaisessa sukupolvenvaihdoksessa. Varsinkin tuntuu että edellinen sukupolvi on käytännössä saanut maat 7-80 luvulla mutta nyt rupee vaatimaan niistä rahaa eläkkeelle siirtyessä. Poikkeuksia tosin on.

Täs ketjus tuntuu joillakin olevan epäselvyyttä kuka sen mettän omistaa  Voihan sitä neuvoja kuunnella keltä vain mutta kyllä itte pitää päätökset uskaltaa tehdä ja hommata vaikka se haudankaivuukone ojia aukaseen jos niin meinaa. Toki hintaa kannattaa muistaa kysellä etukäteen ettei käy niikun noille jatkuvan kasvatuksen tyypeille että itketään kun moto ei näpertele samaan hintaa kuin oikeissa töissä

Joskus tuota olen miettinyt ja mun mielestä tuommoisia jatkuvan kasvatuksen poimintahakkuita ei kyllä pidemmän päälle järkevästi voi tehdä kuin tuntihommina.

Täällä menee hyvin jatkuva kasvatus, luontainen uudistaminen ja harsintahakkuu termit sekaisin. Äkkiä tulisi mieleen että omistaako joku taimitarhan?